Onhan meillä varaa

Euroopan Unionin alueella siirretään jälleen ensi yönä kellon viisareita yhdellä tunnilla, jotta ne voitaisiin palauttaa takaisin keväällä. Touhu on siis yhtä järkevää kuin hölmöläisten yritys viedä taloonsa valoa säkillä. 

Kirjoitin tämän blogin alkumetreillä listan asioista, joiden perusteella aioin tehdä päätöksen siitä, ketä äänestän vuoden 2011 vaaleissa. Sen viimeisen kappaleen mukaan "annan vielä bonuspisteen, jos puolue/ehdokas lupaa toimia jokavuotisen kellonsiirtelyn lopettamiseksi".

Vuonna 2017 tulin nostaneeksi esille faktoja kertomalla, että "kesäaikaan siirtyminen lisää tutkimusten mukaan riskiä saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti, siirron jälkeisinä päivinä koululaiset ja opiskelijat suoriutuvat koulutehtävistään ja kokeistaan keskimääräistä heikommin eikä kesäaikaan siirtymisellä juurikaan saavuteta kuviteltuja hyötyjä."

Lokakuussa 2019 saatoinkin sitten ilokseni todeta, että "Unionissa on tehty päätös kellonaikojen muuttamisesta pysyviksi. Jälkimmäiselle on 84 prosentin kannatus EU:n kansalaisten parissa..."

Samalla ihmettelin Euroopan Unionin kyvyttömyyttä toteamalla, että "toki päätös kellonsiirtelyn lopettamisesta tehtiin siten, että sen on tarkoituskin astua voimaan vasta vuonna 2021. On kuitenkin syytä ihmetellä EU:n todellista päätöksenteko- tai pikemminkin toimeenpanokykyä, jos näinkin yksinkertaisen asian implementointi kestää kaksi vuotta."

Tänään on sitten syytä panna merkille, että yliarvioin rajusti EU-päättäjien kyvykkyyden, sillä eihän kaksi vuotta tietenkään riittänyt heille, vaan aikaa on tähän mennessä kulunut kahden sijasta kuusi vuotta. Eikä itse asia ole vielä edennyt mihinkään, koska EU-komissaari Apostolos Tzitzikostas kertoi torstaina kellojen siirtelemisestä tehtävän parhaillaan lisäselvitystä. 

* * *

Kellon siirtelyn lopettamisessa näkyvä päätöksenteon vaikeus näkyy tietenkin kaikissa muissakin Euroopan Unionin asioissa. Sekä edelleen siinä, että EU jää jälkeen muun maailman kehityksestä. Siitä antaa hyvä kuvan esimerkiksi alle kopioimani kuva EU:n (sininen) ja USA:n (vihreä) bruttokansantuotteen per henki kehityksestä osoittaa. 

Sama EU:n hallinnon kyvyttömyys näkyy myös siinä, ettei Unioni ole vieläkään saanut pysäytetyksi kehitysmaalaisten elintasopakolaisten virtaa Välimeren yli: sieltä tuli tämän vuoden tammi-helmikuussa yhteensä 71 389 ihmistä, joiden tavoitteena oli päästä elelemään eurooppalaisten veronmaksajien rahoilla. Eivätkä tähän lukuun edes sisälly maata pitkin tulleet ihmiset.

Mutta mitäs pienistä. Kyllä me suomalaiset siirtelemme kelloja kahdesti vuodesta – vaikka välillä vähän marisemmekin – ja otamme vastaan kehitysmaalaisia, koska onhan meillä varaa. Tai ainakin luottoa maailman rahoittajien parissa. Eikä meillä tietenkään ole kiire vaurastua, sillä kyllähän sitä tullaan toimeen vähän vähemmälläkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n jäsenmaksu nousee
Komission Greenpeace-siiveltä tuli jälleen järjetön esitys
Suomen pitäisi tehdä Puolan sakoista vipuvarsi

Koejännityksestä eroon helposti

Koejännitys vaivaa monia meistä silloin, kun pitäisi suorittaa jokin tärkeä testi. Sellaisia ovat vaikkapa ylioppilaskoe, opiskelupaikkojen pääsykokeet, lopputentit, väitöstilaisuudet ja työhaastattelut. Kovimmat jännittäjät ikään kuin tukehtuvat ja huomaavat jälkeenpäin tehneensä monenlaisia munauksia asioissa, joihin hyvin tietävät vastauksen.

Jännittäminen ei liity suoraan koululaisen osaamistasoon, vaan myös erinomaisesti koealueen osaavat nuoret voivat epäonnistua juuri tärkeimmässä kokeessa. Tämä on harmillista ja vaikuttaa monien nuorten elämänvalintoihin.

Nyt amerikkalaiset tutkijat Ramirez ja Beilock ovat kuitenkin julkaisseet tutkimuksen, jossa löydettiin yksinkertainen keino ehkäistä jännityksestä johtuvia epäonnistumisia. He pyysivät peruskoulun yläasteikäisiä nuoria kirjoittamaan juuri ennen erityisen stressaavaa koetta  lyhyen kirjoitelman omista tunteistaan ja huolistaan liittyen edessä olevaan kokeeseen. Kontrolliryhmät joko kirjoittivat jostain muusta aiheesta tai vain odottivat kokeen alkamista.

Tulokset olivat hyvin yllättävät ja selkeät. Kokeeseen liittyvistä tunteista kirjoittaminen juuri ennen varsinaista koetta paransi koejännittäjien suoriutumista huomattavasti, kun taas muiden koeryhmien jäsenistä jännittäjät alisuorittivat kokeensa odotetulla tavalla.

Ramirezin ja Beilockin koetuloksen perusteella turhaan jännittämiseen on siis löydettävissä yksinkertainen apu. Ainoa ongelma on siinä, miten koululaiset ja/tai heidän opettajansa löytävät tästä tiedon. Toivottavasti  tämä kirjoitus omalta osaltaan auttaa tässä tiedonvälityksessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihmisryhmien kollektiivinen älykkyys ja c-faktori
Uutta tietoa viherpesusta
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?