sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Falunin lumikarkeloista

Suomen joukkue Falunin MM-hiihtoihin on nyt valittu. Joukkueessa ei ole yllätyksiä, mutta tavalliseen tapaani yritän ennakoida mitä kilpailuissa tulee suomalaisten osalta tapahtumaan. Tosin taisin tehdä legendaariseksi jäävän arvion jo viime vuonna, joten lukijani ymmärtää, ettei tälle kannata antaa kovin suurta ennustearvoa.

Tai mitä ajattelette tästä: "Iivo Niskanen on joukkueen kuopus ja Suomen viestijoukkueen varamies. Siis opintomatkalainen, jolle ei kannata asettaa sen kummempia tulostavoitteita.

Kilpailuissa Kertun pikkuveli on mukana siis lähinnä viestin varamiehenä, mutta hiihtää kaikki muutkin matkat mikäli kokeneemmat eivät halua niille osallistua. Edessä lienee siis ainakin viisikymppinen eli kuninkuusmatka, jolla Northug lienee voittamaton.

Toivottavasti tämä ennuste menee yhtä onnistuneesti alakanttiin kuin edelle tulevasta olympiavoittajasta kopioimani. Vaan kuka olisi tämän vuoden iivoniskanen, joka räjäyttäisi koko pankin? 

* * *

Anne Kyllönen voitti sprintin Suomen mestaruuden suvereenisti, mutta koska hän sen enempää kuin muutkaan suomalaiset eivät ole tänä vuonna pärjänneet tässä kilpailumuodossa, en odota häneltä mitalia. Kuten en muiltakaan naissprinttereiltämme. Karsintahiihdosta joukkue selvinnee helposti (Malvalehto nopeimpana) ja kokonaisena jatkoon, mutta pudotuseristä ei kenelläkään liene asiaa finaaliin. 

Miesten sprinttijoukkueesta Toni Ketelä hiihti Otepäässä kolmanneksi. SM-hiihtojen sprintti oli kuitenkin häneltä tahmeaa menoa, joten en odota myöskään miesten sprintistä mitaleita. Kaikki eivät luultavasti pääse edes pudotuseriin, eikä kukaan finaaliin.

Sprintin jälkeen on vuorossa yhdistelmähiihto. Siinä etukäteen vahvimpia suomalaisnaisia ovat Riitta-Liisa Roponen, joka hiihti matkan hyvin Rybinskissä, ja Kerttu Niskanen. Roposen ongelmana on kuitenkin perinteisen hiihto ja Niskasella taas vapaan osuus. 

En siis usko kummankaan mitaliin, mutta kolmen norjalaisen (Björgen, Johaug, Weng) ja Charlotte Kallan jälkeen lienee mahdollisuuksia viidenneksi. Muilla ei liene odotettavissa sijoitusta edes kymmenen joukkoon.

Miesten puolella yhdistelmähiihdon ehdottomasti kovin valttimme on molemmat hiihtotavat taitava ja kovassa nousukunnossa oleva Matti Heikkinen. Voitonmahdollisuuden vie kuitenkin kansainvälisessä seurassa vaatimaton kirikyky.

Myös Iivo Niskanen omaa ainakin periaatteessa mahdollisuudet menestykseen, mutta se edellyttää kuntoutumista A-viruksinfektiosta (miksi ihmeessä huippuhiihtäjiä ei rokoteta sitä vastaan?). Lisäksi hänellä on tällä kaudella ollut viime talvea enemmän vaikeuksia luisteluhiihdossa.

Uskon siis Heikkisen kamppailevan kakkoslajissaan jopa mitaleista, Niskasen pääsystä kymmenen joukkoon ja muiden hiihtelevän omalla tasollaan. Oman värinsä tuo joukkueen lopullinen valinta, sillä tarjolla tälle matkalle on viisi kelvollista miestä: Heikkinen, Niskanen, Nousiainen, Lehtonen ja Hyvärinen.

Yhdistelmähiihdon jälkeen lähdetään parisprinttiin, joka hiihdetään vapaalla. Hiihtotapa on suomalaisille se heikompi, joten tältä matkalta en odota menestystä sen enempää miehiltä kuin naisiltakaan, vaikka toki molemmat joukkueet yltävät finaaliin. Pieni mitalivaraus kuitenkin naisten osalta: jos Roposelle ja hänen parilleen (Niskanen vai Lähteenmäki?) sattuu ns. pöljä päivä voi tulos olla yllättävän hyvä.

Entä naisten vapaa kymppi väliaikalähdöllä? Tämä on Riitta-Liisa Roposen päämatka, joten hänen osaltaan voi odottaa hyvää sijoitusta. Pöljänä päivänä jopa mitalia, mutta realismia lienee odotella sijoitusta viidenneksi. Muista suomalaisista Niskanen ja ehkä myös Lähteenmäki voivat hyvänä päivänä olla kymmenen joukossa. 

