Ensi yönä Suomessa siirrellään taas kelloja. Sen seurauksena suuri osa väestöstä kärsii väsymystä - omalla kohdallani aamuvirkkuna ihmisenä tämä tapahtuu vähitelleen siten, että noin kahden viikon kuluttua olen täysin uuvuksissa.
Syynä on se, että iltaohjelmani määräytyy muiden ihmisten lailla kellon mukaan, mutta kesäajasta normaaliaikaan siirtymisen jälkeen en saa aamulla nukutuksi kuin noin viiteen koska sisäinen kelloni käy edelleen kesäaikaa. Näin minulle syntyy kasautuvaa univelkaa tunti vuorokaudessa siihen asti, kunnes elimistö lopulta reagoi krooniseen väsymykseen ja nukun kuin tukki läpi koko yön.
Niinpä allekirjoitan kansalaisaloitteen, jossa todetaan seuraavaa.
"Kellon päivitys Keski-Eurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen antaisi meille jokaiselle todellista pääomaa, monessa mielessä. Nykyinen kesä-talviaika vaihtelu tutkimusten mukaan tarkoittaa sitä, että ihmisen biologinen vuorokausirytmi häirintyy. Siitä on seurauksena pitkäaikaisia väsymystiloja ja terveysriskejä. Esimerkiksi sydän- verisuoniterveyshaitat ja oppimiseen liittyvät ongelmat lisääntyvät, sekä vaikutukset elämän, arjen ja työelämän haasteisiin. Myös koneiden käyttö- ja liikenneonnettomuusriskit lisääntyvät.
Kesä-talviaika vaihdos lisää aamun pimeyttä, jonka takia tekeminen siirtyy myöhemmälle iltaan. Seurauksena on usein univelkaa, mitä terveysriskien lisäksi pitää maksaa pois myös menettämällä rahaa ja työaikaa.
Sovittaisiin, että Suomessa kellot käyvät ympäri vuoden Keski-Euroopan aikavyöhykkeen mukaista aikaa ilman kesäajan käyttöä. Näin aamut olisivat syksyisin ja talvisin nykyistä valoisampia. Suomessa asuvat saisivat sisäisen kellonsa tahdistumaan nykyistä paremmin valoisan ja pimeän vuorotteluun. Univaikeudet siitä johtuvat terveysriskit ja kaamosoireet vähentyisivät."
Tässä aloitteessa on huomattava erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin tarkoituksena ei ole siirtyä pysyvästi oman aikavyöhykkeemme normaaliaikaan (talviaika), vaan Keski-Euroopassa käytössä olevaan normaaliaikaan, jolloin syksy- ja talviaamut olisivat nykyistä valoisampia.
Itse olisin valmis tekemään pikemminkin toisin päin, eli siirtymään nykyiseen kesäaikaan. Näin aamujen sijaan illat olisivat nykyistä valoisampia.
Näin siksi, etten Suomen valoilmastossa usko valoisuuden säätelevän nykyajan ihmisten elämänrytmiä juuri lainkaan, vaan se riippuu enemmän sellaisista yhteiskunnan aikatauluista kuin työajoista, televisio-ohjelmista ja vapaa-ajan palveluista. Tästä huolimatta katson, että kellon siirtelystä luopumisen hyödyt ovat merkittävästi suuremmat kuin omalta kohdaltani sinänsä epämiellyttävän pysyvän kellonajan haitat.
Toinen merkittävä muutos aloitteessa liittyy sen perusteluihin. Kellon siirtelyn on tutkimuksissa havaittu aiheuttavan huomattavaia terveyshaittoja. Aloitteen taustalla ei siis ole pelkkä kellon siirtelystä tympääntyneiden ihmisten mielipide vaan vankka tieteellinen näyttö. Oleellista on myös huomata, ettei kellon säännöllisestä siirtelystä ole osoitettu koituvan minkäänlaisia hyötyjä.
