keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Välikysymyksestä

Kokoomus ja demarit löivät tänään perussuomalaisten välikysymystä kuin vierasta sikaa. Samalla ne sivuuttivat sen tosiasian, että noudattamalla konkurssikypsien euromaiden tukipolitiikassa Timo Soinin jo vuosia sitten linjaamaa politiikkaa emme olisi nykyisessä tilanteessa, jossa riskit kasvavat jatkuvasti.

Toisin kuin hallituspuolueet ovat väittäneet, ei Soinin neuvojen noudattamisesta ja tukiringistä pois jäämisestä olisi seurannut sen kummempaa. Tämän on Slovakian esimerkki osoittanut.

No, tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Tilanne on nyt mikä se on, joten katse tulevaan.

Ensiksi on todettava, ettei Eurooppaan mitään Urpilaisen ennustamaa kriisiä tulisi vaikka Suomi jäisikin pois maksamasta muiden maiden pankkien tappioita. EU vain räksyttäisi aikansa, toteaisi tilanteen ja jatkaisi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta tämä on turhaa spekulaatiota, sillä Katainen ja kumppanit ovat päättäneet pelata tämän uhkapelin loppuun, kuten tänään kuultiin.

Toiseksi sopii toivoa, että hallituksen toiveet toteutuvat ja Kreikka, Espanja, Portugali, Irlanti ja Kypros pelastuvat tukien avulla, eikä Italia edes tule kaipaamaan niitä. Tämä olisi hienoa ja olisin ensimmäisenä iloitsemassa, mikäli omat epäilykseni ovat osoittautuneet vääriksi.

Mikäli Kataisen, Urpilaisen ja muiden toiveet taas eivät toteudu, syntyy tukijamaille - siis myös Suomelle - sellainen tappio, ettei sitä tulla hoitamaan kuntoon rehellisin keinoin. Sen sijaan mahdollisesti syntyvä ongelma tullaan ratkomaan jo kaikessa hiljaisuudessa aloitetun setelirahoituksen keinoin, jolloin jännitettäväksi jää lähinnä se, syntyykö siitä katastrofaalisia seurauksia samaan tapaan kuin aikanaan Weimarin tasavallassa  tai Zimbabwessa. Näin otettava riski ei siis ole enempää eikä vähempää kuin yhteiskunnan rahoitusjärjestelmän totaalinen romahtaminen.

Rohkaisevaa tässä vaihtoehdossa on kuitenkin se, ettei ainakaan Yhdysvallat ole joutunut hallitsemattoman inflaation kouriin huolimatta siellä pitkään jatkuneesta setelirahoituksesta. Mutta siinä Urpilainen ja Katainen ovat väärässä, etteivät riskit nyt valitulla tiellä olisi merkittävästi suuremmat kuin olisivat olleet sillä tiellä, jota Soini aikanaan tarjosi, tai edes sillä tiellä, jolla EU:n omia sääntöjä olisi noudatettu.

Pelottavinta tässä kaikessa on se, ettei euroa tai suurinta osaa muistakaan nykyvaluutoista ole sidottu mihinkään reaaliseen, vaan niiden arvo perustuu pelkästään säännöksiin ja lakeihin. Siis ihmisten mielikuviin ja sopimuksiin. Tästä seuraa se, että jos ihmisten luottamus euroon katoaa, putoaa samalla pohja rahan arvolta ja sitä kautta koko nykyaikaiselta talousjärjestelmältä. En väitä että tämä olisi todennäköistä, mutta selvää on, että valtavalla setelirahoituksella saattaa olla negatiivinen vaikutus ihmisten mielikuvaan euron arvosta.

Tämä olisi hyvä muistaa nykyisen poliittisen propagandan ja nokittelun keskellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
Kreikan vaalit
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan


PS Päivän toisesta puheenaiheesta, eli Jussi Halla-ahon kohtalosta pelin politiikan pyörteissä tarjosi Vihavainen tyhjentävän analyysin. En siis aio itse kirjoittaa siitä, vaan ohjaan kiinnostuneet lukemaan Vihavaisen analyysin, joka vastaa täysin omaa käsitystäni.

