perjantai 20. marraskuuta 2015

Jari Lindströmin vajavainen ymmärrys

Suomeen saatiin viime vaalien jälkeen oikeusministeri, joka on pariinkin otteeseen ilmaissut voivansa harkita kuolemantuomiota. Viimeksi terrorismirikoksista.

Ministeri on tietenkin oikeassa siitä, että on paljonkin rikoksia, joista kuolemantuomio olisi teon vakavuuteen nähden jopa riittämätön rangaistus. Ja hän on oikeassa myös siinä, että vakava terroriteko on yksi sellaisista rikoksista.

Samalla ministeri unohtaa, ettei kuolemantuomiosta pidättäytyminen liity mitenkään rangaistusasteikkoon tai rikosten vakavuuteen. Sen sijaan taustalla on tieto rangaistuksen peruuttamattomuudesta.

Eli jos oikeus on jostain syystä erehtynyt, ei virhettä voi enää korjata herättämällä teloitettu kuolleista. Sen sijaan elinkautisvangin voi vapauttaa ja maksaa korvauksen menetetyistä vuosista. Sekään ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta ainakin elämä voi jatkua oikeusvirheen paljastumisen jälkeen.

Ehkäpä ministeri ei tiedä, että oikeuksille sattuu erehdyksiä. Näin on USA:ssa, missä kuolemantuomittuja on jälkikäteen todettu syyttömiksi, Samoin Suomessa on tapahtunut vastaavia erehdyksiä. Niitä siis tapahtuu aivan varmasti myös tulevaisuudessa - otimme me kuolemantuomion käyttöön tai emme.

Oikeusministerimme Jari Lindströmin (ps) olisikin hyvä ymmärtää, ettei oikeusvaltiossa voi olla käytäntöjä, joissa syyttömän ihmisen elämä voidaan tuhota peruuttamasti vain erehdyksen takia. Siksi oikeusvaltiossa ei voi myöskään olla kuolemantuomiota.

Ei edes siksi, että sellaisen ansaitsevia rikollisia on. Eikä siksikään, että kuolemantuomio on yhteiskunnalle halvempi ratkaisu kuin elinikäinen vankeus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekikö ministeri Lindström mestarillisen avauksen vai oman maalin?
Oikeuskäytäntömme ajaa lainsäätäjän yli ja muuttaa rikokset kauppatavaraksi

29 kommenttia:

  1. Taisipa ensikertalaisministeri tallata journalistin asettamaan miinaan. Alkuperäisen nauhoituksen kuunteleminen voisi valaista asiaa.
    -Beowolf-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki tämä on mahdollista, mutta jotenkin minusta tuntuu, että Lindström haluaisi ihan aidosti saattaa kuolemantuomion voimaan. Toivon toki olevani väärässä.

      Poista
  2. On kovin tavanomainen virhe sekoittaa keskenään kuolemanrangaistus rangaistuksena ja syyllisyyteen kohdistuvan näytön varmuus. Kuolemanrangaistusta tulisi pohtia vain oletuksella, että näyttö voidaan katsoa riittävän vahvaksi - mikä tietysti sinänsä on oma ongelmansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa on syyttömyysolettama. Sen mukaan ketään ei tuomita, ellei syyllisyyttä katsota selvästi osoitetuksi.

      Poista
  3. Mitä olette mieltä; Olisiko esimerkiksi Anders Behring Breivikin tapauksessa näyttö ollut riittävä kuolemantuomioon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minulla ole syytä epäillä hänen syyllisyyttään. EIkä hän myöskään ole sitä itse kiistänyt.

      On kuitenkin periaatteessa mahdollista lavastaa tapaus, joka näyttää yhtä varmasti oikeaksi osoitetulta kuin Breivikin teot.

      Poista
    2. Hiusten halkomista. Ehdottoman varmuuden periaatteen mukaisesti myöskään luonnontiede ei edistyisi, koska p != 0. Täysin riittävä varmuus saadaan kyllä suurimmassa osassa tapauksia ja ei silloin syyllisyydestä jää mitään epäilyksiä. Syytetty saattaa jopa itse myöntää syyllisyytensä.

      Poista
  4. Kuolemanrangaistuksen peruuttamattomuus on ilmeinen argumentti kuolemanrangaistusta vastaan. Silti en muista nähneeni kenekään esittäneen tätä asiaa julkisesti. Ehkäpä meissä professoreissa on järki-ihmisiäkin, vaikka ei aina siltä tunnu.