Kaikkiaan nyt käsillä olevassa kansalaisaloitteessa on kyse ennen kaikkea kansanterveyden parantamisesta. Toissijaisesti työelämän tehostamisesta.
Tässä vielä suora linkki kansalaisaloitteeseen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1596
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä hyötyä on kellon siirtämisestä normaali- eli talviaikaan?
Älytön kellon siirtely on loppumassa - sinun avullasi
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talviaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talviaika. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. lokakuuta 2015
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Kesäajasta normaaliaikaan - henkilökohtaiset seuraukset
Huomenta.
Yleensä laitan kännykkäni herättämään itseni sillä viimeisellä hetkellä, joka mahdollistaa töihin menemisen ajoissa. Käytännössä heräilen yleensä vartista puoleen tuntia ennen kännykän herätysääntä. Virkeänä, hyvin nukkuneena ja täynnä tarmoa aloittamaan päivän työt.
Tänä aamuna olemme siirtyneet kesäajasta normaaliaikaan. Minulle tämä merkitsee seuraavia asioita.
Tästä illasta alkaen menen kellon siirtämisen takia nukkumaan tuntia myöhemmin kuin sisäinen kelloni arvelee sopivaksi. Aamulla kuitenkin alan heräillä reilua tuntia ennen kuin se olisi välttämätöntä, koska sisäinen kelloni ei tietenkään ymmärrä ajan siirtyneen. Käytännössä öinen uneni siis jää toista tuntia lyhyemmäksi kuin normaalisti.
Aluksi tämä ei haittaa, koska minulla ei ole ennestään kertynyttä univelkaa. Nyt sitä kuitenkin alkaa syntyä, minkä seurauksena tulen hiljalleen väsyneemmäksi. Mutta sisäinen kello ei anna periksi; aamuinen herätys ei siirry hiljalleen eteenpäin niin kuin luulisi.
Viimeistään tämän viikon lopulla väsymys alkaa vaikuttaa työni tekemiseen ja muuhunkin elämään. Ajatukset eivät luista, työnteko muuttuu tavallista tehottomammaksi ja hermot kiristyvät. Perhe saa keskuuteensa ikävän mörököllin, joka tosin syyn tiedostaessaan yrittää käyttäytyä ihmisiksi.
Vanhasta kokemuksesta tiedän, että noin kahden viikon kuluttua väsymys lopulta murtaa sisäisen kellon vallan ja alan nukkua pidempään. Sen jälkeen nukun muutaman päivän joka aamu sikeästi kännykän herätykseen asti, kunnes pahimman univelan alkaessa kadota vietän yhden yön sängyssäni kiemurrellen ja unen päätä etsiskellen. Sen jälkeen unirytmini palautuu parin päivän kuluessa normaaliksi, herään hiukan ennen kännykän herätysääntä ja olen virkeä. Myös työnteko alkaa vähitellen luistaa ja elämän huumori palautuu.
Myös perhe huoahtaa helpotuksesta kun äreä mörökölli on taas normalisoitunut. Ja jää odottamaan, mitä tapahtuu keväällä kun kelloja taas siirrellään.
Edellä kuvaamani tapahtumasarja alentaa selkeästi elämäni laatua syksyisin. Ja hiukan samantapainen tapahtumasarja keväisin. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä sopeutuu huomattavasti minua paremmin kellon siirtelyyn, mutta myös itseni kaltaisia on paljon. Ja heidän lisäkseen ainakin lapsiperheet, eläinten omistajat ja vanhukset. Hyötyjä kellon siirelystä ei ilmeisesti ole, ei ainakaan kovin merkittäviä.
Edustuksellisen demokratian keinoin tähän asiaan ei ilmeisesti saa parannusta, sillä asia on liian merkityksetön noustakseen esille vaalien yhteydessä. Näin siitä huolimatta, että unitutkijat lopettaisivat tämän hölmöilyn.
