Tämän päivän uutinen kertoo, että lapsettomien nelikymppisten suhteellinen määrä on Suomessa Euroopan korkeimpia. Edellämme ovat ainoastaan Sveitsi ja Italia.
Uutisessa kerrotaan että suurin osa lapsettomuudesta on vastentahtoista. Tämä on tietenkin aina henkilökohtainen tragedia. Mutta samalla on muistettava, että taustalla on paitsi varsinainen kyvyttömyys saada lapsia, niin myös monien oma valinta siirtää lapsen saaminen suhteellisen myöhäiseen elämänvaiheeseen.
Jälkimmäinen ongelma taas liittyy naisen hedelmällisyyteen - parhaiten lapsen saanti onnistuu kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen ja alkaa vaikeutua vähitellen viimeistään kolmenkympin jälkeen. Toisin sanoen nykyinen ylipitkän vapaan nuoruuden ihannointi tai vaihtoehtoisesti pitkään opiskeluun ja työuraan panostaminen johtaa Suomessa yhä useammin henkilökohtaiseen tragediaan. Valitettavasti monet nuoruuttaan elävät eivät taida juurikaan tulla ajatelleeksi tätä.
Palaan vielä tuohon tämän kirjoituksen aiheen antaneeseen uutiseen. Sen mukaan väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch ei pidä lapsettomuutta ongelmana silloin kun sen on toivottua.
Näin on tietenkin yksilön kannalta, mutta samalla on hyvä muistaa, että mikäli tällaisia henkilöitä on kovin paljon, aiheuttavat he yhteiskunnallisen ongelman. Tunnemme sen muista uutisista kestävyysvajeena.
Kestävyysvaje ei ole mikä tahansa ongelma, vaan monet päättäjät pitävät sitä yhtenä suurimmista tulevaisuuden haasteistamme, jonka ratkaiseminen vaatii seuraavalta sukupolvelta yhä enemmän uhrauksia ja työntekoa. Tässä mielessä Rotkirchin näkemys on siis kovin vajavainen.
Mutta ei tämä minunkaan näkemykseni ole vielä valmis. Onhan selvää, että monella ihmisellä on erinomaisen hyväksyttävät syyt pysyä lapsettomana. Ja vaikka syyt eivät olisikaan yleisesti hyväksyttävät, emme (toivottavasti koskaan tulevaisuudessakaan) elä orwellilaisessa yhteiskunnassa, joka tekee lapsenhankintapäätöksetkin puolestamme.
Siten meidän on hyväksyttävä myös yhteiskunnalliselta kannalta ongelmalliset päätökset olla hankkimatta lapsia. Samalla tulisi kuitenkin keskustella siitä, voisimmeko jollain tavalla muuttaa nuorten ajatusmaailmaa enemmän lasten hankintaa suosivaksi.
Tehtävä ei ole helppo, sillä nuorten aivoitukset kulkevat aina omia meille vanhemmille tuntemattomia latujaan. Tästä huolimatta sen menestyksellinen hoitaminen olisi tärkeää koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden - ja erityisesti tulevien nuorten aikuisten kannalta. Sillä heidän kontolleenhan koko suomalaisen kestävyysvajeen taakka lopulta kaatuu.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen sektorin liiat virkamiehet
Mitä meidän pitäisi tehdä maahanmuuttajanuorison väkivaltaiselle käyttäytymiselle?
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan
Tekstit
-
Nykyisessä yhteiskunnassa on runsaasti superstimuluksia, jotka syrjäyttävät ja hidastavat ihmisten elämänvaiheita. Superstimuluksia ovat esimerkiksi joillekin koppakuoriaisille kirkkaan oranssin väriset limonaaditölkit. Koppakuoriaiset yrittävät paritella mieluummin niiden kanssa kuin haaleamman oranssin väristen ja pienemmän kokoisten naaraiden kanssa. Suvunjatkuminen siten estyy niiltä. Ihmisille lapsenteon syrjäyttävinä tai liian myöhäiseen vaiheeseen siirtävinä superstimuluksina toimivat esim. porno; pitkän koulutuksen ja työuran vaatimukset; narsistinen, materialistinen ja hedonistinen elämäntapa ja elämänasenne (narsismi on tutkimusten mukaan lisääntynyt selvästi jo vuosikymmenien ajan); median mainostama elämäntapa (esim. Sinkkuelämää, Frendit ja Big Brother); sosiaalivaltion ja erilaisten palveluiden itsenäisyyttä ja oma-aloitteisuutta vähentävä, ja laiskistumista lisäävä vaikutus; liberaali ideologia; jne.
VastaaPoistaTätä pahentavat kemialliset yhdisteet, jotka vähentävät miesten hedelmällisyyttä, kuten eräät kasvinsuojelumyrkyt, PVC-muoveista juomaveteen liukenevat aineet, soijan syönti, estrogeenijäämät juomavedessä, jne.
... Lisäksi palkkatyöt ovat muuttuneet keskimäärin epäsäännöllisemmiksi ja katkonaisemmiksi, ja palkat ovat laskeneet.
VastaaPoistaKaikki seikkoja, joiden muuttamista kannattaisi harkita paremman tulevaisuuden nimissä. Mutta muistaen kuitenkin orwellismin välttäminen.
