torstai 19. helmikuuta 2015

Erityinen supistamiskohde

Suomen korkeakoulujärjestelmää alueellistettiin voimakkaasti 1960-luvulta lähtien. Niinpä meillä on väkilukuumme nähden valtava määrä tiede- ja ammattikorkeakouluja, vaikka niitä onkin hieman vähennetty viime vuosina.

Hajautetun korkeakoululaitoksen etuna pidetään sitä, että näin maassamme voi saada korkeinta koulutusta lähes jokaisen lähiseudulla. Sen seurauksena koko Suomeen ajatellaan syntyvän osaamiseen perustuvaa hyvinvointia ja maan pysyvän kauttaaltaan asuttuna.

Asian kääntöpuolena Suomessa ei ole yhtään maailman huipulle yltävää yliopistoa. Vain suurin eli Helsingin yliopisto yltää kansainvälisissä vertailuissa noin sadan parhaan joukkoon.

Urheiluvertauksin yliopistomme pärjäävät kansainvälisessä vertailussa suunnilleen samalla tavalla kuin olympiamitaleista turhaan haaveilevat pikajuoksijamme ja selvästi huonommin kuin arvokisoista kerta toisensa jälkeen ulos jäävä jalkapallojoukkueemme.

Tämän päivän uutisesta saimme lukea myös toisesta ja paljon huonommin tiedostetusta ongelmasta, joka on aivan yhtä vakava kuin huippututkimuksen ja -opetuksen puuttuminen yliopistoistamme. Sen mukaan kovassa nousussa oleva peliala kärsii osaavan työvoiman puutteesta, koska alan koulutuspaikkoja on liian vähän Helsingin seudulla, jonne työvoiman tarve nimenomaisesti kohdistuu.

Koko maassa pelialaan soveltuvaa koulutusta olisi riittävästi, mutta se on keskittynyt maaseudulle. Ongelman ratkaisemiseksi näen kolme mahdollista ratkaisua.

Ensimmäinen on peliosaajien muuttaaminen työn perässä Helsinkiin. Näin korkeakoululaitoksen alueellistamisen  hyödyt eivät realisoidu maaseudulla vaan valuvat suoraan Helsinkiin.

Toinen on peliosaajien pysyminen kotiseudullaan. Tämän seurauksena kovassa nousussa ollut ja hyvin korkeakoulutettuja työllistänyt peliteollisuus ei pääse kasvamaan, vaan jää kansainvälisten kilpailijoiden jalkoihin.

Ongelman ratkaistakseen peliteollisuus voisi rekrytoida työvoimaa suoraan ulkomailta. Jos rekrytointi kohdistuu maailman parhaisiin kykyihin, vahvistaa se koko alaa. Samalla alueellistetuissa korkeakouluissa oleville jää - ainakin lyhyellä aikavälillä - vähemmän työpaikkoja.

Jos ulkomaisten huippuosaajien rekrytointi onnistuu, se saattaa jopa vahvistaa peliteollisuutta aivan kuin huippututkijoiden rekrytointi yliopistoja. Kysymys kuuluukin: millä houkutellaan keskinkertaisuuksien sijasta ne parhaat?

Ainakaan Nokia ei parhaina päivinään onnistunut siinä riittävästi, vaan jäi teknologisessa kilpailussa muiden jalkoihin. Voisivatko paljon pienemmät pelifirmat siis houkutella riittävästi maailman huippuja Helsinkiin?

Kolmas vaihtoehto on peliteollisuuden alueellistaminen. Tässä ratkaisussa ongelmana on kuitenkin tekijöiden välinen rajallinen interaktio, joka ehkäisee ideoiden vaihtamista ja uusien oivallusten syntymistä.

Tämä ongelma on täsmälleen sama kuin kansainvälisesti aivan terävimmän huippututkimuksen puuttuminen Suomesta. Hajautettu korkeakoululaitoksemme ei pysty tuottamaan riittävästi tutkijoiden välistä päivittäistä interaktiota, eikä siten kokonaiskapasiteetin mahdollistamaa tieteellisten oivallusten määrää.

Niinpä hajautettu korkeakoululaitoksemme on tuomittu keskinkertaiseksi poliitikkojemme vuosikymmenten kuluessa tekemillä tietoisilla alueellistamispäätöksellä. Tilanne heikkenee jatkossa entisestään, koska talouden sakatessa tutkimus ja koulutus on otettu erityiseksi supistamiskohteeksi.

Nykyisten päättäjien "onneksi" harjoitetun politiikan jäljet näkyvät vasta vuosien kuluttua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eväät Suomen uuteen kukoistukseen
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan

6 kommenttia:

  1. Tuossa koulutettujen muuttamiseen pääkaupunkiseudulle on ongelmana se sama miksi pk-seudun bussit kulkevat ulkomaalaistyövoimalla, eli asuntotilanne ja elinkustannukset.

    Se nyt vain on bussikuskin palkoilla melkein mahdotonta muuttaa asumaan sinne, koska halpoja asuntoja ei ole tai ne menevät sosiaalisektorin kautta maahanmuuttajille. Toinen on se että maahanmuuttajalle valtio maksaa liki kymppitonnin bussikortin, kantasuomalainen joutuu maksamaan sen omasta pussista.

