Hyvinvointialueilla loppuvat rahat ja kädet

Päijät-Hämeen hyvinvointialuejohtaja astui esiin ja totesi sen yksinkertaisen tosiasian, ettei Suomi pysty ylläpitämään nykyisiä sote-palveluja. Sen estävät sekä taloudelliset että henkilöstön määrään liittyvät seikat. 

Hänen mukaansa "fakta on se, että meidän henkilöstömme ei riitä sen palvelun tuottamiseen, johon jopa rahamme riittäisivät. Meidän on pakko alkaa saneerata sellaista palvelua, joka on vähemmän vaikuttavaa."

Tätä työvoimapulaa on siis vaikeuttanut erityisesti hyvää tarkoittanut hoitajamitoituspäätös. Se on esimerkiksi pakottanut palvelunjärjestäjiä ohjaamaan hoitajia erityisesti ympärivuorokautiseen hoivaan, jolloin käsiä ei ole riittänyt kaikkiaan muihin tehtäviin - ja pahimmassa tapauksessa sairaalahoitoa tarvitsevia ihmisiä on jouduttu lähettämään kotiinsa potemaan vaivojaan.

* * *

Kuten Paasikivi aikanaan totesi on tosiasioiden tunnustaminen viisautta. Niin tässäkin tapauksessa. 

Poliitikkomme ovat viime vuosina halunneet perustaa maakuntien laajuiset hyvinvointialueet, joissa työskentelevien palkkataso on harmonioitu parhaiten ansaitsevien mukaan kysymättä onko yhteiskunnalla siihen varaa. Samoin he ovat päättäneet hoitajamitoituksesta kysymättä onko siihen käytettävissä käsiä. 

Edellä linkittämäni jutun mukaan viime tammikuun aluevaalien alla käydyissä keskusteluissa palvelujen karsiminen ei saanut puolueilta kannatusta. Pikemminkin puhuttiin palvelutason parantamisesta. Ja nyt Siperia näyttäisi opettaneen - kuten hyvinvointipalvelujohtajan ulostulo osoittaa.

Tässä tilanteessa - siis rajallisten resurssien todellisuudessa - suomalaisen vaalikarjan on syytä jäädä miettimään, kuinka tärkeänä se pitää terveydenhuoltoa. Toisin sanoen sen tulee kevään vaaleissa ottaa kantaa siihen, mihin rajallisia julkisia resurssejamme käytetään: onko varmasti niin, että haluamme edelleen syytää vuosittain yli miljardi euroa kehitysmaiden gepardihatuille ja tahdomme huolehtia maahamme pyrkivien elintasopakolaisten hrmh... elintasosta. Tai näemmekö yhä maksamisen väärteiksi kaikki Etelä-Euroopan maiden vaatimat varainsiirrot? 

Vai onko sittenkin parempi, että terveydenhuoltomme tasoa lasketaan nykyisestä. Tai jätetään vaikkapa tietyn iän ylittäneiden tai huonoja elintapoja noudattaneiden ihmisten sairaudet hoitamatta.

* * *

Lopuksi vaihdan aihetta. Moitiskelin nimittäin eilen Vihreitä sen metsäpolitiikasta. 

Tänä aamuna luin kuitenkin uutisen siitä, että Vihreiden "puoluevaltuusto kannattaa geenimuunneltuja organismeja (GMO) koskevan sääntelyn purkamista". Tämä on järkevä kannanotto, sillä nykyaikaisten maatalouskasvien jalostusmenetelmien hylkimisellä EU:n maatalous jää kustannustehokkuudessaan vuosi vuodelta yhä enemmän muun maailman jälkeen - ja täällä tehtävä tutkimus jopa auttaa muuta maailmaa kasvattamaan tätä eroa. 

Tosin vajaan kymmenyksen kannatuksen omaavan suomalaispuolueen mahdollisuudet vaikuttaa asiaan rajoittunevat lähinnä muille annettavan esimerkin asteelle. Mutta hyvä edes niin, sillä ehkäpä vihreiden päätös saa myös poliittisen kenttämme muut - vielä moderneja kasvinjalostusmenetelmiä vierastavat - puolueet nyt tehdyn linjauksen taakse. Ja näin syntyvä yhteinen näkemys saadaan leviämään aikanaan myös muihin Unionin poliittisiin päättäjiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville
Virtahevon kokoinen osoitus sosialismin seurauksista

Poistaako kiinalainen kapitalismi afrikkalaisten ruokapulan?

Osaa maailmasta uhkaa juuri nyt ruokapula, koska Venäjän hyökkäys naapuriaan vastaan uhkaa Ukrainan viljatoimituksia. Erityisen ongelmallista tämä on sellaisille kehitysmaille, jotka ovat riippuvaisia tuontiruuasta. 

