Välikysymyksestä

Kokoomus ja demarit löivät tänään perussuomalaisten välikysymystä kuin vierasta sikaa. Samalla ne sivuuttivat sen tosiasian, että noudattamalla konkurssikypsien euromaiden tukipolitiikassa Timo Soinin jo vuosia sitten linjaamaa politiikkaa emme olisi nykyisessä tilanteessa, jossa riskit kasvavat jatkuvasti.

Toisin kuin hallituspuolueet ovat väittäneet, ei Soinin neuvojen noudattamisesta ja tukiringistä pois jäämisestä olisi seurannut sen kummempaa. Tämän on Slovakian esimerkki osoittanut.

No, tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Tilanne on nyt mikä se on, joten katse tulevaan.

Ensiksi on todettava, ettei Eurooppaan mitään Urpilaisen ennustamaa kriisiä tulisi vaikka Suomi jäisikin pois maksamasta muiden maiden pankkien tappioita. EU vain räksyttäisi aikansa, toteaisi tilanteen ja jatkaisi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mutta tämä on turhaa spekulaatiota, sillä Katainen ja kumppanit ovat päättäneet pelata tämän uhkapelin loppuun, kuten tänään kuultiin.

Toiseksi sopii toivoa, että hallituksen toiveet toteutuvat ja Kreikka, Espanja, Portugali, Irlanti ja Kypros pelastuvat tukien avulla, eikä Italia edes tule kaipaamaan niitä. Tämä olisi hienoa ja olisin ensimmäisenä iloitsemassa, mikäli omat epäilykseni ovat osoittautuneet vääriksi.

Mikäli Kataisen, Urpilaisen ja muiden toiveet taas eivät toteudu, syntyy tukijamaille - siis myös Suomelle - sellainen tappio, ettei sitä tulla hoitamaan kuntoon rehellisin keinoin. Sen sijaan mahdollisesti syntyvä ongelma tullaan ratkomaan jo kaikessa hiljaisuudessa aloitetun setelirahoituksen keinoin, jolloin jännitettäväksi jää lähinnä se, syntyykö siitä katastrofaalisia seurauksia samaan tapaan kuin aikanaan Weimarin tasavallassa  tai Zimbabwessa. Näin otettava riski ei siis ole enempää eikä vähempää kuin yhteiskunnan rahoitusjärjestelmän totaalinen romahtaminen.

Rohkaisevaa tässä vaihtoehdossa on kuitenkin se, ettei ainakaan Yhdysvallat ole joutunut hallitsemattoman inflaation kouriin huolimatta siellä pitkään jatkuneesta setelirahoituksesta. Mutta siinä Urpilainen ja Katainen ovat väärässä, etteivät riskit nyt valitulla tiellä olisi merkittävästi suuremmat kuin olisivat olleet sillä tiellä, jota Soini aikanaan tarjosi, tai edes sillä tiellä, jolla EU:n omia sääntöjä olisi noudatettu.

Pelottavinta tässä kaikessa on se, ettei euroa tai suurinta osaa muistakaan nykyvaluutoista ole sidottu mihinkään reaaliseen, vaan niiden arvo perustuu pelkästään säännöksiin ja lakeihin. Siis ihmisten mielikuviin ja sopimuksiin. Tästä seuraa se, että jos ihmisten luottamus euroon katoaa, putoaa samalla pohja rahan arvolta ja sitä kautta koko nykyaikaiselta talousjärjestelmältä. En väitä että tämä olisi todennäköistä, mutta selvää on, että valtavalla setelirahoituksella saattaa olla negatiivinen vaikutus ihmisten mielikuvaan euron arvosta.

Tämä olisi hyvä muistaa nykyisen poliittisen propagandan ja nokittelun keskellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
Kreikan vaalit
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan


PS Päivän toisesta puheenaiheesta, eli Jussi Halla-ahon kohtalosta pelin politiikan pyörteissä tarjosi Vihavainen tyhjentävän analyysin. En siis aio itse kirjoittaa siitä, vaan ohjaan kiinnostuneet lukemaan Vihavaisen analyysin, joka vastaa täysin omaa käsitystäni.