    Toinen professori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida luetun ymmärtäminen olla professorin vahvuuksia. Mahdollisuus peruuttaa tuomio palautuu tietysti näytön (epä)varmuuteen.Mutta pohditaanpa kuolemantuomiota lähtien siitä, että näyttö voi olla ja on riittävä. Pohdinnan voisi aloittaa vaikka rangaistuksen yleis- tai erityisestävyydestä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Anonyymi at 9.48, etkö pysty esittämään asiaasi ilman henkilöön menevää naljailua?

      Poista
    4. Edellä mainittu Breivikin tapaus tosiaan lähestyy tilannetta, jossa erehtymisen mahdollisuus on olematon. Entä olisiko näyttö yhtä varma, mikäli Breivik kieltäisi teon ja esittäisi uskottavan vaihtoehtoisen skenarion tapahtuneelle - vaikkakin ilman todisteita?

      Estävyydestä sen verran, että tutkimukset osoittavat kiinnijäämisriskin olevan rangaistuksen kovuutta merkittävämpi tekijä rikosten ehkäisyssä. Mutta toki molemmilla lienee merkitystä. Tosiasia kuitenkin on, että meilläkin on tuomittu ihmisiä kuolemaan - tuomion mahdollisuus ei siis estänyt ainakaan noita rikoksia. Myös USA on merkittävästi Suomea väkivaltaisempi yhteiskunta, vaikka sielläkin on monessa osavaltiossa käytössä kulemantrangaistus.

      On myös syytä huomata, että Suomessa kirjoitetun historian väkivaltaisinta aikaa lienevät olleet 1500- ja 1800-luvut (jälkimmäinen lähinnä Pohjanmaalla). Myös noina aikoina oli käytössä kuolemanrangaistus (joskin häjyjen aikaan se oli kuollut kirjain) ja muutenkin kovia rangaistuksia. 1500-luvulla käytössä oli jopa kovennettu kuolemanrangaistus, jossa hengenriistoa edelsi kiduttaminen.

      Poista
  5. Kyllä tietenkin jokaisen mielestä Breivikin syyllisyys on kiistaton. Varsin hyvin voi olla sitä mieltä, että hän olisi kuolemantuomion ansainnut (tosin kaiikki eivät ole sitä mieltä, mutta se ei kulu tähän). Asia on kuitenkin niin, että kuolemantuomion käyttö johtaisi oikeusistuimissa väistämättä näytön riittävyyden arviointin aivan kuten kaikissa muissakin tapauksissa. Varmaankin kuolemantuomiosta päätettäessä oltaisiin tavallistakin huolellisempia, mutta siitä huolimatta syntyisi tilanteita, joissa oikeusistuimessa äänestettäisiin näytön riittävyydestä tai vaihtoehtoisesti joku oikeuden jäsen joutuisi muuttamaan mieltään jonkn asteisen painostuksen seurauksena. Kyse on yleisestä oikeusperiaatteesta, joka ohittaa Breivikiin jutun kaltaiset yksittäistapaukset.

    Ihminen on otus, joka pyrkiii luokittelemaan asioita, jotta kykenisi paremmin hahmottamaan todellisuutta. Toisin kuin usein intuitiivisesti kuvitellaan, näin syntyvät luokat eivät useinkaan ole selvärajaisia. Kuten Anonyymin komentista huomataan, tämän asian ymmärtäminen voi olla vaikeaa.

    Toinen professori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Professori ei sitten vieläkään suvainnut ottaa kantaa siihen, kuinka kuolemantuomioon rangaistuksena olisi suhtauduttava, jos näyttö on riittävä.

      Poista
    2. Ihmisistä meillä ei maapallolla ole pulaa. Pulaa on kaikesta muusta elämästä jonka ihminen on katsonut asiakseen tuhota.
      Monet uskovat että hän on parhaillaan tuhoamassa itsensäkin, lajina.

      Kannattaako ottaa pulttia ministerin henkilökohataisesta mielipiteestä?

      Poista
    3. Minä katson, että elinkautisella vankeudella saavutetaan sama hyöty kuin kuolemanrangaistuksella. Ainoat haitat ovat sen suurempi kustannus yhteiskunnalle sekä yhteiskuntamme taipumus armahtaa elinkautisvangit 12 vuoden istumisen jälkeen. Siten kuolemanrangaistus on turha myös siinä tilanteessa, ettei näytöstä ole epäilystä.

      Poista
  6. Kuolemanrangaistusta parempi vaihtoehto voisi olla elinkautinen+pakkotyö. Rangaistus ei näin olisi peruuttamaton, mutta ei myöskään pelkkää löhöilyä "valtion hotellissa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä, mutta koska työ olisi tehtävä muurien sisällä, sen kustannukset yhteiskunnalle saattaisivat olla suuret.

