YK:n ihmisoikeuksien julistus täytti 70 vuotta

Yle julkaisi uutisen YK:n ihmisoikeuden julistuksen 70-vuotispäivästä. Uutinen vaati mielestäni muutaman kommentin, joten - arvoisat lukijani - olkaapa hyvä.

Ensimmäinen koskee sitä yleistä seikkaa, ettei jutussa mainittu muslimimaiden jättäneen allekirjoittamatta YK:n ihmisoikeussopimuksen, vaan sen sijaan ne laativat uskonto- ja shariakeskeisen Kairon julistuksen. Siinä on mielenkiintoisia piirteitä kuten sukupuolten paikoin erilainen kohtelu, ateistisen tai ei-islamilaisen uskonnon valistus-/lähetystyön kieltäminen sekä monet muut sharia-lailla rajoitetut vapaudet - mukaan lukien mielipiteenvapaus. Tai ylipäänsä monien oikeuksien rajaaminen sharia-lain mukaisiksi.

Toinen huomioni Ylen uutista lukiessani liittyi kohtaan, jossa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila nosti esille julistuksen kritiikin. Hänen mukaansa "sosiaalisessa mediassa leviää valtavasti vääristeltyä tietoa ja vihaviestejä, joiden kohteena ovat vähemmistöryhmät, kuten maahanmuuttajat ja kunkin maan uskonnolliset vähemmistöt. Euroopassa erityisesti muslimit ja juutalaiset".

Tämä pitää sinänsä paikkansa, mutta samaan aikaan sosiaalisessa mediassa leviää myös paljon tosiasioihin perustuvia tietoja ja viestejä, joissa tuodaan esiin maahanmuuttajiin ja joihinkin uskonnollisiin vähemmistöihin liittyviä epäkohtia. Näin on tapahtunut erityisesti aihepiireistä, joista valtamedia on viime vuosina pyrkinyt vaikenemaan.

Tässä yhteydessä olisi huomattava erityisesti, että YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan "jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta".

Samaan aihepiiriin ja henkilöön liittyen kiinnitin huomioni toiseenkin Ylen uutisen tekstinpätkään asiaan. Se kuului näin: "Välimeren yli pyrkiviä ja merihätään joutuvia pakolaisia ei haluta pelastaa, mikä on Mattilan mukaan räikeä ihmisoikeusongelma, jota ovat luomassa kaikki Euroopan unionin jäsenmaat".

Tämä haluttomuus pelastaa Välimeren yli tulvivia elintasopakolaismassoja on johtunut erityisesti pelastusoperaatioiden muuttumisesta ihmissalakuljettajien työkaluksi omassa bisneksessään. Mikä mielenkiintoisinta, katsoin Välimerellä kuolleiden ihmisten määristä kertovaa tilastoa, jonka mukaan siellä on tänä vuonna hukkunut vähemmän ihmisiä kuin vuosikausiin eli 2160 tätä kirjoitettaessa: se on noin tuhat vähemmän kuin vuoden 2015 suurta pakolaisaaltoa edeltäneenä vuonna 2014. Siten Mattilan moittima ihmisoikeusongelma on pelastanut tuhansia ihmisiä - ja siksi ehdotinkin taannoin Libyan rannikkovartiostolle Nobelin rauhanpalkintoa.

Tässä näemme yhden tällaisiin maailmanparannusjulistuksiin liittyvän ongelman: niihinkin liittyy väärinkäyttöä ja sen mukanaan tuomia ongelmia - joita voidaan lievittää vain toimimalla sopimuksen hengen vastaisesti. Kysymykseksi jää, että onko ihmishenkiä pelastava pragmatismi tuomittavampi asia kuin ylevämielinen ihmisten tapattaminen?

Kaikesta huolimatta YK:n ihmisoikeuksien julistuksella on epäilemättä paikkansa. On kuitenkin selvää, etteivät sen toteutumisen suurimmat ongelmat ole Euroopassa eivätkä ainakaan Suomessa. Siksi oli vähän hassua lukea uutinen, joka antoi ymmärtää, että myös Suomella olisi paljonkin parantamisen varaa.

Parannettavaa on tietenkin aina, mutta on syytä muistaa myös se, että sopimus on vain sopimus ja heijastaa kirjoitushetkensä poliittisia mielialoja ja tilanteita. Ne kuitenkin muuttuvat - ja ovat muuttuneet - 70 vuoden kuluessa. Siten nyt saattaisikin olla oikea aika päivittää sopimusta siten, että huomioitaisiin nämä muutokset ja mm. sopimukseen liittyneet elintasopakolaisuuden kaltaiset väärinkäyttötavat, joita edes Ihmisoikeusliiton pääsihteeri ei halua olla huomaavinaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen
Antti Pentikäisen ajatuksia Välimeren tulijatulvasta
Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä YK:ta johdetaan