Perimmältään ongelma on peräisin kehitysmaiden viime vuosikymmenten väestöräjähdyksestä, mutta myös globaalin ruuantuotannon valtavasta ylijäämästä, joka on dumpattu halvalla tai kehitys- ja katastrofiapuna ilmaiseksi kehitysmaihin. Näin on onnistuttu ehkäisemään tehokkaasti niiden oman ruokatuotannon kehittämistä. 

Tämä kaikki on ollut mahdollista siksi, että vauraissa maissa on tuotettu ruokaa yhä tehokkaammin. Se perustuu ennen kaikkea tieteelliseen tutkimukseen, joka on lisännyt satotasoja vuosikymmenestä toiseen etenkin vihreän vallankumouksen aikana ja sen jälkeen.

Tämä kehitys näyttää jatkuvan myös tulevaisuudessa. Siitä esimerkkinä toimikoon tuore tutkimusartikkeli, jossa kiinalainen tutkimusryhmä oli onnistunut yhden geenin ilmentymistä muokkaamalla kehittämään riisilajikkeen, joka käytti typpeä tehokkaammin, kasvoi nopeammin ja tuotti suuremman sadon kuin tavallinen riisi. 

Riisiä ei toki viljellä Euroopassa, mutta globaalisti se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista. Siten siinä saavutettava kehitys on maailman ruokahuollon kannalta oleellista mahdollistaessaan yhä suuremman viljasadon saavuttamisen niissä maissa, joissa sitä viljellään. Ja joissa suhtaudutaan suopeasti geneettisesti muokattuihin kasvilajikkeisiin.

Tuo suhtautuminen on itse asiassa muuttumassa yhä merkittävämmäksi asiaksi. Sen seurauksena maatalouden tehokkuuden ero tieteen tuloksia hyödyntävien maiden ja tätä kehitystä vastaan haraavan EU:n välillä tulee kasvamaan ajan myötä. Nähtäväksi jääkin, johtaako tämä jossain vaiheessa suunnanmuutoksen myös Unionin alueella. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei viljakasvien jalostus pelasta kehitysmaiden maataloutta. Niissä väestöräjähdys yhdistettynä länsimaisen ruuan dumppaamiseen pitää maatalouden kehityksen aisoissa. Ellei sitten kiinalaisten pyrkimys muuttaa afrikkalainen maatalous oman ruokansa lähteeksi muuta tilannetta, koska markkinatalouden lait toimivat myös mustassa maanosassa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS kertoi puolitotuuden Sri lankan vihreästä katastrofista
Eettiset munat?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle

Meemisodan uhrit

Nature-lehti kertoi uusimmassa numerossaan Floridan sitrushedelmien tuotantoa uhkaavasta kemppien mukana leviävästä liberibakteerilajista, jonka aiheuttamalla taudilla on hauska nimi: Huanglongbing. 

Bakteeri saapui Floridaan vuonna 2005 Kiinasta ja on sen jälkeen aiheuttanut floridalaisille sitrusviljelijöille valtaisia tappioita: vuonna 2004 he tuottivat 3,5 kertaa enemmän appelsiineja kuin viime vuonna ja tämän vuoden satonäkymä on vieläkin heikompi. Kyseessä on miljardiluokan bisnes. 

Liberibakteerin ilmaantuminen Floridaan on vain yksi esimerkki kasvitautien leviämisestä eri puolille maailmaa ihmisen toiminnan seurauksena, minkä takia alan tutkijayhteisö on vaatinut jopa kasvikaupan kieltämistä. Toisaalta juuri ihmisten toiminta eli tiede saattaa tarjota ratkaisuja syntyneeseen ongelmaan.

* * *

Yhdysvalloissa on kehitteillä useitakin keinoja sitrusviljelmien pelastamiseksi. Käytettävissä on jo sattumalta löytynyt bakteerille osittain vastustuskykyinen mandariinilajike, joka mahdollistaa jonkinlaisen sadon kunhan viljelmistä pidetään erityisen hyvää huolta. Bakteerinkestävyyden mekanismia ei kuitenkaan tunneta.

Amerikkalainen tutkimusjärjestelmä on yrittänyt kehittää myös aivan uudenlaisia keinoja torjua bakteeria. Southern Gardens Citrus -niminen yritys on siirtänyt kasveihin pinaatista bakteerinkestävyyden antavan geenin, minkä seurauksena ne kestävät nykyisiä lajikkeita paremmin bakteerin hyökkäyksiä. 