3 kommenttia:

  1. Vedät mutkia suoraksi, aivan kuten Soinikin. Jos Kreikan voisi jättää tukematta ilman välillisiä vaikutuksia, niin miksi jo nyt eurokriisi vaikuttaa rahoituksen toimivuuteen heikentämällä pankkien välisiä lainamarkkinoita ja korostamalla hyvän ja huonon luottoluokituksen valtionobligaatioiden korkoeroja? Mikä estäisi samaa kontrastia räjähtämästä käsiin antamalla kriisimaiden jättää velkansa maksamatta? Budjettien pidempiaikainen tukeminen on tietysti väärä tapa toimia, mutta sen tarkoitus on tällä hetkellä estää tarttumisefektien tukien hintoja suuremmat välilliset negatiiviset kerroinvaikutukset, kunnes maihin ollaan saatu riittävän vakaat olosuhteet talouden toipumisen kannalta. Kriisin seurauksena nousseen epävarmuuden vuoksi Suomen viennille tärkeiden investointihyödykkeiden kauppa on uudelleen jäätymässä ja ihmettelen logiikkaa, millä uskot sen pysyvän vähintään ennallaan antamalla Etelä-Euroopan valua maksuhäiriöön.

    Toiseksi EKP ei myöskään toistaiseksi setelirahoita. EKP taseen kasvaminen johtuu EKP:n likviditeetin turvaamista markkinaoperaatioista, jotka neutraloidaan pitämällä ostot ja myynnit tasapainossa markkinoilla. Löydät M3-rahan kasvutavoitteen ja viimeaikaisen kehityksen EKP:n sivuilta.

    Tässä joitakin perusasioita EKP:n toiminnasta:
    http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/blogit/pentti_hakkarainen/Pages/tase_kavi_yli_100_miljardin.aspx

    VastaaPoista
  2. Viimeistään euromaiden apulupaukset Espanjalle eivät ole asiallisesti ottaen mitään muuta kuin setelirahoitusta, sillä luvattuja 100 miljardin vastuita ei tulla niiden mahdollisesti realisoituessa koskaan hoitamaan ilman setelirahoitusta. Se olisi poliittisesti liian vaikeaa niin Suomessa kuin muuallakin.

    Enkä minä ole väittänyt, ettei Etelä-Euroopan romahduksella ole seurauksia. Aivan varmasti on. Mutta jos nämä nykyiset manööverit eivät johda toivottuun lopputulokseen, seuraukset tulevat käsitykseni mukaan olemaan vieläkin kalliimpia. Kyse on siis siitä, onnistuvatko euromaiden pelastusoperaatiot, vai eivät. Toki toivon kaikkien muiden lailla että onnistuisivat, mutta epäilen sitä vahvasti.

    Lisäksi on selvää, ettei Suomella ollut alun alkaen minkäänlaista reaalista tarvetta (sen sijaan oli imagosyitä) lähteä mukaan näihin pelastustalokoisiin, joissa syvimmiltään on kyse vain huonosti rahansa sijoittaneiden pankkien pelastusoperaatiosta. Jos ne ovat pelastettavissa, olisivat ne tulleet pelastettua ilman suomalaisiakin.

    Siksi en näe syytä sille, miksi nimenomaisesti suomalaisten rahat pitää riskeerata tässä operaatiossa.

    VastaaPoista
  3. Nimenomaisesti Suomella ei ole mitään tarvetta lähteä tämänkaltaisiin operaatioihin mukaan. Muutenkin koko homma on jo ajat sitten lähtenyt käsistä ja nyt Kyproskin on pyytämässä rahaa. Riemu repeää tosin ihan kohta, kun Italiassa jo kysellään, että miksi he joutuvat lainaamaan 6%:n korolla, kun Espanja saa tukirahoitusta 3%:n korolla. Kun Monti vielä sanoo, että Italia ei tarvitse tukirahoitusta, niin ei tässä mene kuin kuukausi, niin kaaos on valmis. Siihen tosin ei välttämättä tarvita muuta kuin "väärin menneet" vaalit Kreikassa, mutta se on sitten sunnuntain asia se.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!