maanantai 27. kesäkuuta 2016

Minne menet, Euroopan Unioni?

Brexitiä on nyt sulateltu juhannuksen ajan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien tämän aamun pääkirjoitus totesi, että EU sai varoituksen, jota sen on kuultava. Eikä osannut sittenkään selittää mikä ajoi britit äänestämään siten kuin he äänestivät.

Sen sijaan oikean suuntainen selitys saatiin jutun kolmannelta kommentaattorilta, eli sen antoi nimimerkki "Automaatti".

Hänen mukaansa "Ihmisten epäluulo Euroopan Unionia kohtaan ei johtunut siitä että sen luultiin olevan varsinainen syypää Kreikan kriisiin ja pakolaiskriisiin, vaan juuri siihen miten se käskytti jäsenvaltioita toimimaan niiden suhteen, kävellen jäsenvaltioiden äänestäjien tahtojen yli.

Kreikan kriisissä alettiin väsätä tukipaketteja kuin käärmettä pyssyyn ja vähät välitettiin Unionin omista säännöistä kuten että jokainen jäsenvaltio hoitaa omat velkansa.

Pakolaiskriisissä puolestaan alettiin väsätä yhteisvastuumallia missä joiden maiden toimimattoman rajavalvonnan ja jopa turvapaikanhakijoiden houkuttelemisen EU;n alueelle (esim. Saksa ja Ruotsi) katsottiin olevan kaikkien vastuulla, ja alettiin väsätä mallia missä tp-hakijoita oli tarkoitus sijoittaa eri maihin, myös heidän tahtonsa vastaisesti. Kun jotkut itä-Euroopan maat panivat hanttiin, alettiin varoitella EU-tukien pienentämisella ja muilla kiristyskeinoilla. Myös Unkarille uhiteltiin koska se melkeinpä ainoana rajamaana pisti rajavalvontansa kuntoon."

Tähän kun lisätään vielä se, että EU on tuottanut solkenaan järjettömän pikkutarkkaa byrokratiaa ja määräyksiä ollaan aika lähellä kokonaisuutta. Tarkoitan tällä esimerkiksi pyöriäistarkkailijoita, surullisen kuuluisaa kurkkudirektiiviä ja ennen kaikkea koko EU:n taloudelle äärettömän kalliiksi tullutta pienyrityksiä näivettävää hankintalakia.

* * *

Kysymys tässä tilanteessa kuuluu tietenkin, että minne menet, Euroopan Unioni? Jatkuuko pyrkimys kohti EU-eliitin unelmoimaa kasvavaa integraatiota, vai kuunnellako kansalaisia?

Jos minä olisin EU-poliitikko, unohtaisin omat etuni ja pyrkisin sen sijaan ottamaan käyttöön EU-kansalaisten oikeustajua vastaavat direktiivit ja käytännöt. Se tarkoittaisi esimerkiksi Kreikan tukipakettien lopettamista eli Kreikan velkojen anteeksiantoa ja maan Unionista ulos heittämistä.

Samalla ilmaisisin, että jatkossa EU noudattaa omia sääntöjään myös muiden kriisimaiden suhteen, eikä pelasta muitakaan Kreikan tilaan itsensä ajaneita valtiota. Tosin Kreikan tapauksessahan me muistamme, etteivät tukipakettien rahat ole suinkaan päätyneet helleeneille, vaan lähinnä upporikkaille saksalaisille ja ranskalaisille pankinomistajille. Se tosin lienee vielä vähemmän hyväksyttävää kuin kreikkalaisten tukeminen olisi ollut.

Direktiivejä väsäisin vain silloin kun se olisi välttämätöntä. Ja silloinkin selvittäisin niiden vaikutuksen kansalaisiin ja talouteen, jotta vältyttäisiin hankintalain kaltaisilta megamunauksilta. Jälkimmäisestä on tosin todettava, että sen virheet ovat johtaneet vuosien jälkeen ainakin pieniin parannuksiin.

Ne eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, ettei lailla ole minkäänlaista merkitystä sellaisille, jotka haluavat käyttää julkisia varoja väärin. Sen sijaan laki lisää uusimisensakin jälkeen edelleen julkisiin hankintoihin liittyvää byrokratiaa ja sellaisena kankeuttaa EU:n toimintaa kohtuuttomasti.

