lauantai 1. marraskuuta 2014

Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua

Kansainvälinen vertailu kertoo suomalaispoikien olevan poikkeuksellisen maahanmuuttajakielteisiä. Jyväskylän dosentti Sakari Suutarinen on tehnyt asiasta muutamia johtopäätöksiä ja antaa neuvoja siitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi tämän takia tehdä.

Hänen mukaansa suomalaisten poikien asenteet ovat aiheuttaneet sen, että Suomen muslimit ovat olleet muiden maiden muslimeja innokkaampia lähtemään jihadiin ISISin riveissä. Tämän takia hän haluaisi kiinnittää huomiota valtaväestön asenteisiin antamalla heille rauhankasvatusta.

Muslimiyhteisön tulisi dosentin mukaan ottaa huomioon muslimien radikalisoitumisen mahdollisuus ja ottaa vastuu rauhankasvatuksesta. Sama koskee hänen mukaansa myös kantaväestöä. Yhtenä ratkaisuna asiaan hän esittää muslimien ja kristittyjen osallistumista samoille uskonnontunneille.

Koska suomalainen poikanuoriso on maahanmuuttajakriittistä, tulisi meidän Suutarisen mukaan miettiä miten tähän asenteeseen voitaisiin vaikuttaa kouluissa ja niiden opetussuunnitelmissa. Hän pitää pahana virheenä kouluneuvostojen lopettamista, koska sen jälkeen koululaiset eivät ole päässeet enää keskustelemaan eivätkä opettelemaan demokraattisia vaikutuskeinoja.

Lopuksi Suutarista harmittaa, ettei koululaisten älymystö ole aktivoitunut. Keitä kuuluu älymystöön tai miten sen pitäisi aktivoitua, sitä hän ei kerro.

* * *

Aivan toisin kuin Suutarinen, näen maahanmuuton ja maahanmuuttajien käyttäytymisen maassamme syyksi suomalaisen nuorison maahanmuuttokriittisyyteen. Siinä täytyy olla jotain todella pahasti pielessä, koska suomalainen nuoriso on reagoinut näin vahvasti. Tämän johtopäätöksen vahvistaa kaikki se, mitä olen kuullut kantasuomalaisilta nuorilta itseltään.

Looginen johtopäätös, riippumatta siitä onko oikeassa dosentti vai professori, tässä tilanteessa on se, ettei nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ole mahdollista jatkaa. Meidän on valittava joko ongelmia aiheuttavan (humanitaarisen) maahanmuuton oleellinen vähentäminen tai vaihtoehtoisesti kantaväestön onnistunut aivopesu.

Näistä vaihtoehdoista ongelmia aiheuttavan maahanmuuton rajoittaminen onnistuu helposti; yksinkertaisimmillaan vähentämällä maahanmuuttajia houkuttelevia tekijöitä, kuten heille tarjottavaa sosiaaliturvaa. Etenkin käteisenä maksettavaa tukea. Tämän keinon tehokkuus tuli osoitetuksi silloin, kun Suomi vähensi oleskelulupaa hakevien rahallista tukea neljänneksellä.

Toinen mahdollisuus humanitaarisen maahanmuuton vähentämiseksi on kiristää sen ehtoja oleellisesti nykyisestä. Esimerkiksi perheen yhdistämisen edellytyksenä tulisi olla osoitettu kyky huolehtia koko perheen elatuksesta. Tai toissijaisen oleskeluluvan edellytyksiä voitaisiin tiukentaa esimerkiksi määrittämällä nykyistä useampia maita turvallisiksi, jolloin niistä maista tulevia, joilla ei ole todettu turvapaikkan tarvetta, voitaisiin palauttaa koteihinsa. Ja niin edelleen.

Toisin kuin omani, on Suutarisen johtopäätös koululaisten asenteista suomalaisen kantaväestön aivopesu. Tämä on nähdäkseni onnistunut kaikista maailman maista parhaiten Ruotsissa, jonka maahanmuutto on monin verroin Suomeakin suurempaa.