      Poista
  7. Prof. kirjoittaa: "Siksi oikeusvaltiossa ei voi myöskään olla kuolemantuomiota."
    Mielestäni Yhdysvallat on vahvemmin oikeusvaltio kuin Suomi. Tämä on toki vain mielipide, mutta kuolemantuomiosta puhuttaessa tulee erottaa toisistaan itse tuomio ja sen täytäntöönpano. USA:ssa on menty siihen suuntaan, että näiden kahden välinen aika on kasvanut jopa vuosikymmenien mittaiseksi, mediaanin ollessa 15 vuotta. Suunta on oikea ja sitä tulee jatkaa, koska uusien todisteiden ja kehittyvien analyysimenetelmien avulla syyttömiä voidaan pelastaa tuomion täytäntöönpanolta enemmän mitä pitempi aika vankilassa vietetään.
    Kuolemanrangaistus on olemassa yhteiskuntaa varten, ei niinkään tuomitun itsensä rankaisemiseksi. Oikeusvaltiossa on oltava pelote, äärimmäinen pelote, jotta suuri keskiluokka ymmärtää pysytellä kaidalla tiellä, ja toisaalta se myös tuntee, että rikollisia rangaistaan ansionsa mukaan. Itse rikoksentekijöihin, usein matalan ÄO:n ja traumaattisen elämän eläneisiin ihmisiin, ei tällä rangaistusmuodolla vaikuteta vaan he tekevät rikoksia riippumatta kuolemanrangaistuksen olemassaolosta.


    Kuolemanran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdysvalloissahan saadun "oikeuden" määrä on kiinni mm. siitä paljonko rahaa on pistää laadukkaaseen asianajajaan tai vaikkapa ihonväristä ja sosiaaliluokasta.

      Muutenkin irvokasta kutsua oikeusvaltioksi maata, jossa on eniten vankeja koko maailmassa väkilukuun suhteutettuna, ja hyvin usein uhrittomista rikoksista tuomittuina.
      Ja jossa tosiaankin tuomitaan kuolemaan syyttömiä.

      Poista
    2. Näkemyksesi perustuu HS/YLE-tasoiseen propagandaan. Olen itse ollut kahdesti oikeudessa USA:ssa ja kahdesti Suomessa, molemmat hallintoasioita, joihin ei liity rikosta. USA:ssa voitin molemmat jutut, Suomessa hävisin molemmat. Lakimiehiä en käyttänyt vaan puolustin itse itseäni ja kummassakaan maassa en maksanut oikeudenkäynneistä penniäkään. Oikeustiedettä en ole lukenut kurssiakaan, olen toisen alan tohtori.
      Suurin ero on siinä, että USA:ssa laki on niinkuin se on kirjoitettu, Suomessa se on niinkuin se luetaan. Suomessa tulkinta on siis mielivaltaista, kun USA:ssa se perustuu common law -käytännön mukaisesti ennakkotapauksiin.

      En ymmärrä miten vankien määrä väkilukuun nähden liittyy siihen onko joku maa oikeusvaltio vai ei.
      Kuolemantuomion täytäntöönpanoja syyttömille on kyllä tapahtunut, ja se onkin peruste miksei täytäntöönpanoa pitäisi meillä toteuttaa vaikka itse tuomio mahdollistettaisiin, mutta erään arvion mukaan teloitetuksi on tullut alle 50 syytöntä ihmistä viimeisen 40 vuoden aikana. Siinä on toki 50 liikaa, mutta mietitäänpä hetki samana aikana murhattujen ihmisten määrää Suomessa, joiden murhaajan ovat elinkautisensa istuttuaan jo vapaalla. Moni on ehtinyt murhaamaan uudestaankin, vapautunut ehkä jo siitäkin. Tämäkö on oikeutta?

      Poista
    3. Se lienee kaiketi makuasia, mitä pitää oikeutettuna tuomiona, ja mielestäni USAn tuomiot eivät ole sitä. Määrällisesti(järjettömän pitkiä tuomioita verrattain pienistä asioista, suhteettomia tehtyihin rikoksiin myös keskenään verraten, ja sitten se plea bargain.. etc) eikä käytännössä(jenkkivankilassa on hitosti vaarallisempaa, mikä ei voi olla oikein).

      Itse en kannata totaalista elinkautista(joskin se saisi olla aina se täysi 15v. ja kasautuva; kahdesta murhasta tuplatuomio), koska uskon sen raaistavan sekä vankilakulttuuria että rikollisia ylipäänsä.
      Uhrittomista rikoksista suhteettomasti linnaa paukuttaminen, on totalitariaa kurottavan yhteiskunnan työkaluja. Ei näin.