Ja mitä tulee maahanmuuttoon, niin siinä on kolme alalajia. Niistä yksi on kokonaisuuden kannalta hyödyllinen, eli Unionin sisäinen (ja miksei ulkoinenkin) työperäinen maahanmuutto. Se on säilytettävä samalla kun kaksi kokonaisuuden kannalta haitallista maahanmuuton lajia on saatava loppumaan tai oleellisesti pienenemään.

Niistä ensimmäinen on EU:n ulkopuolelta tuleva elintasopakolaisuus, joka väärinkäyttää turvapaikkakäytäntöjä. Siksi spontaani turvapaikan hakeminen olisi mietittävä kokonaan uusiksi siten, ettei elintasopakolaiseksi pyrkiminen olisi enää mielekästä sen kautta. Ääritapauksessa voidaan spontaanista turvapaikanhakuoikeudesta joutua luopumaan kokonaan.

Se olisi oikeasti henkilökohtaisen uhan kohteena olevien kannalta ääretön vahinko, joten ensin olisi käytävä läpi muut vaihtoehdot. Samoin se olisi länsimaisen oikeudenmukaisuuteen pyrkivän ajattelun nöyrtymistä röyhkeiden väärinkäyttäjien edessä. Saattaa kuitenkin olla, että tässä joudutaan menemään pienimmän riesan kautta.

Toinen haitallisen maahanmuuton muoto näkyy Helsinginkin kaduilla itäeurooppalaisen romanimafian organisoimana kerjäystoimintana, johon todennäköisesti liittyy myös monenlaista rikollisuutta. Sen haltuun ottaminen tarkoittanee vapaan liikkumisoikeuden rajoittamista EU:n sisällä tavalla tai toisella. Eli Euroopan Unionin yhden kantavan periaatteen vesittämistä.

Kaikkiaan Brexit toi EU:n siis uudenlaisten ja äärimmäisen syvälle periaatteellisella tasolla ulottuvien asioiden äärelle. Euroopan kannalta olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää löytää edellä kuvatuille asioille sellaiset ratkaisut, että ne vastaisivat EU-kansalaisten oikeudentajua ja tahtoa, sekä samalla vahvistaisivat koko Unionia poliittisena, taloudellisena ja henkisenä toimijana. Jos siinä onnistutaan, koituu Brexit vielä siunaukseksi koko Euroopan Unionille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brexit näkyy myös Suomessa
Professorin panostussuunnitelma-ajatuksia
Kreikka ja EU-poliitikot




12 kommenttia:

  1. Kyllä EU:sta tulee hyvän lisäksi tosiaan paljon älytöntä. Eikös tämä pohjoisen vuosisatoja hyvin toiminut ja hyväksi havaittu lohivenekin ole ollut tappolistalla?
    Juhannusaattoaamuna oli tosiaan Stokkan ja Citykäytävän välimaasto ja kaikki muutkin nurkat otettu haltuun. Kerjäläisiä oli paljon ja runsaasti.

    VastaaPoista
  2. Emmie Mistään Tiijä27. kesäkuuta 2016 klo 9.39

    EU:sta tulee myös Asetuksia, joita ilmeisesti pitää suoraan totella?

    Toisin kuin Direktiivit, jotka pitää survoa kotimaiseen lainsäädäntöön?

    VastaaPoista
  3. Mietitäänpä hetkinen. Miksi EU-poliitikot muuttaisivat mitään? Juncker ja van Rompyi ovat viroissaan niin kauan kuin suinkin voivat, samoin muut EU-nomenklaturan jäsenet. Eivät he muualla saa yhtä hyviä etuja. Tämähän se on keskeinen ongelma, nykyään poliitikon ja virkamiehen tavoite on päästä Brysselin virkaan kovalle palkalle, kuten entinen pääministerimme Katainen.

    Kelle EU on vastuussa? Missä vaaleissa Junckeria on voinut äänestää? Ennen kaikkea, voiko sama porukka, joka meidät on tähän jamaan ajanut, muuttaa suuntaa järkevämmäksi? Urheilun puolella on tapana vaihtaa valmentajaa, jos peli ei toimi, koska koko joukkueen vaihtaminen on vaikeampaa. Miten vaihdamme EU:n johdon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on yleisemminkin politiikkataustaisten virkamiesten ongelma. Itse ei osata kuin politikoida (siis näytellä uskottavaa), mutta se ei virkamiehenä riitä sillä pitäisi osata hoitaa oikeita asioita järkiperusteilla. Ei se vain onnistu ammattipoliitikkotaustaiselta, joka ei ole koskaan tehnyt oikeita töitä edes julkisella sektorilla.