    Vastavalmistuneen palkka ei pelialallakaan, kuten muuallakaan it-sektorilla, kovin suuri ole, joten samassa ongemassa ovat hekin. Ero bussikuskin olosuhdelisillä varustettuun palkkaan on yllättävän pieni. Jos sen asunnon saa jostain, niin sen vuokra on aivan tolkuton verrattuna nettopalkkaan. Ja sitten sekin, että kaikki muukin on kalliimpaa pk-seudulla kuin muualla, niin elintaso on on siellä aivan surkea. Kaikki jotka vain voivat, yrittävät välttää sinne joutumistaan. Niin se vain on täältä pohjoisempaa katsoen, ei pk-seutu ole mikään houkutteleva paikka.

    Siksi esim. Tampereella on aivan oma peliteollisuutensa. Homma menee tietysti toisinkinpäin, eli täällä tarvitsee maksaa vähemmän kuin pk-seudulla, jotta työntekijällä on sama elintaso mukin siellä. Eikä tarvitse pelätä aivan samalla tavalla saavansa turpaan kaupungilla kävellessään, lapsetkin saavat kulkea vielä rauhassa ilman ylimääräisiä häiriköitä, niitä on kotimaisissa tarpeeksi, ei ole vielä tuontilaumoja lisänä.

    Ulkomailta erikoisosaajien houkuttelu ei tule onnistumaan, vaikka suhteellinen rauhallisuus on tietysti oma valttinsa. Nimenomaan se on sielläpk-seudulla jo osin tuhoutunut ja tuhioutumassa. Jos osaaja saa valita, niin ei hän tule tänne. Syyt ovat ostovoima, sää ja sijainti. Olemme hemmetin kaukana ja sää on suurimman osan aikaa etelään tottuneille surkea. Ja palkasta, vaikka bruttosumma olisikin suht korkea, ei jää käteen oikein mitään eikä silläkään lopulla saa oikein mitään korkaiden hintojen vuoksi. Elintaso jää heidän näkökulmastaan surkeaksi, vaikka me kuvittelisimme maksavamme kohtuullista palkkaa.

    VastaaPoista
  2. Suomen väkiluku on suuruusluokkaa 0,05 % koko maailman väkiluvusta. Tässä mielessä saamme olla aika tyytyväisiä, että meillä on edes yksi yliopisto noin sadan "parhaan" joukossa. HY:n tavoitteet päästä maailman johtavien yliopistojen joukkoon on epärealistinen, epäuskottava ja ainakin henkisiä resursseja tuhlaava.

    Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkilukumme on paljon enemmän (vaikka ei paljon) sellaisten maiden väkiluvusta, joiden voi edes ajatella kilpailevan tässä sarjassa. Hyvänä vertailukohtana voi pitää vaikka Ruotsia, jonka yliopistoista Karolinska on tuolla edelle linkatulla listalla sijalla 44 ja Uppsala sekä Tukholma jaetulla sijalla 98.

      Toisaalta Tanskan paras yliopisto on vasta sijalla 121, mutta toisaalta sieltä on 160 joukossa kolme yliopistoa. Suomesta vain Helsinki.

      Norja on sitten meitäkin heikompi huolimatta öljymiljardeista. Sen ainoa listalle sopinut edustaja on sijalla 186.

      Siitä olen samaa mieltä, ettei noihin listoihin kannata tuijottaa liikaa. Mutta se ei tarkoita, etteikö meillä pitäisi olla kunnon resursseja olla maailman huipulla edes jossain (ja olemmehan me sitä vaikkapa metsätieteissä).

      Valutettavasti nykyisen kaltainen resurssien hajottaminen kymmeniin korkeakouluihin ei edesauta tätä. Eikä oikein mitään muutakaan tavoitetta.

      Poista
  3. Mielestäni työn perässä ei välttämättä tarvitse muuttaa pääkaupunkiseudulle työllistyäkseen pääkaupunkiseudulla toimivaan pelifirmaan. Todennäköisesti koodarin hommia voi tehdä ja pitää yhteyttä muihin vaikka Timbuktusta.

    Siitä olen täysin samaa mieltä, että Yhdysvaltojen tapaan Suomen olisi kyettävä houkuttelemaan maahan parhaat aivot mistä päin maailmaa tahansa. Ja myös muille aloille kuin peliteollisuuteen. Sen sijaan - ja valitettavasti - humanitaarinen maahanmuutto on pelkkä haitta eli kustannus niin lyhyellä ja kuin aivan erityisesti pitkällä aikavälillä.

    vtt

    VastaaPoista
  4. Mutta eikö ne kaikken parhaat tekijät ole yleensä jättäneet yliopiston kesken, tms.
    Eli mihin edes välttämättä tarvimme jotai huippuyliopistoa ?
    -jpt-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliopiston kesken jättäneet ovat toki usein hyviä käytännön hommissa. Silti kokonaan uusia teknologioita luovat ovat nykyään lähes poikkeuksetta tutkijankoulutuksen saaneita.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!