      Poista
  8. Tirskahdin kun puhuit tekstissä oikeusvaltiosta.Ei Suomessa enää de facto ole ollut sellaista vuosiin koska kansalaiset eivät ole lain edessä samanarvoisessa asemassa kuten esim. parempikulttuurisen herrakansan saamista "tuomioista" on nähtävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Eivätkä olleet edes ennen muslimeja, kuten Eeva Vuori aikanaan väkevästi todisti. Professorin ajatuksia: Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti

      Poista
  9. Kuolemanrangaistus on älyvpaa, epälooginen tapa toimia. Esimerkkinä vaikkapa Breivik: Nyt kun hän on sievästi ja somasti vangittuna, niin häntä voidaan koko ajan mitata, tutkia ja testata. Mahdollisuudet sille, että joku päivä saadaan selvitettyä miksi joku toimii, kuten hän toimi jäävät jäljelle. Sitten voidaan myöhemmin ennaltaehkäistä jne vastaavat tapaukset. Hyvässä lykyssä jopa hoitaa asianosaista riittävän ajoissa, ettei hänen sairautensa koskaan kasva ympäristölle vaaralliselle tasolle. Teloittamalla rikoksentekijä ainoastaan tuhotaan tärkeä tieteellinen tutkimusaineisto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkijana panen tyytyväisenä merkille näkökulman.

      Poista
  10. Kuolemantuomio on toki peruuttamaton, mutta niin on vankeusrangaistuskin, ei niitä päiviä enää saa takaisin. Mietitäänpä vaikka Ulvilan murhajuttua. Jos Anneli Auer on syytön, kuten KKO on todennut, niin voiko hänen kärsimyksiään korvata mitenkään? Hän olisi päässyt paljon helpommalla, jos olisi vain sanonut tappaneensa miehensä. Hän olisi saanut ehkä kuusi vuotta vankeutta, istunut puolet ja olisi nyt vapaa.

    Luin Kari Uotin mielenkiintoisen kirjan Kirottu salaisuus, jossa hän kertoo kokemuksistaan Suomen eri oikeusasteissa. Uoti toteaa, että 96% syyttäjän ajamista rikosjutuista päättyy tuomioon ja vain 4 % vapautetaan.

    Hän vinoileekin, että olisi paljon helpompas ja myös inhimillisempää, jos oikeus vain arpoisi syylliset. Säästyttäisiin vuosien oikeusprosesseilta ja samalla myös suurilta kustannuksilta. Olisiko lopputulos yhtään epäoikeudenmukaisempi kuin nykyinen järjestelt, jossa 96 % jutuista päättyy syyttäjän voittoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten edelle kirjoitin, voidaan vankeus edes keskeyttää kun syyttömyys ilmenee. Ja maksaa jonkinlainen korvaus menetetystä ajasta. Näin ei voida tehdä kuolemaantuomitun tapauksessa.

      En ole Kari Uotin kanssa samaa mieltä. Yhtä hyvin voidaan väittää, että korkea tuomitsemisprosentti tarkoittaa tutkinnan tehneen hyvää työtä ja jättänyt melkein kaikki syyttömät syyttämättä.

      Poista
  11. Toisaalta pitkä prosessi on itsessään rangaistus. Uotin oma talousrikosprosessi kesti vuosikymmenen ja Ulvilan juttu on edelleen kesken. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle lukuisia tuomioita pitkistä prosesseista. Uotin mukaan tuomiot vähenivät, kun Suomi vaihtoi sinne sopivamman tuomarin Matti Pellonpään tilalle.

    Uoti ihmettelee kirjassaan pankkikriisin oikeudenkäyntejä. Hänen omassa jutussaan oli kyse siitä, että pankki teki tyhmiä päätöksiä. Ei tyhmyys ole rikos, vaikka joku on kai joskus todennut olevan rikollista antaa tyhmän pitävän rahansa.

    Uotin mukaan monet pankkijutut olivat enintään tavallisia riitajuttuja, joista poliittisella päätöksellä (Koiviston konklaavi 1992) tehtiin väkisin rikosjuttuja.

    Karmeinta oli se, että valtio antoi näiden juttujen oikeudellisen arvioinnin yksityisten asianajajien vastuulle. Lisäksi syytettyjen penkille joutui vain pieniä ihmisiä. SKOPin johtoa ei syytetty ollenkaan, valtio antoi heille vastuuvapauden, vaikka SKOP aiheutti valtiolle miljardien tappiot. Heillä oli poliittisia suojelijoita, venäläisittäin katto, Uotilla ei, joten hän kelpasi syntipukiksi, kun kansa vaati lamalle syyllisiä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!