      Poista
  4. Ällistyttävää mielestäni on ollut puhe brittien väärin äänestämisestä, brexitin puolesta äänestäneiden älynlahjojen vähättely ja kieltäytyminen käsittelemästä EU:n täysin ilmeisiä puutteita aitoina ongelmina. Aamutelevisiossa Paavo Lipponen piti EU:ta demokratian ja ihmisoikeuksien arvoyhteisönä. Kuinka joku voi nähdä EU:n demokratian puolustajana. EU:n valtavan byrokratian purkaminenkaan, mikä on välttämätöntä, ei tee EU:sta demokraattista. EU käsittelee ihmisoikeuksia pelkästään propagandan välineenä, fanaattisesti, isminä.

    Se virkistävä puoli brexit-kansanäänestyksessä oli, että huolimatta yksimielisestä median tuesta remain-puolelle, EU:n propagandavyörystä ja eliitin asettumisesta brexitiä vastaan, kansa uskalsi äänestää toisin. Antaa toivoa, kun tietää, että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan, eivätkä niele ihan kaikkea, mitä valtamedia heille syöttää.

    Eikä EU tästä selviä kuin ottamalla lusikan kauniiseen käteen ja alkamalla vähentää byrokratiaa, antamalla valtaa kansallisvaltioille ja patoamalla siirtolaisvirtoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brittiuutisoinnista sen verran, että ainahan häviäjät ovat selitelleet. Niin tälläkin kerralla.

      EU:ta ja sen nomenklatuuraa auttaisi kovasti, jos EU:n talous lähtisi muun maailman tavoin nousuun. Ja pitäisihän sen lähteä, ellei Unionin taloudessa ole jotain oleellista ja periaatteellista vikaa.

      Minä olen sitä mieltä, että kyllä Euroopan Unioni voisi olla siunaukseksi koko maanosalle, kunhan sitä hoidettaisiin järkiperäisesti. Se tarkoittaa, että päätökset tehtäisiin tietoa ja järkeä käyttäen sekä asia-asioissa että subsidiariteettiperiaatteen suhteen.

      Poista
  5. Toivottavasti Brexit pakottaa EU:n keskittymään vain ja ainoastaan niihin asioihin joita varten se on perustettu: Edistämään jäsenmaiden taloutta ja takaamaan vakaan ympäristön talouden kehitykselle.

    Toisin kuin kuvitellaan, Brysselin virkamiehet eivät ole ongelma.Ongelman muodostavat meidän itse valitsemamme mepit jotka sorvaavat näitä älyttömiä lakialoitteita ideologisista, kansallisista, oman tai työnantajansa eduista lähtien. Virkamiehet eivät tee itsenäisesti yhtään mitään vaan kaikkien älyttömyyksien takana on aina demokraattisesti valittu euroedustaja.

    Angela Merkelin kommentit kuulostavat rohkaisevilta. Merkelhän totesi että tämän jälkeen ei toista jäsenvaltiota päästetä samaan jamaan. Ainoa realistinen tapa millä tähän päästään on ihan oikeasti korjata ne vinoumat jotka nostattavat EU-vastaisuutta.

    Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että EU:n ja sen jäsenmaiden suhteet täytyy palauttaa alkuperäisen ETA-alueen ajatukseen. Poistetaan kaupan esteitä, edistetään taloutta, taistellaan kotiinpäin vetämistä vastaan ja luodaan edellytyksiä talouskasvulle.

    Nyt kun olen lueskellut EU:sta eroa vaativien perusteluita niin olen vakuuttunut siitä että kansanäänestyksen järjestäminen näin monimutkaisesta asiasta on suunilleen yhtä fiksu ajatus kuin ladatun haulikon antaminen viisivuotiaalle leikkikaluksi.

    Kansanäänestyksissä kun vähintään kolmasosa ei tajua mistä on kysymys ja toinen mokoma vastaa ihan johonkin muuhun kysymykseen kuin mitä kysytään.

    EU-vihaa tuntuu lietsovan kateus, herraviha ja kaipuu sellaiseen menneisyyteen jota ei oikeasti koskaan ollutkaan. Kivaimmin eroa tuntuu ajavan se ikäpolvi jonka parhaat vuodet sattuivat Kekkosen presidenttikausiin.

    Ihminen joka menee keskitalvella shortseissa ja hawajipaidassa istumaan kaljalasin kanssa ulkoterassille uskoen että tammikuun lumimyrsky muuttuu elokuun helteiksi on ihan yhtä järkevä kuin nämä EU:n hajottamista vaativat rollaattoreihinsa tukeutuvat papat jotka uskovat eron tuovan takaisin menetetyn nuoruuden.