Ongelmana on se, että näiden geneettisesti muokattujen lajikkeiden saaminen viljelyyn kestää lupaprosessien takia vielä useita vuosia - sinä aikana koko sirushedelmien viljely saattaa lopahtaa Floridassa. Lisäksi ongelmaksi saattavat muodostua ihmisten asenteet GMO-kasveja kohtaan, vaikka Yhdysvalloissa ei ole läheskään yhtä vahvaa bioteknologian vastustusta kuin Euroopassa.

Toinen saman yrityksen ratkaisuyritys liittyy vähemmän vakavaan sitrushedelmien tautiin: sitä aiheuttavaan virukseen on siirretty sama pinaatin geeni kuin edellä kuvattuihin geneettisesti muokattuihin kasveihin. Ajatuksena on varttaa sitruspuut virustartunnan saaneilla versoilla, jolloin ne kestäisivät bakteeria kuin GMO-kasvit, mutta syötävät appelsiinit tai mandariinit eivät olisi geneettisesti muokattuja. 

Siten ne eivät aiheuttaisi kuluttajien parissa samanlaista vastustusta kuin geenin genomiinsa saaneet kasvit. Samasta syystä myös säätely olisi kevyempää ja sitrushedelmätuotannon pelastavat kasvit saataisiin markkinoille nopeammin - toivottavasti jo ennen koko tuotannon romahtamista.

Kolmas uusi lähestymistapa on Floridan yliopiston tutkijoiden yritys löytää sitrushedelmistä sellaisia geenejä, jotka eivät olisi välttämättömiä kasville, mutta altistavat ne bakteerille. Nämä geenit voitaisiin sammuttaa geenieditoinnin avulla, jolloin bakteerinkestävät kasvit eivät sisältäisi lainkaan vierasperäisiä geenejä, eikä edellä mainittuja lupa- ja asenneongelmia syntyisi. Tuollaisia geenejä ei kuitenkaan ole ainakaan vielä löydetty. 

* * *

Aika näyttää kuinka tutkijoiden ja bakteerin välisessä kilpajuoksussa käy. Blogistin kannalta Floridan sirusviljelijöiden kujanjuoksu tarjosi kuitenkin jo nyt mielenkiintoisen näkökulmaan siihen, kuinka erilaiset meemit - tässä tapauksessa vapaan kaupan ideologia ja epäluuloisuus uutta teknologiaa kohtaan saavat aikaan mitä mielikuvituksellisimpia ongelmia ja niiden ratkaisuyrityksiä. 

Floridassahan ei olisi nyt ratkaistavaa ongelmaa, ellei joku olisi vienyt bakteeritautista sitrushedelmää sinne, eikä geenimanipuloitujen kasvien käytölle ongelman ratkaisemiseksi olisi esteitä ilman modernin teknologian vastustusta. Siten floridalaiset appelsiininviljelijät voidaan nähdä eräänlaisina meemisodan uhreina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Älä syö narsisseja!

Kasvikauppa ja metsätuhot

Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?

Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?

Lääkeyhtiö Bayern ostaa valtavalla rahasummalla, 66 miljardilla eurolla, biotekniikkayhtiö Monsanton. Näin siitä huolimatta, että ostettavan yhtiön tuotteiden moittiminen on saanut metrikaupalla palstatilaa. On jopa väitetty, että Monsanton tuotteet olisivat aiheuttaneet Intiassa joukoittain itsemurhia.

Tosiasia kuitenkin on, että asiasta tehtyjen tutkimusten mukaan geeniteknologian käyttö on vähentänyt esimerkiksi viljakasvien osalta 37 prosenttia kasvinsuojeluaineiden käyttöä, lisännyt satoja 22 prosenttia ja kasvattanut maanviljelijöiden tuloja 68 prosenttia. Lisäksi GM-kasveista saadut hyödyt ovat olleet suurimpia kehitysmaissa.

Eurooppa on suhtautunut geeniteknologian hyödyntämiseen maanviljelyssä paljon muuta maailmaa kielteisemmin. Osittain sen seurauksena EU käyttää edelleen 38% budjetistaan maataloutensa tukemiseen.

En tietenkään tiedä, mikä on Bayernin päätöksen takana. Mutta heti uutisen luettuani mieleeni tuli seuraava mahdollisuus.

Eli veikkaan, että Bayernissa on ajateltu, että EU-maiden pitkään jatkunut taloudellinen ahdinko pakottaa myös meidät eurooppalaiset tehostamaan maataloustuotantoamme säästöjen saamiseksi. Nopein ja helpoin tie sen saavuttamiseksi on täyskäännös suhtautumisessa geenitekniikalla tuotettuihin viljelykasvilajikkeisiin.