Ruotsia esimerkkinä käyttäen voidaan nähdä Jyväskylän dosentin näkemyksen ongelmallisuus. Ensinnäkin ruotsalaisen yhteiskunnan varsin onnistunut kansalaisten aivopesu ja rahan mättäminen maahanmuuttajien kotouttamiseen ei ole estänyt ongelmien kärjistymistä kaikkialla siellä, missä humanitaaristen maahanmuuttajien määrä on suuri. Viittaan tällä esimerkiksi Malmön Rosengårdiin ja Tukholman maahanmuuttajavaltaisiin lähiöihin.

Lisäksi onnistuneesta ruotsalaisten aivopesusta huolimatta maahanmuuttajiin liittyvien ongelmien kärjistymisestä on seurannut yhä useamman ihmisen kohdalla aivopesutuloksen haalistuminen. Tarkoitan sitä, että maan kansalaiset ovat äänestäneet maahanmuuttokriittisen puolueen Ruotsin kolmanneksi suurimmaksi parlamenttipuolueeksi.

* * *

Ensi keväänä on eduskuntavaalit. Niissä meillä on valta päättää Suomen maahanmuuttopolitiikasta neljäksi vuodeksi. Onneksi puolueet ovat tässä suhteessa helposti erottuvia.

Perussuomalaiset ovat eduskunnassa nyt istuvista puolueista ainoa, joka kannattaa ongelmallisen maahanmuuton rajoittamista. Lisäksi samalla linjalla on muutama pienpuolue, joista suoraa kansanäänestystä ajava Muutos 2011 lienee tunnetuin.

Kokoomus, demarit, kepulaiset, kristilliset, vassarit, vihreät ja ruotsalaiset taas satsaavat tässä asiassa kansalaisten aivopesuun uskoen mustan muuttuvan valkoiseksi kunhan tarpeeksi hinkkaa. Tosin näistäkin puolueista löytyy yksittäisiä ehdokkaita, jotka sanovat kannattavansa maahanmuuton rajoittamista. Valitettavasti he toimivat käytännössä puolueidensa valitseman linjan mukaisesti, joten heidän todellinen merkityksensä jää maahanmuuttokriittisten puolueiden äänimäärän vähentämiseen ja siten kansalaisten aivopesuun uskovan poliittisen linjan pönkittämiseen.

Kannattaa siis olla tarkkana kenelle äänensä antaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanada siirtyy kohti kontrolliyhteiskuntaa
Ääliöiden kekkerit
Puolueiden maahanmuuttoasenteista

16 kommenttia:

  1. Miten määritellään "maahanmuuttajakielteisyys" ja miten sitä mitataan?

    Kun puhutaan "monikulttuurisuudesta" niin mitä tarkoitetaan tuon termin kulttuuri -osalla?

    Kun kuulen jonkun puhuvan yleistäen suomalaisten yleisestä "maahanmuuttovastaisuudesta" niin haistan wanhan kunnon Bravo Sierran käryn. Suomalaiset ovat ainakin toistaiseksi eteviä haistamaan BS:n

    Ei suomalaisilla oman näkemykseni mukaan ole mitään periaatteellista vieraita vastaan kunhan nämä käyttäytyvät kuten vieraan kuuluu, eli kunnioittaen isäntiensä tapoja, tottumuksia, uskomuksia ja kaikkea muuta mitä juuri kulttuuriksi tavataan kutsua.

    Mitä on suomalaisuus? Itse pidän suomalaisuutta mielentilana. Suomalaisuus on salainen sopimus, yhteinen jaettu käsitys siitä mikä on oikein ja väärin, mikä on sopivaa ja sopimatonta, mikä on hyväksyttävää ja tuomittavaa. Nämä asiat määrittävät kulttuurin eivätkä ne ole neuvoteltavissa tai "suhteellisia".

    "Mielipiteesi ovat vääriä", lauloi Ultra Bra, ja ihan samalla tavalla tämä taistolaisuuden jälkihehkussa värjöttelevä dosentti Sakari Suutarinen vaatii sitten suomalaisten poikalapsien uudelleenohjelmoimista laitavasemmistolaisten kulttuurimarxistien agendan mukaan.

