Tuon siis esiin nykyisen sprinttihiihdon - hiihtäjien kannalta - epäreilun rakenteen ja kehityssuunnan. Lisäksi tarjoan korjausehdotuksia näiden vakavien ongelmien korjaamiseksi.
Tämä kirjoitus perustuu erilaisiin tuloslistojen analyyseihin. Kilpahiihtokokemusta minulla ei ole, ei varsinkaan sprinttihiihdosta. Mutta ammattini puolesta olen tottunut hakemaan syitä ja seurauksia. Ja sprinttihiihdon osalta tarjoan havaintoni seuraavassa.
* * *
Tällä kaudella on hiihdetty yhteensä neljäntoista maailmancupin sprinttifinaalia. Havaintojeni mukaan näiden kilpailujen finalisteista (kuudesta parhaasta) 20% oli hiihtänyt ensimmäisessä, 23% toisessa, 29% kolmannessa, 16% neljännessä ja 12% viidennessä puolivälierässä.
Pyydän lukijaani huomaamaan, että neljänteen ja viidenteen puolivälierään joutuneet ovat tässä huomattavan aliedustettuina siitä huolimatta, että karsinnan perusteella hiihtäjät jaetaan mahdollisimman tasaisesti puolivälieriin seuraavan taulukon mukaan:
| erä 1 | erä 2 | erä 3 | erä 4 | erä 5 |
| 1 | 4 | 5 | 2 | 3 |
| 10 | 7 | 6 | 9 | 8 |
| 11 | 14 | 15 | 12 | 13 |
| 20 | 17 | 16 | 19 | 18 |
| 21 | 24 | 25 | 22 | 23 |
| 30 | 27 | 26 | 29 | 28 |
Puolivälierien neljä ja viisi jatkoon menijät sijoitetaan välieriin yhdessä yhden kolmannesta puolivälierästä jatkoon menneen sekä yhden ajallaan jatkoon menneen ("lucky loser") kanssa samaan välierään. Näin pyrittäneen siihen, että näissä erissä hiihtävillä olisi yhtä suuri mahdollisuus päästä finaaliin kuin ensimmäisen ja toisen puolivälierän hiihtäjillä. Mutta todellisuudessa näin ei siis käy.
* * *
Ennen kuin menen edellä kuvaamani epäsuhdan syihin, tarkastelen vielä hiihtäjien sijoituksia itse finaalissa. Siinnehän pääsee välierien perusteella kuusi parasta hiihtäjää, kaksi kummastakin välierästä ja kaksi niissä hiihdettyjen aikojen perusteella.
Tämän järjestelyn voisi kuvitella suosivan jälkimmäisenä (ensimmäisen välierän vauhdista tietoisena) hiihtäviä alkujaan puolivälieriin neljä ja viisi sijoitettuja hiihtäjiä, mutta kuten jo totesimme, tämä luulo ei vastaa todellisuutta.
Finaalimenestystä tarkastellessa yksinkertaisinta on esittää finaalihiihtojen tällä kaudella toteutuneet sijoitukset seuraavassa taulukossa. Siinä eri puolivälieristä finaaliin päässeiden sijoitukset on esitetty prosentuaalisena jakaumana:
| erä 1 | erä 2 | erä 3 | erä 4 | erä 5 | |
| voittajat | 43 | 36 | 7 | 7 | 7 |
| toiset | 21 | 21 | 36 | 7 | 14 |
| kolmannet | 21 | 7 | 57 | 14 | 0 |
| neljännet | 0 | 57 | 7 | 29 | 7 |
| viidennet | 21 | 7 | 21 | 21 | 29 |
| kuudennet | 0 | 7 | 36 | 29 | 29 |
Pyydän lukijaani huomaamaan, että neljä viidestä sprinttikilpailujen voittajasta on tullut joko ensimmäisestä tai toisesta puolivälierästä. Siis hiihtäjistä, joiden sijoitukset karsintahiihdossa ovat olleet ensimmäisen taulukon mukaisesti 1, 4, 7, 10, 11, 14 jne.
Sen sijaan voittaminen on ollut lähes mahdotonta niille, jotka ovat hiihtäneet puolivälierissä neljä tai viisi. Näin siitä huolimatta, että heidän joukossaan olevat hiihtäjät ovat olleet karsinnassa toisena ja kolmantena.
Kolmannessa puolivälierässä hiihtäneet ovat myös jääneet lähes voitoitta, mutta ovat sentään kahmineet toisia ja kolmansia sijoja - toisin kuin neljännessä ja viidennessä alkuerässä hiihtäneet.