    EU-eroa haikailu on lastikultti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä EU:n tulevaisuudesta: ongelmat on korjattava viimeistään nyt. Siis heti, eikä vasta sitten kun käsillä on seuraava kriisi. Akuuteimpia asioita ovat maahanmuuttolinjaukset ja pulaan joutuneiden jäsenmaiden ongelmien sosialisoimisen yksiselitteinen lopettaminen.

      Hiukan eri mieltä olen tuosta kansanäänestyksestä. Voi olla - ja varmaan onkin - että moni ei ymmärrä höykäsen pölähtämää siitä mistä ovat äänestämässä, mutta aina kansa kuitenkin paremmin tietää kuin valistunut etujoukko. Sellainenhan johti aikanaan tunnetui seurauksin Neuvostoliittoa ja vielä nykyäänkin Pohjois-Koreaa. Tässä suhteessa Kiina on mielenkiintoinen etujoukkokokeilu, koska siellä näytettäisiin tehtävän selvästi oikeita asioita - tosin kovin huonosti viralliseen liturgiaan istuvia.

      Poista
    2. Ei kansa tiedä mutta se tuntee. Ja tunteisiin on erittäin helppoa vaikuttaa. Kansanäänestys on kuin heittäisi arpaa koska äänestyshetkellä vallitsevat olosuhteet ja jopa yksittäiset tapahtumat kansanvillitsijöitten kiihotuksesta puhumattakaan vaikuttavat vallitsevaan mielialaan. Yksi äänestää protestina hallitusta vastaan, toinen pelkää terroristeja, kolmas katsoo iltapäivälehdestä miten pitää äänestää.

      Kansanäänestys ei ole demokratiaa, se on vastuunpakoilua. Meillä on vaaleilla valitut päättäjät joille maksetaan palkkaa siitä että he ottavat asioista selvää ja puntaroivat eri vaihtoehtoja ja valitsevat näistä sen joka edistää parhaiten meidän asiaamme. Jos nämä lähtevät piiloutumaan kansan selän taakse niin mistä heille sitten maksetaan?

      Ikävä juttu mutta aikaamme leimaava vastuunpakoilu ja jotajuuden puute saa aikaiseksi tämmöisiä härdellejä. Päällä oleva kriisi ei ole EU:n kriisi vaan kansallisvaltioiden kriisi.

      Eletään vihaisten hölmöjen aikaa. Tämä on oikeasti pelottavaa, sillä nämä ihmiset ovat riittävän vihaisia ja riittävän hölmöjä hävittääkseen oman etuoikeutetun elämänsä perusteet, eikä heillä ole kykyä sen paremmin kuin rohkeuttakaan hallita tai hillitä valloilleen päästämiään voimia.

      Kansanäänestyksissä ei äänestetä järjellä vaan tunteella.

      Poista
  6. En usko Euroopan Unionin tulevaisuuteen tällaisena kuin se nyt on. Liian monta kulttuuria, vanhaa uskontopohjaa, hallintokulttuuria, kielistä puhumattakaan. Arvopohjakin vaihtelee ja yritykset sen yhtenäistämiseksi, 'Gleichschaltung', ovat tuntuneet, jos ei natsipuheelta niin elämälle vieraalta YK-kieleltä. Systeemi on lisäksi liian suuri, että siihen voisi tunnepohjalla samaistua tai luottaa rehellisyyteen talouden pidossa tai muussakaan. Byrokratian portaita on liikaa. Keijo Korhonen kutsuu tätä 'monsteriksi' joka ei ole kenenkään hallittavissa.

    Yhteistyötä voi harjoittaa vaatimattomamminkin esim. alakohtaisin Eurooppaa koskevin sopimuksin. Tulliliitto, yhteinen rajavartiolaitos voisivat olla esimerkkejä.
    hh

    VastaaPoista
  7. "
    Niistä yksi on kokonaisuuden kannalta hyödyllinen, eli Unionin sisäinen (ja miksei ulkoinenkin) työperäinen maahanmuutto.
    "
    Mikseipä niin. Pitäisipä siten aikaan saada myös EU laajuiset työehdot. Samoin kuin saada poistettua elintasoerot. Muuten halpamaiden firmat kilpailevat hyvinvointivaltioiden firmat nurin. Kehitys joka on jo nähtävissä.

    -KKi-

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!