lauantai 20. joulukuuta 2014

Vihreää kielipeliä

Helsinkiläinen vihreä poliitikko Minerva Krohn on osoittautunut varsinaiseksi kielikameleontiksi. Tuoreen uutisen mukaan hän on nimittäin vaihtanut äidinkielensä suomeksi, jotta voisi toimia Helsingin kaupungin opetuslautakunnan puheenjohtajana.

Puheenjohtajan äidinkielen määrää jostain syystä kuntalaki. Lisäksi Helsingin kaupungin omien sääntöjen mukaan lautakunnassa voi olla vain kaksi ruotsinkielistä ja äidinkieleltään ruotsinkielinen Krohn olisi tällä hetkellä kolmas. Ongelma ratkeaa muuttumalla suomenkieliseksi.

Jos äidinkielen vaihtaminen onkin erikoista, tapaus Krohnin tekee vielä erikoisemmaksi se, että hän vaihtoi äidinkielensä edellisen kerran vain puolitoista vuotta sitten. Silloin vaihdoksen syyksi epäiltiin asettumista Kuntaliiton hallituksen ruotsinkielisen paikalle.

Minerva Krohn tosin itse kertoi vaihdoksen ruotsinkieliseksi johtuneen siitä, että hänellä on ruotsinkieleisessä koulussa käyviä sisarenlapsia. Minerva väittää siis vaihtaneensa äidinkielensä sisarenlapsiinsa kohdistuneen lapsirakkautensa takia?

Ikävää, että jalo lapsirakkaus katosi vain puolentoista vuoden kuluttua. Vai voisiko olla niin, että kyseessä oli sittenkin vain Minervalta päässyt hätävalhe?

Jos ja kun näin on, näyttääkin siltä, että vihreä Minerva Krohn on opportunistinen valehtelija ja sellaisena epärehellinen poliitikko. Äidinkielihän on ilmoitusasia, ja Krohn on huomannut, että oman poliittisen uran kannalta on eduksi olla milloin suomen- ja milloin ruotsinkielinen. Toisin sanoen hän on keksinyt oivan tavan kiertää kunnallispolitiikan sääntöjä.

Minerva Krohnille tästä kaikesta on ollut selvää etua, mutta nostaako hänen kielipelinsä politiikan arvostusta suomalaisten parissa? Entä hänen vihreän puolueensa, jota syntyessään tarjottiin vaihtoehtona politiikan mädännäisyydelle?

Sinänsä Krohnin toiminta näyttää istuvan puolueen toimintalinjaan sillä eräs toinen vihreä naispoliitikko nimitettiin juuri äsken apulaiskaupunginjohtajaksi varapuheenjohtajaksi vastaamaan asioista, joihin hänellä ei ole minkäänlaista pätevyyttä. Näiden tapahtumien valossa tekisikin mieleni kysyä, onko Helsingin vihreiden naispoliitikkojen tavoitteena voittaa hyväveli-kerhoissa ryvettyneet mieskollegansa jossain hämärässä äänestäjien halveksuntaan tähtäävässä poliitiikojen keskinäisessä pelissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset kameleontteina
Poliittinen virkanimitys
Luonnonvaraministeriön esteenä on vihreiden pikkupolitikointi

4 kommenttia:

  1. "Varapuheenjohataja" viittaa luottamustoimeen. Sinnemäki sai apulaiskaupunginjohtajan viran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lapsuksen korjauksesta. Korjaan tekstin.

      Poista
  2. Lisätään kuvioon vielä metron automatisointisotkut. Tälläkin alueella vetovastuu on vihreillä, Pekka Saurilla ja Otso Kivekkäällä. Tuloksena sutta, sekundaa, sotkija ja ennen kaikkea kustannuksia. Tällaiseen suhmurointiin ei pystynyt edes Maalaisliitto Korsimon aikaan.

    VastaaPoista
  3. Jos Vihreät riisutaan retoriikasta, se on pohjimmiltaan byrokratian (ja itsensä) etuja ajava puolue. Sitä voisi nimittää jopa ääribyrokraattiseksi puolueeksi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!