Eero Mäntyranta on poissa. Yksi kaikkien aikojen suomalaisista suurhiihtäjistä on poissa. Mies aikakaudelta, jolloin suomalaiset haastoivat ja voittivat koko muun maailman hiihtäjäsuuruudet - Mäntyranta kahmi seitsemän Olympia- ja viisi MM-mitalia. Niistä viisi kultaisia. Oli siinä norjalaisilla ja ruotsalaisilla ihmettelmistä.
Mäntyrannalla oli syntymälahjana korkea veren hemoglobiinitaso, jollainen kulkee perinnöllisenä hänen suvussaan. Näin hänen elimistönsä pystyi kuljettamaan lihaksiin enemmän happea. Kyseessä oli siis luonnon lahja tulevalle suurhiihtäjälle.
Eero Mäntyranta oli harjoittelijana järkevä ja kokeilunhaluinen. Sami Jauhojärven mukaan hän esimerkiksi toi intevalliharjoittelun ensimmäisenä hiihtoharjoitteluun. Tietojaan Mäntyranta ei pitänyt vakan alla, vaan neuvoi muun muassa juuri Jauhojärveä, kun tämä halusi vanhalta konkarilta ohjeita. Itseään mestari ei kuitenkaan juuri nostanut jalustalle.
Hiihtotyyliltään Mäntyranta oli tunnettu mestari. Samoin taidossa lukea latua. Sitähän ei nykyisillä kiskomaisilla laduilla enää tarvita, mutta vielä 1960-luvulla piti latua osata lukea, jotta potkut osuivat sellaiselle kohdalle, jossa pito otti kiinni. Näin kaikki potkut veivät miestä eteenpäin, eikä väliin tullut tyhjiä potkuja. Tämän Mäntyranta siis hallitsi suvereenisti.
Mäntyranta sai jo varhain huomiota myös Ruotsin kaikkien aikojen hiihtäjältä Sixten Jernbergiltä, jonka hän, tosin aiemmin tämän kiinni ottamana ja minuutin jääneenä, ohitti ladulla viimeisellä kierroksella vuonna 1959. Kilpailun jälkeen tuohtunut Jernberg kyseli, että kuka oli se hänelle tuntematon "pieni musta piru" joka kehtasi sillä lailla ohittaa suurmestarin. Mäntyrannassa lienee ollut saamelaista verta, ja sen mukaisesti tavallista tummempi iho.
Mäntyranta oli hiihtäjänä parhaimmillaan silloin, kun minä olin vielä liian pieni poikanen seuratakseni hiihtoa. Vuoden 1972 paluuyrityksen toki sitten jo muistankin, mutta minun lapsuuteni merkittävin hiihtotapahtumaksi jäi Kalevi "Susi-Kalle" Oikaraisen suoritus Tatralla vuonna 1970.
Sen sijaan olen pysähtynyt Pellossa kuvaamassa lapseni Mäntyrannan patsaan vieressä. Samalla olen kertonut heille entisaikojen suomalaisista suurhiihtäjistä. Itse Eeronkin olen nähnyt kerran ihka elävänä, yhdessä pohjoisen hiihtokeskuksessa kunniapuhujana - paikallisen kilpaladun reitin Tornionjokilaakson maastoissa mies oli kuulemma suunnitellut ihan omakätisesti.
Paitsi suurhiihtäjä oli Mäntyranta aikansa lapsi myös urheilun tummemmalla puolella. Hiihtäminen oli jo sodan jälkeen edennyt kaukopartiomiesten kokemusten johdattamana vaiheeseen, jolloin kuntoa ryyditettiin muullakin kuin kaurapuurolla - oman kertomansa mukaan Mäntyranta käytti silloin (vaan ei enää) sallittuja hormoneita.
Hän antoi myös vuonna 1972 positiivisen doping-näytteen, joka kuitenkin ajan tavan mukaisesti salattiin, jotta vanha mestari voisi osallistua Sapporon olympialaisiin. Asian paljastuttua Eero ja hiihtoliiton toppatakkimiehet lähinnä ihmettelivät miten aine oli voinut joutua elimistöön, vaikkei mitään kiellettyä oltu käytetty. Onneksi suhtautuminen dopingiin on nykyisin toisenlaista, ainakin Suomessa.
Edelle kirjoittamaani ei saa ymmärtää väärin. En hetkeäkään epäile, etteivät myös Mäntyrannan kilpailijat olisi harjoittelussaan käyttäneet samantapaisia vilunkimenetelmiä - siksi hän myös lähti kilpailuihin samalta viivalta näiden kanssa. Siten hänen ansionsa suurhiihtäjänä eivät himmene. Mutta eivät myöskään oikeuta dopingia nykymaailmassa.
Suurhiihtäjä on siis poissa. Uskon kaikkien Suomen urheilun ystävien jäävän kaipaamaan häntä ja hänen mukanaan katoavaa aikaa, jolloin pieni maamme oli vielä talviurheilun kiistaton suurvalta. Samalla odotamme, että nyt hiihtävistä nuorista kasvaisi sellaisia suurmiehiä, jotka palauttaisivat suomalaisen hiihdon maailman huipulle.