    Vaatimus on yksinkertaisesti uskomattoman pöyristyttävän hävytön.

    Jos jonkun pään sisältö tulisi uudelleenohjelmoida niin tänne sopeutumattomien mamujen. Meillä on kumminkin kymmeniä tuhansia esimerkkejä menestyksellisestä integroitumisesta suomalaiseen kulttuuriin joten miksi pitäisi sörkkiä 99% ajatusmaailmaa siksi että 1%: ahistaa?

    VastaaPoista
  2. Olenko ainoa, joka ei löydä tätä "kansainvälistä vertailua" mistään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä löytänyt minäkään nopealla googlaamisella. Sen sijaan vastaan tuli aiempi samanhenkinen uutinen, eli tällaisen.

      Poista
    2. Minä löysin sen, ja varsin nopeasti.

      Mutta se merkitsee sitä, että Te nuivat - oppineetkin - taidatte olla hitaanpuoleisia kotoutumaan tähän moderniin tietoyhteiskuntaan. ;D

      Avain sana kupari.

      Poista
  3. Niinkuin indoktrinaatiota ei tulisi tarpeeksi YLEn ja lehdistön toimittamana, ja kyllähän koululaitoskin kunnostautuu monikulttuurisuuden puolestapuhujana, ilmeisesti ei vielä riittävästi dosentin mielestä.

    Viimeisimmät mielipidekyselyt Tanskassa osoittavat selvästi, että raja on tullut vastaan turvapaikanhakijoiden suhteen. Lisää ei kaivata, n. 70 % kansalaisista ja peräti 91% porvaripuolueitten kannattajista on sitä mieltä, ettei enää tule ottaa pakolaisia. Sosiaalidemokraatit lupasivat valtaan noustessaan kiristää ulkomaalaispolitiikkaa, kansa haluaa nähdä tuloksia. He ovat yrittäneet pitää keskustelun hyvinvointi- ja talouskysymyksissä, mutta eivät voi välttää maahanmuuttokeskustelua. Vaalit ovat ensi vuonna, ja nimenomaan nuoriso on alkanut olla yhä maahanmuuttokriittisempää.

    VastaaPoista
  4. Ruotsissa on jo 55 maahanmuuttajaslummia, jotka ovat rikollisten hallinnassa. Tällaiset ongelmat ovat tärkeimpiin kuuluvia syitä maahanmuuttokriittisyydelle, eivät jostakin tyhjästä ilmestyvät "asenteet":

    http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/ruotsin_no_go_alueet-27500

    Käsittelin seuraavassa kirjoituksessa sitä miksi maahanmuuttokriittisten usein harjoittama (vaihtelevassa määrin myös minun) ongelmien luetteleminen ja/tai ongelmien kritisoiminen ei yksinään tehoa liberaaleihin:

    http://hiljaistapohdintaa.blogspot.fi/2014/10/ongelmamagneetti.html

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Proffa, kun olet töissä akateemisessa instituutiossa niin osaatko vasta tähän?

    Onko tuossa kyse huomiohuorauksesta jolla hän yrittää turvata omat tutkimusrahat ja oman laitoksen ja toimialan määrärahat? Jos tekee mitä vain saadakseen rahoja niin onko se akateemista korruptiota?

    Ovatko akateemisten instituutioiden työntekijät jotenkin täyttä ymmärrystä vailla? Uskovatko he itse tuohon hölynpöyyn?

    Ovatko akateemiset instituutiot sellaisia paikkoja joihin poliitikot yrittävät soluttaa omia kavereitaan ja pyrkivät vaikuttamaan opetusohjelmiin, opetusmateriaaleihin, ja siihen mitä tutkitaan ja miten? Pyrkivätkö poliitikot saamaan agendalleen uskottavuutta ja tukea kun sille on arvovaltaisisina pidetyt tahot esittävät "tieteelliset" perustelut ja todisteet? On kai se kivaa kun oma agenda saa tukea akateemisista piireistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan kappale kappaleelta.