Seuraavassa on taulukoitu finaalin voittajien karsintahiihtosijoitukset, ja heidän saavuttamiensa voittojen lukumäärä.
| numero | voittoja |
| 1 | 3 |
| 2 | 1 |
| 3 | 0 |
| 4 | 1 |
| 5 | 1 |
| 7 | 3 |
| 8 | 1 |
| 10 | 3 |
| 24 | 1 |
Nähdään että karsinnan voittajat ovat vieneet potin kolmesti, mutta yhtä hyvin ovat pärjänneet myös karsinnan seitsemännet ja kymmenennet - siis sellaiset karsinnassa vain kohtuullisesti menestyneet hiihtäjät, jotka ovat päässeet ensimmäiseen tai toiseen puolivälierään.
Sen sijaan karsinnan perusteella viimeiseen puolivälierään joutuneet karsinnan kolmanneksi nopeimmat eivät ole kertaakaan voittaneet itse finaalia. Ja toiseksi tulleetkin vain kerran.
* * *
Edellä esitetyille puolivälierien eriarvoisuuden osoittaville faktoille on olemassa erinomainen selitys. Se löytyy kilpailun aikataulusta, jonka mukaan viimeiseen puolivälierään osallistuvien on tyypillisesti hiihdettävä kolme lähtöä noin 20 minuuttia lyhyemmässä ajassa kuin ensimmäiseen puolivälierään osallistuvien kilpailijoiden.
Koko sprinttihiihtokilpailu kestää reilun tunnin, joten eri puolivälierissä hiihtäville jäävien palautumisaikojen erot ovat erittäin suuret. Juuri tämä johtaa niihin omituisuuksiin, jotka olen kirjoittanut edelle. Ongelma on viime vuosina vielä erityisesti korostunut, kun sprinttihiihtoladut ovat muuttuneet vuosi vuodelta yhä pidemmiksi ja vaativammiksi.
Tämä sprinttilatujen muutos voi olla yleisön kannalta viihdyttävää, mutta urheilun kannalta se on kelvotonta. Muissa urheilulajeissahan yleensä pyritään siihen, että kaikille karsinnan läpäisseille urheilijoille tarjotaan joko samanlaiset mahdollisuudet voittoon itse pääkilpailussa tai vaihtoehtoisesti karsinnan perusteella tarjotaan parhaille jonkinlainen etu.
Näin ei siis kuitenkaan tehdä sprinttihiihdossa, jossa esimerkiksi karsinnan sijoille kaksi ja kolme sijoittuneille syntyy tilanne, jossa menestymismahdollisuudet ovat olemattomat. Ottaen huomioon sprinttikarsintojen pienet marginaalit, ei urheilijoilla myöskään ole mahdollisuuksia säätää vauhtiaan karsintahiihdossa siten, että parhaat saattaisivat tähdätä esimerkiksi sijoille 4, 7 tai 10.
* * *
Korjausehdotuksena havaitsemiini epäkohtiin esitän, että sprinttihiihdossa siirryttäisiin nykyistä oleellisesti lyhyemmille matkoille ja että erävaiheen aikatauluja väljennettäisiin merkittävästi, jolloin puolivälierien hiihtojärjestyksen suhteellinen vaikutus palautumisaikoihin vähenisi.
Lisäksi olisi syytä pohtia hiihtäjien sijoittamista puolivälieriin jollain toisella tavalla kuin nyt tehdään. Koska aikataulujen merkitys on kilpailumenestyksen kannalta lähes määräävä tekijä, voisi yksi keino olla sellainen, jossa hiihtäjät saisivat karsinnan mukaisessa järjestyksessä valita puolivälieränsä.
Näin jokainen voisi miettiä vastustajan kovuuden ja palautumisaikojen suhteellista merkitystä omalle kilpailulleen ja kunnolleen. Tästä valintamahdollisuudesta voisi itse asiassa syntyä yksi yleisöä viihdyttävä lisävaihe sprinttikilpailuihin.
Täysin reilua sprinttikilpailusta ei kuitenkaan saada edes näillä keinoilla vaan sellaiseen vaadittaisiin kilpailujen eri vaiheiden sijoittaminen peräkkäisille päiville. Tämä tuskin olisi mahdollista maailmacupin kilpailuissa, mutta arvokisoissa, kuten MM-hiihdoissa tai olympialaisissa se olisi hyvinkin perusteltua.
