maanantai 24. marraskuuta 2014

Puolueiden välillä on eroja: yksiä äänestetään tunteen ja toisia asioiden perusteella

Helsingin Sanomat kertoi SDP:n vaaliohjelmasta. Siinä ei ole mitään odottamatonta tai erikoista, sillä puolue aikoo jatkaa perinteisellä jakopolitiikan ja tulontasausten linjallaan.

Sen sijaan mielenkiintoni heräsi jutun lopussa mainituista eri puolueiden potentiaalisten äänestäjien määrästä. Jutussa mainitaan seuraavat luvut.

Keskusta 41%
SDP 33 %
Kokoomus 33%
Vihreät 29%
Perussuomalaiset 26%
Vasemmistoliitto 23%

Kun lukuja verrataan puolueiden gallup-kannatukseen nähdään, että jutussa mainitut puolueet jakautuvat kahteen ryhmään. Tämä nähdään seuraavasta taulukosta, jossa on esitetty mielipidetiedostelun mukaan kutakin puoluetta äänestävien osuus samojen puolueiden potentiaalisten kannattajien määrästä.

Keskusta 60%
SDP 50%
Kokoomus 53%
Vihreät 29%
Perussuomalaiset 62%
Vasemmistoliitto 35%

Keskusta, SDP, Kokoomus ja Perussuomalaiset saavat ainakin mielipidetidustelun perusteella ensi vaaleissa uurnille vähintään puolet (50 - 62 %) potentiaalisesta äänestäjäkunaastaa kun taas Vihreät ja Vasemmistoliitto jäävät noin kolmannekseen (29-35%).

Yllättävintä tässä tilastossa ainakin itselleni on se, että Perussuomalaiset näyttäisi saavan potentiaalisen kannatuksensa parhaiten realisoiduksi. Tämä saattaa kieliä siitä, että ihmisillä on ns. valtamedian luoman negatiivisen puoluekuvan seurauksena korkea kynnys edes harkita puolueen äänestämistä.

Mutta kun äänestäjä on päässyt tuon mielikuvakynnyksen yli, johtaa se usein myös äänestyspäätökseen. Ääni Perussuomalaiselle puolueeelle voidaan siis tulkita pikemminkin asia- kuin tunneperusteiseksi.

Sen sijaan vihreiden ja vasemmistoliiton kannalta tilanne on päinvastainen. Puolueihin suhtaudutaan äänestäjien parissa varsin myönteisesti, mutta äänestyspäätös jää kuitenkin useimmiten tekemättä.

Tässä olen taipuvainen näkemään näiden kahden puolueen ja niiden poliittisen agendan myötäsukaisen mediakäsittelyn vakutuksen. Median luoma positiivinen mediakuva kuitenkin murenee kun äänestäjä syventyy tarkemmin puolueiden asialinjaan ja usein naiveihin maailmanparantajan rooleihin asettuviin ehdokkaisiin. Toisin sanoen näiden kahden puolueieen äänestäminen lienee enemmän tunne- kuin asiaperusteista.

Kokoomus, SDP ja Keskusta sijoittunevat tunne- ja asiaperusteisuuden suhteen edellä kuvattujen ääripäiden väliin. Siksi pätevän ja asiallisen tuntuinen johtohahmo pystyy kanavoimaan äänestäjiä omalle puolueelleen. Kuten Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä juuri nyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat aloitti vaalikampanjansa
Matti Vanhanen päätti ratsastaa Sipilän hevosella
Münchausen - poliitikkojen ilmeinen esikuva!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!