      Yksi. Tutkijoilta pyydetään yhä enemmän laskeutumista alas norsunluutornista, eli tutkimustensa tulosten popularisoimista. Jyväskylän dosentti on sikäli toiminut tämän mukaisesti tullessaan julkisuuteen tulostensa kanssa (siis kertoessaan että nuoriso on "maahanmuuttajakielteistä").

      Sen sijaan hänen pohdintansa siitä, mitä tulosten pohjalta pitäisi tehdä ovat hänen omia mielipiteitään. Ei niiden takana ainakaan mitään tieteellistä faktaa ole, kuten kirjoitukseni(kin) osoittaa.

      Kaksi. Ei saa yleistää. Yliopistojen työntekijät ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin; joidenkin poliittiset näkemykset ovat yhdenlaisia ja toisten toisenlaisia. Dosentin näkemykset ovat näköjään päinvastaisia suhteessa minun näkemyksiini. Tai sitten hän laskettelee luikuria lämpimikseen (tämä tuli minunkin mieleeni lukiessani tuota uutista).

      Kolme. Poliitikot pyrkivät vaikuttamaan ainakin joidenkin akateemisten instituutioiden johtoon. Vaihtelevalla menestyksellä. Sektoritutkimuslaitokset ovat tässä suhteessa merkittävästi heikommassa asemassa kuin yliopistot.

      Toisaalta poliitikoilla ei liene mitään valtaa tavallisten tutkijan toimien täyttöprosesseissa. Ne menevät omia teitään hieman instituutiosta riippuen. Tosin viime vuosina ylesityneet professorien kutsumenettelyt ovat rämettäneet rekrytointeja, mutta tuskin kuitenkaan poliitikkojen temmellyskentäksi vaan pikemminkin professoreiden "hyvä veli -kerho" -tyyppiseksi prosessiksi.

      Viime vuosina tutkimusrahoitusta on ohjattu poliittisesti ohjatuksi. Siis vähän niin kuin Neuvostoliitossa.

      Suurin askel tällä tiellä on ns. sektoritutkimusuudistus, jossa tutkimuslaitosten varoja siirretään osin suoraan valtioneuvoston kanslian hallittavaksi ja osin uuteen strategisen tutkimuksen rahoitusinstrumentin kautta jaettavaksi. Molemmissa tapauksissa tutkimusaiheista päättää (ainakin periaatteessa) maan hallitus.

      Ja tokihan poliitikko on aina onnellinen kun saa tieteellisen tuen näkemyksilleen. Periaatteessa tutkijan tulisi pitäytyä tosiasioissa eikä myötäillä poliitikkojen mielipiteitä. Luonnontieteissä näin onkin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta en tunne tilannetta humanistien osalta.

      Poista
  7. Pam teki jäsenkyselyn (3000 henkeä), jossa kysyttiin mm.työperäisestä maahanmutosta. 75% vastusti. "Kyllä"ja "ei osaa sanoa" välistä suhdetta en tiedä. Palvelualojen työntekijät ovat se ryhmä, joka tekee töitä mamujen kanssa. Miksiköhän nämä ihmiset vastustavat lähes kategorisesti?
    Maahanmuuttajavaltaisilla alueilla vastustetaan maahanmuuttoa kaikkein kiivaimmin, ja white-flight on hkin yliopistossa tutkittu käynnissä olevaksi asiaksi. Miksiköhän mamujen kanssa asuvat ovat kielteisiä ja paremmin koulutettu väki muutta mahdollisimman kauaksi mamuista?
    Koululaiset ovat koko koulupäivän mamujen kanssa, eivätkä pidä heistä. Ennakkoluulojako? Tietämättömyydestä johtuvaa fobiaako? Kokemuksen puutettako? Käytännön kokemusta vain.
    Asia nyt vain on niin, että ihmiset jotka elävät mamujen kanssa rinta rinnan tietävät kyllä mitä on todellisuus propagandan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyväskylän dosentti taitaisi arvella, että mainitsemasi asiat ovat vain suomalaisen maahanmuuttajakielteisyyden ilmenemismuotoja tai anti-jihadismia, jotka aiheuttavat maahanmuuttajien lähtöä ISISin riveihin. Näin voisi kuvitella tuon alussa siteeraamani uutisen perusteella.