Pitäisikö minun siis alkaa kannattaa Muutos 2011 -puoluetta, joka ottaisi demokraattisen prosessin oleelliseksi osaksi sitovat kansanäänestykset? Sellaisen voisi sitten järjestää kellojen siirtelystäkin - ja vapauttaa minut tästä turhasta riesasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Talven merkkejä
Yleensä laitan kännykkäni herättämään itseni sillä viimeisellä hetkellä, joka mahdollistaa töihin menemisen ajoissa. Käytännössä heräilen yleensä vartista puoleen tuntia ennen kännykän herätysääntä. Virkeänä, hyvin nukkuneena ja täynnä tarmoa aloittamaan päivän työt.
Tänä aamuna olemme siirtyneet kesäajasta normaaliaikaan. Minulle tämä merkitsee seuraavia asioita.
Tästä illasta alkaen menen kellon siirtämisen takia nukkumaan tuntia myöhemmin kuin sisäinen kelloni arvelee sopivaksi. Aamulla kuitenkin alan heräillä reilua tuntia ennen kuin se olisi välttämätöntä, koska sisäinen kelloni ei tietenkään ymmärrä ajan siirtyneen. Käytännössä öinen uneni siis jää toista tuntia lyhyemmäksi kuin normaalisti.
Aluksi tämä ei haittaa, koska minulla ei ole ennestään kertynyttä univelkaa. Nyt sitä kuitenkin alkaa syntyä, minkä seurauksena tulen hiljalleen väsyneemmäksi. Mutta sisäinen kello ei anna periksi; aamuinen herätys ei siirry hiljalleen eteenpäin niin kuin luulisi.
Viimeistään tämän viikon lopulla väsymys alkaa vaikuttaa työni tekemiseen ja muuhunkin elämään. Ajatukset eivät luista, työnteko muuttuu tavallista tehottomammaksi ja hermot kiristyvät. Perhe saa keskuuteensa ikävän mörököllin, joka tosin syyn tiedostaessaan yrittää käyttäytyä ihmisiksi.
Vanhasta kokemuksesta tiedän, että noin kahden viikon kuluttua väsymys lopulta murtaa sisäisen kellon vallan ja alan nukkua pidempään. Sen jälkeen nukun muutaman päivän joka aamu sikeästi kännykän herätykseen asti, kunnes pahimman univelan alkaessa kadota vietän yhden yön sängyssäni kiemurrellen ja unen päätä etsiskellen. Sen jälkeen unirytmini palautuu parin päivän kuluessa normaaliksi, herään hiukan ennen kännykän herätysääntä ja olen virkeä. Myös työnteko alkaa vähitellen luistaa ja elämän huumori palautuu.
Myös perhe huoahtaa helpotuksesta kun äreä mörökölli on taas normalisoitunut. Ja jää odottamaan, mitä tapahtuu keväällä kun kelloja taas siirrellään.
Edellä kuvaamani tapahtumasarja alentaa selkeästi elämäni laatua syksyisin. Ja hiukan samantapainen tapahtumasarja keväisin. Ilmeisesti suurin osa ihmisistä sopeutuu huomattavasti minua paremmin kellon siirtelyyn, mutta myös itseni kaltaisia on paljon. Ja heidän lisäkseen ainakin lapsiperheet, eläinten omistajat ja vanhukset. Hyötyjä kellon siirelystä ei ilmeisesti ole, ei ainakaan kovin merkittäviä.
Edustuksellisen demokratian keinoin tähän asiaan ei ilmeisesti saa parannusta, sillä asia on liian merkityksetön noustakseen esille vaalien yhteydessä. Näin siitä huolimatta, että unitutkijat lopettaisivat tämän hölmöilyn.
