Olemme tottuneet pitämään ihmisiä järkevästi toimivina olentoina. Siis sellaisina, joka oppivat ainakin pahimmista virheistään, eivätkä toista niitä jouduttuaan kärsimään tekojensa seuraukset. Mutta onko näin?
YLE uutisoi tänään, että Syyrian taistelut ovat leviämässä Libanoniin. Tämä on tietenkin surullista, sillä sodat aiheuttavat aina suunnatonta surua ja kärsimystä. Uutisen tekee tavallista merkittävämmäksi se, ettei uutisten aiheena ole mikä tahansa maa, vaan Libanon.
Libanonin sisällissota käytännössä raunioitti tämän ennen niin hyvinvoivan Välimeren rantavaltion vain muutamia vuosikymmeniä sitten. Jokainen libanonilainen siis muistaa tai on ainakin kuullut sodan aiheuttamasta surusta ja kärsimyksestä. Ja nähnyt raunioita sekä sodan uhreja - joko kuolleena tai elävänä. He eivät siis mitenkään voi olla tietämättömiä siitä, mitä sodasta seuraa.
Jos Libanonilaiset olisivat järkevästi toimivia olentoja, he ymmärtäisivät tehdä kaikkensa, etteivät sisällissodan kauheudet palautuisi. Siltä ei kuitenkaan näytä, vaan Libanonin monikulttuurisen yhteiskunnan jännitteet ajavat yli järkevän ajattelun ja johtavat uskonnollispojaisiin yhteenottoihin.
Onko siis aika unohtaa käsityksemme ihmisistä järkevästi toimivina olentoina, ja todeta itsemme vaistojen varassa toimiviksi ymmärtämättömiksi eläimiksi? Vai mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Tai oppia?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?
Huomioita Egyptin vallankaappauksesta
Ruotsin mellakat: johtopäätöksiä
Tekstit
-
Parissa vuosikymmenessä Libanonista tuli muslimienemmistöinen, aiemmin kristityt olivat enemmistönä. Bent Wigotski kirjoitti, että Lähi-idässä ekstremistit voittavat, ja maltilliset häviävät, koska yksinkertaisesti on liian suuri riski olla olematta riittävästi islamisti. Kansa ei tahdo uskoa, että oikeasta ja ylivertaisesta uskonnostaan huolimatta heitä nöyryytetään, ja siksi he tarttuvat erilaisiin salaliittoteorioihin. Hyvin koulutetut ja maailmaa nähneet ihmiset esittävät onnettomuuksiensa syyksi Siionin viisaiden pöytäkirjoja tai CIA:ta. Näitten maitten kansalaisissa ei ole koskaan itsessään syytä, vaan syyllinen on aina ulkopuolinen. Kompromissit ovat mahdottomia, niissä vastapuolikin saa jotain ja tätä taas pidetään häviönä itselle. Islamilaiset johtajat puhuvat yksinkertaisille länsimaalaisille asiantuntijoille, mitä nämä haluavat kuulla. Täytyy seurata paikallista mediaa paikallisella kielellä, jos haluaa tietää, mitä vallanpitäjät todella sanovat, eikä englanninkielisiä tiedotusvälineitä. Paikalliset ihmiset ovat mestareita selittämään jälkikäteen, miksi he sitten tekivätkin toisin kuin oli sovittu. (Wigotski, Bent, Vores skyld? Den korte avis 21.10.)
VastaaPoista