      Vakavammin. Kaikki mainitsemasi seikat osoittavat maahanmuuttopolitiikan epäonnistumista ja sen muuttamisen akuuttia tarvetta.

      Poista
  8. Poliittisesti tilanne on hankala, koska kaikki perinteiset puolueet ovat nykypolitiikan takana. Aivan sama on muuten tilanne europolitiikan puolella. On pakko jatkaa kulissien pitämistä pystyssä, ei voi mitenkään myöntää, että pieleen meni, koska se tarkoittaisi poliittisten vastustajien Persujen ja muiden voittoa.

    Persut ovat todellakin muuttaneet kentän täysin. Kun ennen viime lamaa kaikki kannattivat vahvan markan politiikkaa, oli kuitenkin aina yksi puolue oppositiossa sen varalta, että suuntaa olisi muutettava.

    SDP kannatti presidentti Koiviston vahvan markan politiikkaa, hävisi 1991 vaalit ja meni oppositioon. Kun Ahon hallituksen oli pakko luopua vahvan markan politiikasta, kansan tyytymättömyys ohjautui SDP:n laariin, vaikka se oli yksi suurimmista syyllisistä koko katastrofiin.

    Nyt polittiikan ja talouden eliitti ei oikein tiedä, mitä tehdä. Sipilä voittanee vaalit, mutta mitä hän aikoo voitollaan tehdä? Nykylinjalla ei voi enää pitkään jatkaa, rahat kerta kaikkiaan loppuvat. Ruotsi voi painaa tarvittaessa lisää kruunuja, mutta me emme voi kuin odottaa maailmantalouden elpymistä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En luottaisi liiaksi Sipilään, vaikka kieltämättä häneltä on kuultu paljonkin järkeviä linjauksia. Puolueen edelliset puheenjohtajathan ovat vakuuttaneet ettei keskustaa äänestämällä voi vaikuttaa.

      Poista
  9. Lisäkysymyksiä proffalle.

    Tuosta professoreiden hyvä veli- tai hyvä sisko-kerhosta. Miten pahaksi se on päässyt menemään?
    Vaivaako akteemisia ja tieteellisiä laitoksia konformismi, konsensus, ryhmäajattelu, toverikuri ja vertaiskontrolli? Voisiko kukaan akateemisessa laitoksessa työskentelevä olla julkisesti, omalla nimellään maahanmuuttokriittinen ja vaatia kiristystä maahanmuuttopolitiikkaan?

    Entä julkisuustaktiikka? Jos joku sanoo jotain julkisuudessa niin hänellä voi olla motiiveja. Päällimmäinen motiivi voi olla saada rahoitusta omalle laitokselleen, hankkeilleen tai viiteryhmälleen.

    Ovatko tiedemiehet kilpailijoita, toimialojen välillä tai toimialojen sisällä? Kilpailevatko he rahoituksesta ja saamasa julkisuudesta, "paikasta auringossa"? Meneekö se niin että he voivat kampittaa toisiaan julkisuudessa ja tiedepiirien sisällä? Ilmeneekö kateutta tieteenalojen väilllä tai tieteenalojen sisällä? Yritetäänkö estää kilpailijoita ja eri mieltä olevia saamasta rahoitusta samoista rahoituslähteistä? Yritetäänkö myös estää uralla etenemistä?

    Onko tiedepiireissä saman alan kollega paras liittolainen vai pahin vihollinen? Voisi olettaa että voi olla molempia riippuen tilanteesta. Varmaan silloin on pahin vihollinen jos toinen on eri mieltä ja haluaa päästä käsiksi samoihin rahoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään vastata.

      Kyllä minun nähdäkseni akateemisissa ympyröissä voi olla toisinajattelija itse työn tai sen rahoituksen kärsimättä. Eri asia sitten miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin.