* * *
Ottaen huomioon sprinttihiihdon nykytilanteen rakenteellisen epäreiluuden esitän lopuksi alussa lupaamani ennusteen sekä neuvon suomalaisille hiihtäjille.
Kun otetaan huomioon, että Sotshi sijaitsee ohuessa ilmanalassa ja sprinttiladut ovat tavallistakin raskaammat löytyy olympiasprintin voittaja lähes varmasti niistä hiihtäjistä, jotka sijoittuvat karsinnassa sijoille 1, 4, 7, 10, 11, 14, 17, 21, 24, 27 tai 30.
Ja neuvona suomalaisille sprinttihiihtäjille tarjoan sitä, että hiihtäisivät karsintahiihdossa mille tahansa edellä mainitsemalleni sijalle. Valitettavasti se vain on helpommin sanottu kuin tehty...
Lopuksi toivon, että mikäli jollain lukijallani on yhteyksiä Suomen tai kansainväliseen hiihtoliittoon, hän veisi tässä esittämäni asiat myös niiden tietoon. Siksi vakavista urheilullisista ongelmista on kyse tässä lajissa, joka ainoana "hiihdon uudistamiseen" tähdänneenä uudistuksena on mielestäni periaatteessa onnistunut. Ehdottamillani muutoksilla siitä tulisi myös urheilullisesti nykyistä järkevämpi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
Maailmancupin sprinttikisoissa on yhteensä 16 erää. 10 puolivälierää, neljä välierää ja kaksi finaalia jotka siis jakautuvat tasan naisten ja miesten kesken. Jos erien lähtöväli on 5 minuuttia (luulen sen olevan hieman pidempi), miesten finaali lähtee 75 minuuttia myöhemmin kuin naisten puolivälierien erä 1. Jos naisten puolivälierien erä yksi starttaa ajan hetkellä 00 (minuutteja) erien lähtöajat ovat seuraavia:
VastaaPoistanaisten puolivälierät 00, 05, 10, 15, 20
miesten puolivälierät 25, 30, 35, 40, 45
naisten välierät 50, 55
miesten välierät 60, 65
naisten finaali 70
miesten finaali 75
Naisilla puolivälierän ja välierän lähtöaikojen erotus on edellisen mukaan 30-55 minuuttia, miehillä 15-40 minuuttia (palautumisaika on vajaa viisi minuuttia lyhyempi kussakin tapauksessa: tuossa vertaillaan lähtöaikoja, ei puolivälierän maaliintuloaikaa). Suurimman palautumisajan hiihtäjä saa jos hiihtää puolivälierien erässä 1 ja välierien erässä 2. Luulisi että noiden palautumisaikojen erotuksella on merkitystä nimenomaan miehille (huonoimmassa tapauksessa palautumisaika on vain vähän yli 10 minuuttia, parhaassa tapauksessa hieman yli 35 minuuttia), naisille ei niinkään. Mutta esityksesi käsitteli naisten ja miesten sprinttiä yhdessä.
---
Kaudella 2012-13 maailmancupissa käytiin yhteensä 20 sprinttikisaa, 10 naisille ja 10 miehille. Tässä taulukko jossa näkyy eri puolivälieristä 1-5 finaaliin selvinneet prosentuaalisina jakaumina:
voittajat 35 15 20 15 15
toiset 30 35 10 10 15
kolmannet 10 20 25 20 25
neljännet 20 10 30 25 15
viidennet 30 15 10 25 20
kuudennet 10 30 25 20 15
Koska en kuitenkaan osaa tabuloida pystyrivejä eri sarakkeisiin kerron että ovat samassa järjestyksessä kuin professorillakin. Yksi hiihtäjä on 5% tuossa taulukossa eli voittaja erästä 1 = 35% tarkoittaa sitä että seitsemän voittajaa tuli puolivälierästä 1.
Ja tässä toinen taulukko vuoden 2012-13 tuloksilla:
numero voittoja
1 6
2 3
3 3
4 2
5 3
7 1
11 1
16 1
Eli karsintojen voittaja joka hiihti puolivälierässä 1 voitti kuusi kertaa.Karsintojen toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet voittivat yhteensä kuusi kertaa hekin, mutta he hiihtivät kahdessa viimeisessä puolivälierässä.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista. Olit kirjoittanut sen sillä aikaa, kun itse puuhastelin osin samojen aineistojen parissa. Oman työni lopputulos löytyy täältä: Sprinttihiihtohypoteesin "tieteellinen falsifiointiyritys"
VastaaPoista