Ainakin viime viikonloppuna karsittiin nuorten MM-kisoihin lahjakkuuksia, joiden tavoite lienee juuri sellainen! Yksi heistä otti jo viime talvena Salpausselällä ruotsalaisen maailmanmestarin Marcus Hellnerin "päänahan" - ei hullumpaa tuskin täysi-ikäiseltä pojalta. Varmasti Mäntyrantakin arvosti nuorukaisen tekoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vipinää talviseen Helsinkiin
Kaikuja 1930-luvulta
Hiihtäminen on parasta liikuntaa
Tekstit
-
Klassinen tietokilpailukysymyshän on, mikä yhdistää Hiihtoliiton Länsi-Pohjan piirin kaikkia olympiamitalisteja. Vastaus on, että sekä Eero Mäntyranta, Pertti Teurajärvi että Jari Isometsä ovat kaikki kärynneet dopingtestissä. Mäntyranta oli Teurajärven eno ja molemmilla oli sama veren paksuuteen liittyvä geenimuunnos.
VastaaPoistaMäntyrannan suku on perimätiedon mukaan osin saksalais-belgialaistaustainen ja tummuus lienee sieltä peräisin, mutta eiköhän olla tästä asiasta hys-hys, ettei tätäkin käytetä perusteena muslimien maahanmuuton lisäämiselle. Piti tarkistaa tuo tieto Mäntyrannan elämäkerrasta Kairoilta kisaladuille. Huomasin samalla, että kirjassa oli Mestarin itsensä signeeraus, minkä olin jo unohtanut. Levätköön rauhassa.
Kiitos tarkennuksesta. Tuota osittaista saamelaisuutta ounasteltiin Jussilan Suomen hiihto -kirjassa, joskin siinä myös todettiin ettei asiasta ole varmuutta.
PoistaPertti Teurajärvi ei ole koskaan kärynnyt dopingista ja Eeronkin kohdalla asiassa ihmeteltävää. Ns. B-näytettä ei koskaan pyynnöstä huolimatta tutkittu tai ainakaan annettu tulosta julkisuuteen. Mikähän lienee syy??
PoistaNo niinpäs olikin epäilty saamelaistaustaa, ja vähän tarkempaakin tietoa belgialaisuudesta löytyi teoksesta. Jussila: Vähän varmempia arveluja on sen sijaan valloneista, joita värvättiin sepiksi 1600-luvun puolivälissä Pajalan Köngäksen rautaruukkiin ja jotka pian suomalaistuivat.
VastaaPoistaja hienoa on myös se että Eerolle on omistettu kokonainen luku(!) tänä vuonna maailmalla kehuja ja lukoijoita keränneestä sports gene kirjasta. Siellä Boltin ja muiden maailmantähtien joukossa siis meijän Eero!!
VastaaPoistahttp://thesportsgene.com/
Tuolla lisää Eerosta:
VastaaPoistahttp://www.sportsscientists.com/2013/12/eero-mantyranta-finlands-champion-1937-2013-obituary/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+blogspot%2FcJKs+%28The+Science+of+Sport%29
Mäntyrannan kaltaisen henkilön poismeno pistää väkisinkin miettimään sitä miten maailma ja Suomi siinä sivussa onkaan muuttunut sitten Mäntyrannan hiihtovuosien.
VastaaPoista70-luvulla urheilumenestyksellä oli vielä merkittävä osa kansallisen minäkuvan ja itsetunnon rakennusainena, Suomi juostiin, hiihdettiin jne. maailmankartalle selostajan liikutuksesta värisevän äänen luodessa mustavalkoiselle televisiokuvalle äänimaisemaa.
Nykyään urheilu on kansan enemmistölle viihdettä viihteen joukossa eikä herätä asialle vihkiytyneiden ulkopuolella enää juurikaan sen suurempia tunteita. Business as usual.
Voisiko tuon kehityksen tulkita kertovan Suomen aikuistumisesta, siitä että meidän itsetuntomme on sen verran tukevalla ja vakiintuneella pohjalla etteivät tapahtumat hiihtoladulla, juoksuradalla, rallipolulla tai jääkiekkokaukalossa sitä enää heilauta suuntaan tai toiseen.
Toivoisin niin.
Toisaalta nissä filmiarkiston vanhoissa urheilufilmeissä on jotain lumoavan lapsenomaista ja viatonta.
Kevyet mullat hiihtäjäsankarille. Yksi aikakausi on päättynyt.
Tämä on 1. kappaleesta: " ihmettelmistä." Mitä se tarkoittaa?
VastaaPoistaLöperöä! On syytä oikolukea, ennen kuin julkaisee mitään. Ja jos eivät omat eväät riitä, voi käyttää kirjoitustaitoisten apua.
Kiitos asiallisesta ja täsmällisestä kommentista.
Poista