      Keskeistä eri mieltä olemisessa on kuitenkin se, että pystyy perustelemaan näkemyksensä tutkimustuloksilla. Siksi en puhu esimerkiksi ilmastonmuutoksesta omalla nimelläni, sillä en ole ilmastotutkija, eikä minulla siksi ole juurikaan varsinaista alkuperäistä tutkimustietoa (paitsi tämä vuosittainen tilastotestaus hiilidioksidin ja lämpötilastojen välillä). Sama koskee tietenkin maahanmuuttoasioita.

      Julkisuuteen pyrkimisen motiivit varmaankin vaihtelevat henkilöittäin. Tämän blogin lisäksi esiinnyn itse varsin usein julkisuudessa - tietenkin vain omaan tutkimusalaani liittyen. Olen luullakseni tänä päivänä myös aika vaikutusvaltainen henkilö omalla alallani - näkemykseni ovat vaikuttaneet mm. suomalaiseen lainsäädäntöön.

      Tiedemiesten suhteet ovat kuin keiden tahansa ihmisten suhteet. Jotkut tekevät yhteistyötä ja toiset pyrkivät kampittamaan toisiaan. Varmaan selkäänpuukottajiakin on.

      Kilpailu rahoituksesta on nähdäkseni järjestetty niin hyvin kuin mahdollista, mutta eihän mikään ole täydelistä. Tiedän kerran jääneeni rahoituksetta kun eräs vanhempi suomalainen kollega antoi heikon lausunnon, jonka perusteet olivat lievästi sanoen oudot (siksi selvitinkin kenestä oli kyse). Hänen motiiviaan en tiedä, sillä olin luullut väliemme olleen ihan hyvät.

      Sinänsä rahoituksetta jääminen ei ole harvinaista. Useat rahoittajat hyväksyvät vain 10 - 20 prosenttia tarjotuista hankkeista. Kullakin rahoittajalla on omat kriteerinsä. Siten Suomen Akatemia rahoittaa ainoastaan uuden tieteellisen tiedon tuottamista (välittämättä varsinaisesti onko siitä suoraa hyötyä) kun taas Tekes vaati ehdottomasti sitä, että valmis tuote on näköpiirissä ja rahoituskokonaisuudessa on myös yksityistä rahaa.

      Kilpailijoiden mahdollisuuksiin saada virkoja/toimia ei yleensä pysty mitenkään vaikuttamaan. Kutsuvirkojenkin osalta kyseessä on lähinnä siitä, että vanhemmat professorit haluavat viran jollekin sopivalle kaverille. Perusteet voivat liittyä ylivoimaiseen tieteelliseen pätevyyteen (mihin ei tietenkään ole huomauttamista) tai sitten luonteenpiirteisiin tai henkilökohtaisiin suhteisiin (mikä on tietenkin väärin julkisella sektorilla). Myös minulle on aikanaan tarjottu kutsuprofessuuria, mutta kieltäydyin silloin. Nykyisen virkani sain myöhemmin perinteisen pitkän hakukaavan kautta.

      Tuohon viimeiseen kohtaasi vastaan vain omasta puolestani. Minä näen kaikki kollegat liittolaisiksi. Yhteistyö takaa aina paremmat rahoitusmahdollisuudet kuin verinen kilpailu.

      Näkisin kyllä tutkimusyhteisön kaikkinensa poikkeuksellisen terveeksi työyhteisöksi. Mutta ehkä juuri siksi siellä tahtoo syntyä maailmanparannushenkeä. Mutta kyllä esimerkiksi minun suhtautumiseni maahanmuuttoon lienee kaikkien omassa työyhteisössäni työskentelevien tiedossa.

      Poista
  10. Tosiaan.Valtaväestöhän se tarvitsee rauhankasvatusta.Nehän ne riekkuu puolustamassa lapsiavioliittoja,pakkokäännytyksiä,joukkoteloituksia ja kivittämisiä ympäri Lähi-itää.rauhankasvatusta valtaväestölle ja heti!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!