VastaaPoistaOsasyy vähäiseen syntyvyyteen on nähdäkseni se, että omillaan toimeentulevat miehet ovat alkaneet pikkuhiljaa tajuta, että lapsen synnyttyä miehellä on vain ne oikeudet, jotka lapsen äiti on hänelle myöntänyt. Valtiofeminismin vaikutuksesta avioliitto on nykyisin miehelle uhka ja naiselle mahdollisuus. Naisen on liian helppo korvata elättäjämies valtiolla. Tämä seikka sivuutetaan järjestelmällisesti aina kun tästä aiheesta julkisuudessa lässytetään.
VastaaPoistaAiheeseen varsinaisesti liittymätön perstuntumahavainto: konservatiivit ovat aivan käsittämättömän välinpitämättömiä miehiin kohdistuvan syrjinnän suhteen.
Lisäämällä lisääntymistä siirretään vaan kestävyysvajeongelma tuleville sukupolville. Jatkuva väestönkasvu kun EI ole toivottavaa, päinvastoin. Kestävyysvajeongelma tulisi ratkaista kokonaan toisin. Miten, sitä minä en tiedä, mutta luulisi että maailmassa jossa kaikkia hyödykkeitä tuotetaan yli tarpeen tuo ei olisi kummoinenkaan ongelma.
VastaaPoistaNykyaikana on vihdoin paitsi mahdollista, myös jossain määrin sosiaalisesti hyväksyttävää olla vapaaehtoisesti lapseton. Lapsia siis toivottavasti tekevät vain ne, jotka ehdottomasti haluavat lapsia. Kuvittelisin tämän olevan lapsienkin etu. Olla oikeasti haluttu eikä vaan olemassa siksi että ehkäisyä ei ole tai että kun mukuloita vaan kuuluu tehdä.
Nykyään ihmiset, jotka haluavat lisääntyä, tekevät sen kyllä huolimatta työtilanteestaan tms. Sen verran hyvä on sosiaaliturva. Ne jotka kertovat että "koskaan ei ollut sopivaa hetkeä ja sitten olikin jo myöhäistä" eivät luultavasti ole koskaan edes halunneet lapsia mutta eivät ole suostuneet myöntämään asiaa itselleen.
Tietyssä mielessä vapaaehtoisesti lapsettomia on ollut aina; ennen he vaan yleensä olivat munkkeja ja nunnia. Näiden osuus väestöstä ei ollut ihan vähäinen vaikkapa keskiajalla.
Lisääntymättömyydessä ei ole oikeastaan mitään muuta uutta kuin se, että nykyään voi valita sekä sen että seksielämän.
Olet sikäli oikeassa, ettei jatkuva väestönkasvu ole mikään ratkaisu. Päin vastoin, siitä tosiaan syntyy iso ongelma, kuten totesit.
PoistaSuomessa ei kuitenkaan ongelmana ole väestönkasvu, vaan väestön vanheneminen ja jatkossa väheneminen. Riittävä ratkaisu olisi väestön vähenemisen pysähtyminen eli naisten keskimääräisen lapsiluvun nostaminen 2,1:een.
Ongelmaa voidaan korjata työperäisellä maahanmuutolla, mutta valitettavasti kestävyysvajetta korvaamaan pystyviä maahanmuuttajia on jatkossa yhä vähemmän. Sen sijaan länsimaiseen yhteiskuntaan ilman riittäviä valmiuksia olevia tulijoita olisi kyllä tulossa. Valitettavasti sellaiset lähinnä heikentävät huoltosuhdetta, ja siis samalla kestävyysvajetta.
Tämän kestävyysvajeen kannalta haitallisen maahantulijoiden tarjonnan syynä on monissa muissa maissa, etenkin Afrikassa ja Lähi-idässä jatkuva väestönkasvu. Niissä pitäisikin pohtia miten väestönkasvu saataisiin pysähtymään, jotta talouskasvulle syntyisi edes jonkinlaiset edellytykset, Näin jonain päivänä saattaisi myös korkeamman elintason hakeminen muuttamalla länsimaihin käydä tarpeettomaksi.
Lapsettomuus on tragedia jos sitä ei ole itse valinnut. Keski-ikää lähestyessä herää kaipuu vanhemmuuteen mutta jos biologia on langettanut tuomionsa niin se siitä sitten.
VastaaPoistaPaitsi että yhteiskunnassamme on sadoittain lapsia jotka ovat vailla rakastavia vanhempia. Ratkaisun nimi on sijaisvanhemmuus. Ei puhuta adoptiosta vaan lapsista joiden tulevaisuuden kannalta olisi paras vaihtoehto että heidät sijoitettaisiin sijaiskotiin laitoksen sijasta.
Puhutaan todellisesta win-win diilista: Lapsi saa rakastavat vanhemmat, sijaisvanhemmat, mutta se ei poissulje vahvojen tunnesiteiden syntymistä puolin ja toisin. Ja lapseton pariskunta saa lapsen. Ja yhteiskunta saa omillaan toimeentulevan vahvan jäsenen siitä lapsesta.
Tärkeä näkökulma.
Poista