torstai 18. joulukuuta 2014

Sirpa Paatero pahana humanitaaristen kriisien puolesta

SDP:n uudehko kehitysyhteistyöministeri Sirpa Paatero on kapinamielellä. Hänen hallinnassaan olevia varoja ollaan nimittäin supistamassa Suomen ulkomailla sijaitsevien lähetystöjen ylläpitämiseksi samaan aikaan kun maailma on pullollaan humanitaarisia kriisejä.

Käytännössä lähetystöjen pelastamiseksi on esitetty käytettävän 2,7 miljoonaa euroa. Lisäksi kehitysyhteistyövaroista supistetaan muutenkin, niin että tarkoitukseen olisi käytettävissä yhteensä 90 miljoonaa euroa vähemmän kuin aiemmin. Tämän summan erottaminen kehitysyhteistyövaroista on todellisuudessa varsin pientä, sillä mehän käytämme köyhien maiden auttamiseen joka tapauksessa pitkälti toista miljardia euroa ensi vuonnakin.

Suomen valtion budjetti on hiukan yli 50 miljoonaa miljardia euroa. Siitä kehitysapuun menee siis suunnillen kaksi prosenttia. Koska valtion budjetti on 4,5 miljardia alijäämäinen, hankitaan kehitysapuvarat kokonaisuudessaan velaksi. Tämä on sellainen realiteetti, joka ministeri Paateronkin tulisi ymmärtää.

Jos kehitysapumme nostettaisiin usein toistettuun tavoitteeseensa eli 0,7 prosenttiin BKT:stä, siis suunnilleen 1,5 miljardiin euroon, muodostaisi se valtion menoista noin kolmen prosentin siivun. Onko se paljon vai vähän, on makuasia.

Sen sijaan keskeistä on huomata, ettei yksikään valtio maailmassa ole noussut kehitysavun varassa. Ei edes Suomi, jossa ihmisiä kuoli nälkään vielä 1860-luvulla. Sen sijaan köyhyydestä on aina noustu pätevän poliittisen johdon, kansan yksituumaisuuden ja sivistyksellisen perustan kasvattamimsen kautta.

Nousu hyvinvointiin voi näillä eväillä tapahtua varsin nopeastikin. Harva nykynuori tai edes aikuinen taitaa muistaa, että esimerkiksi Etelä-Koreaa  pidettiin kehitysmaana vielä minun lapsuudessani. Mikään muu kuin kelvottomat johtajat ja/tai kansan eripuraisuus ei estä nykyisiä kehitysmaita toistamasta samaa.

Suunnattakoon Suomen kehitysavun jokavuotinen miljardi siis mieluiten kasvun perimmäisten edellytysten luomiseen, eli ihmisten ja etenkin naisten koulutukseen. Tämä vähentää ajan myötä myös niitä humanitaarisia kriisejä, joista Paatero haluaisi juuri nyt pitää huolta. Ehkä jonkun pitäisi opettaa ministeri Sirpa Paaterolle, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:lta miljoonia euroja Suomen köyhille
Kuinka humanitaarinen kriisi kesytetään?
Korruptio lisää ebolan leviämisriskiä Sierra Leonessa

9 kommenttia:

  1. Kehitysapua ei tarvittasi ollenkaan, jos kansakunnat eivät olisi jääneet kiinni väärään kulttuuriin, kirjoittaa historijoitsija Torben Snarup Hansen. Lawrence E. Harrison on tutkimuksessaan Underdevelopment is a state of mind käsitellyt alikehitystä kulttuurin seurauksena. Poliitikot kieltäytyvät näkemästä tätä. Heille maailma on yhtenäinen, he puhuvat globalisaatiosta, missä kaukaisista maista on lupa muuttaa esim. Tanskaan ja lännen tulee auttaa köyhiä maita taloudellisesti. Väestötieteen, taloudellisen alikehityksen ja sopimattomien normien osuudesta alikehitykseen on kirjoitettu paljon, poliitikot ja journalistit sivuuttavat nämä tutkimukset. Esim. Egypti oli aikoinaan kulttuurillisesti ja taloudellisesti Rooman imperiumin keskusvaltoja (asukkaita 8 milj.), nyt heitä on 80 milj., eivätkä pysty tuottamaan edes omaa ruokaansa, apua tarvitaan lännestä. Väärä kulttuuri on tuhonnut muitakin osia maailmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Koulutus kuitenkin auttaa kulttuurien haitallisten piirteiden häivyttämisessä.

      Poista
  2. "Suomen valtion budjetti on hiukan yli 50 miljoonaa euroa."

    On se hiukan yli 50 miljoonaa, miljardeista puhumme.

    Kehitysapu nykymuodossaan on kallista, tehotonta ja turhaa muiden paitsi touhussa mukana oleville. Kun järjestön budjetista 60-70% menee henkilökunnan palkkoihin tai/ja järjestön seiniin, perustellusti voi kysyä Sleepy Sleepersiä lainatakseni onko järkee vai ei.

    VastaaPoista
  3. Pieniähän ne ovat silakat joulukaloiksi, mutta rahaa se on 2,7 miljoonaakin. Tässä ilmenee kauniilla (?) tavalla pari hallintomme peruspiirrettä. Ensinnäkin, ministeri taistelee päättäväisesti rahankäyttöoikeuksiensa puolesta. Hän siis mittaa saavutuksiaan sillä, kuinka paljon menoja hän on onnistunut saamaan aikaan. Toiskeksi, hän perustelee byrokratian rahantarvetta humanitäärisillä syillä. Humanitääriset syyt meillä on aina keskuudessamme ja byrokratian kustannuksia voidaan kasvattaa rajattomasti. Joku amatööri saattaisi tässä yhteydessä puhua tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden vaatimuksista, se taitaisi olla sitä populismia, ellei suorastaan vihapuhetta.

    VastaaPoista
  4. Kehitysapu taisi yleistyä siitä kun USA:n länsiblokki ja Neuvostoliiton kommunistiblokki kilpailivat kehitysmaiden suosiosta. Ne lapioivat kasapäin rahaa ja aseita kehitysmaihin ja tukivat suosikkihallitsijoita ja heitä kannattuneita korruptoituneita eliittejä. Lisäksi kehitysapua maksava valtiot kuvittelevat ostavansa paremman omantunnon sillä jos vippaa säkkikaupalla rahaa johonkin maahan.

    Miksei kehitysapua korvata yritysten investoinneilla kohdemaihin? Näin sinne saataisiin luotua uusia työpaikkoja, se taas loisi uutta ostovoimaa ja se taas loisi uusia markkinoita. Se olisi paikallisille asukkaille parempi kuin kehitysapu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti noiden yhteiskuntien epävakauden takia.

      Poista
  5. Sodat, sisällissodat, vallankaappaukset, rikollisuus, viranomaisten korruptio ja mielivalta vaivaavat noita....Miten sitten saisi nuo yhteiskunnat vakaiksi niin että yritykset voisivat investoida niihin? Ei kehitysapu ole poistanut sitä epävakautta vaan käytännössä ylläpitää sitä.

    Kehitysapua on vastustettu myös afrikkalaiselta suunnalta, esim. talousoppineet Dambisa Moyo ja James Shikwati ovat vaatineet kehitysavun lopettamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehitysapu on apparaatissa mukana oleville hyvä bisnes.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!