Pitäisikö minun siis alkaa kannattaa Muutos 2011 -puoluetta, joka ottaisi demokraattisen prosessin oleelliseksi osaksi sitovat kansanäänestykset? Sellaisen voisi sitten järjestää kellojen siirtelystäkin - ja vapauttaa minut tästä turhasta riesasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme kolmen sekunnin jaksoissa
Talven merkkejä
lauantai 30. lokakuuta 2010
Talven merkkejä
Talvi tulee ja sen myötä tavalliset muutokset. Ilma jäähtyy, valoisan aika lyhenee, maa routaantuu ja lopulta sataa lumi. Järvet peittää jää, oravat muuttuvat harmaiksi ja ihmiset piiloutuvat talvivaatteisiinsa.
Talvi vaatii myös toimenpiteitä.
Liikenteen siirtäminen talvikauteen aiheuttaa kaksi suurta urakkaa. Niistä talvirenkaiden vaihtaminen oli tarpeen jo jokin aika sitten ja nyt vaihtuivat myös nopeusrajoitukset. Tällä kertaa niistä riitti jonkin verran pulinaa, kun ministeri ehdotti talvirajoituksista sään mukaan vaihtuvia. Minusta ehdotus on periaatteellisella tasolla kannatettava, koska meillä vallitsee talvisin useimmiten kesää vastaava ajokeli, ja korkeammat nopeudet voisivat olla voimassa ainaoastaan valoisaan aikaan.
Käytännössä kuitenkin vastustan ministerin ehdotusta, sillä uudistus tulisi turhan kalliiksi veronmaksajalle, joka muutenkin joutuu tämän sukupolven ajan makselemaan vanhoja velkoja.
Talvirenkaista vielä sen verran, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan kitkarenkailla on melkein puolet suurempi riski joutua kuolonkolariin kuin nastoilla. Tämä on hyvä tietää, mikäli harkitsee kitkoilla ajamista: niillä kyllä pärjää, mutta kuljettajan on syytä olla jatkuvasti tietoinen mahdollisista yllättävistä riskeistä.
Monen ihmisen elämässä suurin talven tuloon liittyvä muutos tapahtuu kuitenkin ensi yönä. Jälleen kerran kelloja siirrellään. Tästä toimenpiteestä ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä varsinkaan pimeässä pohjolassa, vaan pikemminkin haittoja. Monelee se kuitenkin aiheuttaa turhaa univajetta ja stressiä. Itse kuulun tähän joukkoon.
Keväinen kellon siirto poistaa yhden tunnin yöstä, ja sen seurauksena syntyy tunnin univaje. Tämän ongelman varmasti tiedostavat kaikki.
Mutta näin syksyllä yöhön lisätään yksi tunti, joka saa monen ajattelemaan, että sehän on vain mukavaa. Omalla kohdallani syksyisestä kellon siirtämisestä kuitenkin seuraa se, että herään (siirrettyyn kellonaikaan nähden) tuntia aiemmin aamulla kunnes univelka kasvaa niin suureksi, että lopulta nukun univelkani pois. Käytännössä toimin parin viikon ajan puoliteholla: paljon pidempään kuin keväällä.
Olen joinain vuosina ratkaissut asian yksinkertaisesti olemalla muuttamatta vuorokausirytmiäni. Se on kuitenkin hankalaa, kun yhteiskunta toimii omaan tahtiinsa ja sen ehdoilla on elettävä.
Lopuksi anekdootti. Kiinalainen ystäväni ja kansainvälisesti tunnettu oman alansa erityisasiantuntija, professori ja Suomen ystävä kertoi minulle, että myös Kiinassa siirryttiin aikanaan länsimaista mallia ottaen kesäaikaan. Kansa kuitenkin vastusti muutosta, joten kommunistipuolue teki asiasta oikean johtopäätöksen ja lopetti älyttömän kellonsiirtelyn. Ehkäpä puolueen valintaan vaikutti myös kokemus siitä, ettei kellon siirtelystä ollut mitään hyötyä?
Koskahan suomalainen demokratia pystyy samaan?
