Vipinää talviseen Helsinkiin

Talvi lähestyy, joten kirjoitan pitkästä aikaa omasta suosikkilajistani eli kilpahiihdosta.

Suomessa järjestään maastohiihdon MM-kilpailut vuonna 2017. Kilpailupaikkana on Lahden kaupunki, kuten niin monesti ennenkin. Vuonna 1938 vastaavien kilpailujen pikamatkan ykköstykki oli Pauli Pitkänen, joka otti kirkkaimman mitalin selvällä erolla seuraavaksi suksineeseen ruotsalaiseen. Pikamatkalla oli mittaa kahdeksantoista kilometrillä.

Kahdeksantoista kilometrin hiihtoa pidettiin tuolloin tosiaan maastohiihdon pikamatkana. Nykyisin niin maailmancupissa kuin kansallisissakin otatuksissa normaalimatka lienee 15 kilometriä. Pikamatkaksi on sen sijaan muodostunut sprinttihiihto, jossa rykäistään neljä kertaa noin 1,5 kilometrin lenkki.

Hiihdon pikamatka ei siis vastaa pikajuoksua, vaan ikään kuin 1500 metrin juoksua neljään kertaan parin tunnin aikana. Varsinainen kestävyyslaji siis.

Maastohiihdon pikamatkan muutos on kuitenkin luonut uusia mahdollisuuksia kilpahiihdon järjestämiselle. Yksi niistä on lyhyen radan mahdollistama kaupunkisprintti, jollaisia järjestetään vuosittain ainakin Düsseldorfissa, Tukholmassa ja Oslossa. Kaikissa niissä maastot ovat pikemminkin tasamaastoa kuin kilpahiihtoon sopivaa murtomaata vaativine mäkineen.

MTV3 uutisoi jokin aika sitten, että vuoden 2017 MM-sprinttihiihto haluttaisiin järjestää Helsingin keskustassa. Idea ei ole uusi, vaan tiedän esimerkiksi maastohiihdon suurvaikuttajan Jürg Capolin toivoneen jo aiemmin maailmancupin sprinttiä senaatintorin ympäristöön.

Samaa haavetta on elätellyt Maastohiihto ry:n hallituksen puheenjohtaja Reijo Alakoski. Sekä tietenkin pääkaupungin hiihtoseurat. Sen sijaan Helsingin kaupunki ja luterilainen kirkko ovat käsittääkseni suhtautuneet  nihkeästi perinteisen suomalaislajin esiintymiseen keskustassa.

Tämä on outoa, sillä onhan tuomiokirkon portailla ja sen edessä aukeavalla torilla järjestetty vuosien varrella kaikenlaisia muitakin tapahtumia (esimerkiksi tehty tällainen maailmanennätys ja vietetty tällainen juhla). Olen varma, että sprinttihiihdon MM-kilpailuista muodostuisi yksi kaikkien aikojen ikimuistoisimmista tapahtumista urbaanin kansallismaisemamme sydämessä.

Ilmoittaudun tässä kirjoituksessa siis kannattamaan MM-sprinttihiihdon järjestämistä Helsingin keskustassa. Tuomiokirkon portaat lumettamalla saataisiin aikaiseksi varsin vaativat nousut ja laskut, mikä erottaisi Helsingin sprintin muista kaupaunkisprinteistä ja takaisi kilpailulle maailmanmestaruuden ratkaisemista varten loistavat puitteet.

Samalla helsinkiläisyleisö pääsisi tutustumaan suksien sankareihin ja nauttimaan maastohiihtoperheen helpoiten seurattavasta ja vauhdikkaimmasta lajista keskellä kaupunkia. Toivotan siis yhteisymmärrystä ja yhteistyötä Lahden MM-kisaorganisaatiolle, Hiihtoliitolle, Helsingin kaupungille ja Suomen luterilaiselle kirkolle!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lallukka vapaaksi - syntyikö tässä oikeusmurha?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä
Kaikuja 1930-luvulta