Miesten vastaava kilpailu on viisi kilometriä pidempi eli se mitä kutsuttiin ennen pikamatkaksi. Kyseessä on Matti Heikkisen päämatka, eikä ratkaisua tehdä loppukirissä vaan koko matkan ajan taistellen kelloa, omaa väsymystä ja tuskaa vastaan. 

Niissä Heikkinen on selvästi vahvempi kuin loppukirissä, joten odotan häneltä minimissään mitalia. Tai no, voittoa. Happohan on hiihtänyt uransa parhaat hiihdot arvokisojen väliaikalähdöissä. 

Muista suomalaismiehistä ei ole kärkisijoista taistelijoiksi tässä kisojen nykyisessä kuninkuuslajissa, jonka voittaja lienee sen hetken maailman paras kestävyysurheilija. Näin siksi, että väliaikalähdössä ratkaisee raaka suorituskyky ja hiihtäjien hapenotot ovat selvästi korkeammat kuin minkään muun urheilulajin huippujen. 

Viesteissä Suomella on naisissa tasainen joukkue, joka pystyy ainakin hyvänä päivän haastamaan kaikki muuta paitsi välineiden onnistuessa täysin ylivoimaisen Norjan. Odotusarvona on siis mitali, mutta ei hopeaa kirkkaampi. 

Miesten puolella on tiukempaa. Jos joukkueen kaikki hiihtäjät (Jauhojärvi, Niskanen, Heikkinen ja Nousiainen?) ovat hyvässä iskussa, voi tuloksena olla melkein mitä vain - suksihuollon onnistuessa selvästi muita paremmin jopa voitto. Mutta ei olisi suuri yllätys vaikka maaliin rämmittäisiin puolen tusinan huonommalla puolella. Jätetään tämä siis ennustamatta.

MM-hiihtojen toiseksi viimeisenä lajina kilpaillaan naisten 30 kilometrin yhteislähtö perinteisellä hiihtotavalla. Tämä on naisillemme se henkilökohtainen matka, jolla mitali on lähimpänä. Käytännössä siitä taistelee kuitenkin vain Kerttu Niskanen edellyttäen että kunto kehittyy edelleen kohti kisoja mentäessä. Muilta suomalaisilta voidaan odottaa tasaisesti sijoituksia noin kymmenen joukkoon. 

Entisestä miesten kuninkuusmatkasta, eli valitettavasti yhteislähtönä hiihdettävästä viidestäkympistä, ei tekisi mieleni sanoa mitään. Jos Iivo Niskasella ei olisi ollut influenssaa eikä Sami Jauhojärven käsi olisi nyt tulehtunut, ennustaisin molempien miesten taistelevan voitosta. Yhteistyöllä ratkaisu olisi voitu tehdä jopa ennen loppukirivaihetta. 

Tässä ei auta sekään, että 1990-luvulla norjalaiset ja myöhemmin myös suomalaiset "sairastelivat" aina ennen suurkisoja, ja olivat niiden aikaan huippukunnossa. Nyt eletään kuitenkin eri aikaa, eikä sairasteluista "toivuta" yhtä nopeasti.

Eli meillä on nuo isot jossit. Hyvää asiassa on kuitenkin se, että kumpikin voi tällä hetkellä harjoitella täysipainoisesti (Niskanen) tai vain yhtä kättä vajaana (Jauhojärvi) ja aikaakin on vielä kokonainen kuukausi, joten ei tarvita "toipumista" vaan ihan tavallinen toipuminen riittää. 

Näin ollen huippukunnon saavuttaminen ilman uusia takaiskuja on edelleen mahdollista. Toivotaan siis positiivisesti päätöspäivältä yhtä mitalia - mutta en osaa sanoa kummalta sitä odotan? Muuten toivon Lari Lehtoselta uran parasta viidenkympin hiihtoa kymmenen joukkoon ja lisäksi vielä Perttu Hyväriseltä pientä yllätystä kahdenkymmenen joukkoon.

Näin siis tällä kertaa. Muistaen sen realismin, että korkeintaa puolet urheilijoista onnistuu suurkisoissa mahdollisuuksien rajoilla odottelen yhtä palkintopallisijoitusta viesteistä sekä kahta henkilökohtaista mitalia. Toki yllätyksetkin ovat tervetulleita, sillä arvaamattomuudessahan on urheilun suola.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

2 kommenttia:

  1. Kuuluukohan lajivalikoimaan myös "Falunin Kävely"? Lajihan on saanut yllättävää suosiota jopa Kiinassa.

    VastaaPoista
  2. En tiedä, mutta viimeksi Kiinan suurlähetystössä käydessäni noita kävelijöitä päivysti lähetystön edessä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!