Ilolla panen merkille että ainakin Vantaan kokoomuksen nuorissa asian typeryys on tajuttu, mutta entä emäpuolue? Tai muut puolueet? Tässä olisi tarjolla ainakin allekirjoittaneen äänestyskäyttäytymiseen vaikuttava vaalitäky!
Talvi vaatii myös toimenpiteitä.
Liikenteen siirtäminen talvikauteen aiheuttaa kaksi suurta urakkaa. Niistä talvirenkaiden vaihtaminen oli tarpeen jo jokin aika sitten ja nyt vaihtuivat myös nopeusrajoitukset. Tällä kertaa niistä riitti jonkin verran pulinaa, kun ministeri ehdotti talvirajoituksista sään mukaan vaihtuvia. Minusta ehdotus on periaatteellisella tasolla kannatettava, koska meillä vallitsee talvisin useimmiten kesää vastaava ajokeli, ja korkeammat nopeudet voisivat olla voimassa ainaoastaan valoisaan aikaan.
Käytännössä kuitenkin vastustan ministerin ehdotusta, sillä uudistus tulisi turhan kalliiksi veronmaksajalle, joka muutenkin joutuu tämän sukupolven ajan makselemaan vanhoja velkoja.
Talvirenkaista vielä sen verran, että tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan kitkarenkailla on melkein puolet suurempi riski joutua kuolonkolariin kuin nastoilla. Tämä on hyvä tietää, mikäli harkitsee kitkoilla ajamista: niillä kyllä pärjää, mutta kuljettajan on syytä olla jatkuvasti tietoinen mahdollisista yllättävistä riskeistä.
Monen ihmisen elämässä suurin talven tuloon liittyvä muutos tapahtuu kuitenkin ensi yönä. Jälleen kerran kelloja siirrellään. Tästä toimenpiteestä ei ole osoitettu olevan mitään hyötyä varsinkaan pimeässä pohjolassa, vaan pikemminkin haittoja. Monelee se kuitenkin aiheuttaa turhaa univajetta ja stressiä. Itse kuulun tähän joukkoon.
Keväinen kellon siirto poistaa yhden tunnin yöstä, ja sen seurauksena syntyy tunnin univaje. Tämän ongelman varmasti tiedostavat kaikki.
Mutta näin syksyllä yöhön lisätään yksi tunti, joka saa monen ajattelemaan, että sehän on vain mukavaa. Omalla kohdallani syksyisestä kellon siirtämisestä kuitenkin seuraa se, että herään (siirrettyyn kellonaikaan nähden) tuntia aiemmin aamulla kunnes univelka kasvaa niin suureksi, että lopulta nukun univelkani pois. Käytännössä toimin parin viikon ajan puoliteholla: paljon pidempään kuin keväällä.
Olen joinain vuosina ratkaissut asian yksinkertaisesti olemalla muuttamatta vuorokausirytmiäni. Se on kuitenkin hankalaa, kun yhteiskunta toimii omaan tahtiinsa ja sen ehdoilla on elettävä.
Lopuksi anekdootti. Kiinalainen ystäväni ja kansainvälisesti tunnettu oman alansa erityisasiantuntija, professori ja Suomen ystävä kertoi minulle, että myös Kiinassa siirryttiin aikanaan länsimaista mallia ottaen kesäaikaan. Kansa kuitenkin vastusti muutosta, joten kommunistipuolue teki asiasta oikean johtopäätöksen ja lopetti älyttömän kellonsiirtelyn. Ehkäpä puolueen valintaan vaikutti myös kokemus siitä, ettei kellon siirtelystä ollut mitään hyötyä?
Koskahan suomalainen demokratia pystyy samaan?
Ilolla panen merkille että ainakin Vantaan kokoomuksen nuorissa asian typeryys on tajuttu, mutta entä emäpuolue? Tai muut puolueet? Tässä olisi tarjolla ainakin allekirjoittaneen äänestyskäyttäytymiseen vaikuttava vaalitäky!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
