keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?

Ympäristöjärjestö WWF arvelee, että uusista metsäteollisuusinvestoinneista syntyisi maamme metsiin ekologisia, rittävyyteen liittyviä ja virkistyksellisiä ongelmia. Näin siitä huolimatta, että puun kasvu suomalaisissa metsissä on nykyisin reilusti yli 100 miljoonaa kuutiometriä kun se vielä 1970-luvulla oli vain noin puolet tästä.

Myös hakkuut suomalaismetsissä ovat kasvaneet, mutta paljon hitaammin kuin metsänkasvu. Niinpä ero suomalaisen puun kasvun ja käytön välillä on revennyt jo noin 150 miljoonaan kuutiometriin. Siitä uudet investoinnit tulevat syömään noin 10 miljoonaa kuutiota. Tästä voinee jokainen laskutaitoinen itse päätellä, kuinka perusteltu WWF:n pelko on.

Kuvittelemiensa ongelmien välttämiseksi WWF ehdottaa suojelualueiden kasvattamista 17 prosenttiin koko metsäpinta-alasta, lopun metsän sertifiointia ympäristöjärjestöjen itse luoman FSC-järjestelmän mukaisesti sekä kannonnoston lopettamista. Kovia vaatimuksia, joista viimeiseen voin kyllä yhtyä lähinnä siksi, että kantojen noston vaikutuksista on vain vähän tietoa.

Sen sijaan metsien suojelu on edennyt Suomessa rivakasti vapaaehtoista tietä (esimerkki), joka tulee kyllä hoitamaan suojelutarpeen. Ja sertifikaattien väliseen paremmuuteen en ota kantaa, sillä minun käsittääkseni ne molemmat varmistavat kestävän metsätalouden.

Lopuksi haluaisin valistaa WWF:ää siitä, miksi Suomessa ylipäätään on jäljellä metsiä toisin kuin monissa muissa maissa. Suomen metsiähän ei aiempina vuosisatoina hoidettu lainkaan, vaan niitä raiskattiin innokkaasti mm. kaskipelloiksi. Niinpä niiden tila oli 1800-luvulle mennessä surkea ja monin paikoin oli pulaa jopa polttopuusta.

Nykyiset metsämme ovatkin hyvässä kunnossa ennen kaikkea sen ansiosta, että metsälle syntyi 1800-luvun aikana ennennäkemätön arvo puuraaka-aineen tuottajana. Niinpä valtiovalta ryhtyi toimiin metsänkasvatuksen järjestämiseksi, minkä seurauksena etenkin toisen maailmansodan jälkeen metsävaramme ovat kasvaneet nopeasti. Entisistä kaskiraiskioista on tullut hyväkasvuisia metsiä, joista on riittänyt myös tiukasti suojeltavaksi suurempi osa kuin missään muussa Euroopan maassa.

Tietenkään en väitä, että meidän nykyiset puoliluonnolliset metsämme olisivat joka suhteessa esimerkillisiä. Mutta siitä olen varma, että ellei niitä jatkossakin käytetä laajamittaisesti taloudellisen hyvinvoinnin perustana, eivät myöskään luonnon- tai ympäristönsuojeluhankkeet tule hoidetuksi.

Siitä syystä olisi mukava joskus huomata ympäristöjärjestöjenkin iloitsevan Suommen taloutta piristävistä investoinneista, jotka perustuvat maamme ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään metsätalouteen. Vai väittääkö joku, että ihmisten köyhyys jotenkin edistäisi luonnon hyvinvointia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko ruotsalainen oikeassa?
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?
Metsästä jalostuu rahaa

8 kommenttia:

  1. Mainiossa kirjaan "Confessions of a Greenpeace Dropout. The Making of a Sensible Environmentalist" Patrick Moore yrittää (aika onnistuneesti) etsiä kultaista keskitietä luonnon hyväksikäytön ja suojelun välille.

    Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa kuitenkin olla toiveunta, että monipuolisesti asioita pohtiva ajattelu tulisi yhteiskunnallisten kannanottojen valtavirraksi.

      Poista
  2. "Vai väittääkö joku, että ihmisten köyhyys jotenkin edistäisi luonnon hyvinvointia?"
    - Niinpä, joka tällaista luulee voi käydä esim. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa katsomassa elävää mallia siitä, miten köyhyys vaikuutaa luontoon. Joskus ihmettelen, osaisivatko meidän päättäjämme oikeasti elää sellaisessa maailmassa missä tällainen pienituloinen (silloin kun olen töissä) mattimeikäläinen? Joskus tuntuu siltä, että ne norsunluutornit missä he elävät ovat niin korkeita ettei sieltä näe tänne alas edes kiikarilla.

    VastaaPoista
  3. Se vaikuttaa kaikkialla muuallakin kuin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kaikkialla missä porukka on köyhää, voi matkaillessaan kylän tai kaupungin lähestymisen aistia roskien ja tuhotun luonnon määrän kasvamisesta.

    Vain varakkailla yhteiskunnilla on rahaa, aikaa ja mielenkiintoa sellaiseen kuin ,luonnonsuojelu

    VastaaPoista
  4. Ehkä kantojen repiminen maastosta tuottaa herkullisen myrkkypillerinkin,

    Toivissa on hyvä elää sanoi lapamato gyromitriini.

    Ehkä Antero haluaa antaa asiantuntijalausunnon aiheesta minun eläessä Toivossa.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Gyromitrin

    Ilkka Mononen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantojen nykimisen maasta polttoon voi jotenki viellä ymmärtää tasaisilla mailla, minä en kyllä sitä kannata, varsinkaan vähänkään mäkisillä mailla, eroosio on iso uhka, yleensä kun metsästä puuta kaataa nin järkevintä on jättää risu ja kanto ja muu hakkuutöhnä maahan lahoaan se on sitä uuden metäsn ravinnetta ...

      -jpt-

      Poista
  5. Suomessa on myös paljon turve ymm tuotannosta vapautuvaa suopeltoa joita voitas kanssa käyttää kuitumasssan tuottamisen esim hamppu tms ja niissä voitas hyödyntää kaupunkien käsiteltyjä jätelietteitä tms, tavalliseele rehu,nurmipellolle en noita jätelietteitä ajas kovinhevillä, niissä tahtoo olla kaikkee muutakin seassa kuin sitä iteasiaa, varsinki kaupungeissa kun viemäreistä vedetään kaikkee kivaa mömmöä huoletta ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  6. Vanha sanonta "kirves se on mikä metsän kasvattaa" taitaa pitää tässä asiassa paikkaansa. olen sen kyllä itsekin huomannut.

    Jussi

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!