Edes direktiiveihin ei tarvita muutoksia, sillä uudella ns. CRISPR-menetelmällä voidaan kasvien genomia muokata halutunlaiseksi ilman, että niihin siirretään vieraita geenejä. Näin niitä ei voi pitää geeninsiirtotuotteina, eivätkä nykyiset GMO-direktiivit todennäköisesti rajoita niiden käyttöä.

Toki kauppahinta osoittaa Monsanton toiminnan olleen varsin kannattavaa jo aiemmin. Mutta jos ja kun EU-alue avautuu sen tuotteille, syntyy yhtiölle valtava tuotannon laajenemismahdollisuus. Ja arvaukseni mukaan juuri tämä sai lääkeyhtiön maksamaan huikean summan maatalousgeenitekniikan pioneeriyhtiöstä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle 
GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"

Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä

Suomi ja Eurooppa haraavat modernia eläin- ja kasvinjalostusta vastaan. Samaan aikaan muualla maailmassa on tieteen viimeisimmät keksinnöt otettu riemulla käyttöön. Niistä esimerkkejä tarjosi äskettäin lukemani Science-lehti uutisosiossaan.

Modernin molekyylibiologian toteuttamista kehitysaskelista ensimmäisenä esimerkkinä ovat Grand Caymanille Karibian saaristoon levitettävät geneettisesti modifioidut hyttyset, jotka ovat niihin tehtyjen muutosten takia kyllä halukkaita parittelemaan, mutta parittelukyvystään huolimatta kyvyttömiä tuottamaan eläviä jälkeläisiä. 

Näitä hyttysiä luontoon päästämällä voidaan mm. Zika-, Dengue- ja Chikungunya-viruksia levittävien Aedes aegypti-hyttysten määrää vähentää tehokkaasti ja samalla pienentää saarella asuvien ja siellä vierailevien ihmisten virustautiriskiä. Itse geneettisesti muokatut hyttyset katoavat lisääntymiskyvyttöminä työnsä tehtyään jättämättä itsestään muita merkkejä kuin vähentyneen hyttyskannan.

Toinen Science-lehdessä kerrottu uusi esimerkki geeniteknologian mahdollisuuksista on amerikkalaisen Recombinetics-yhtiön kehittelemä maitokarjarotu, jossa lehmät on saatu sarvettomiksi TALEN-nimisellä genomin editointitekniikalla. Näin on saatu aikaiseksi rotu, jonka sarvet eivät aiheuta vaaraa hoitajilleen tai toisille naudoille ja joiden sarvia ei tarvitse katkoa kivuliaasti vasikoina, mutta joiden tuottaman maidon laatu tai eläinten muu elämä eivät ole muuttunut mitenkään. 

Kuten edelle kirjoittamani esimerkit osoittavat, on tänä päivänä edetty kauas siitä ajasta, jolloin geenitekniikan kohutuin tuote oli herbisidiresistentti kasvi, jonka avulla kauppias sai samalla kaupatuksi myös kasvimyrkkynsä. Tosin jo silloin tuotettiin monenlaiset lääkeaineet GMO-bakteerien avulla - esimerkkinä vaikkapa insuliini, joka kyllä kehitettiin aikanaan Euroopassa, mutta jonka valmistus ja sen tuottama taloudellinen hyöty toteutuivat "aktivistien" vastustuksen takia aivan muualla.

Tosiasia on, että vastustivat eurooppalaiset molekyylibiologian sovelluksia miten paljon hyvänsä jatkuu tieteen kehitys muualla maailmassa joka päivä. Sen seurauksena syntyy taloutta virkistämään ja hyvinvointia parantamaan yhä uusia ja entistä hyödyllisempiä tuotteita.

Luottaen arvoisan lukijani omaan järkeen lopetan tämän kirjoitukseni tähän toivoen samalla, että se on herättänyt uusia ajatuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle
GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle

Eurooppa on tunnetusti sulkenut itsensä ulos geeniteknologian hyödyntämisestä maataloudessa: tuotantoteknologian vanhanaikaisuutta käytetään jopa markkinointikeinona. Tästä huolimatta alan tutkimusta tapahtuu edelleen Euroopassa. Siitä kauniin esimerkin kertoo saksalainen tutkimus, jossa on pystytty luomaan perunalle lähes täydellinen suoja koloradonkuoriaista vastaan.

Kasvit ovat evoluutionsa varhaisvaiheessa syntyneet useamman eri mikrobin symbioosin kautta. Se, mikä nykyisin muodostaa kasvin tuman oli aikanaan nykyisille arkeille sukua oleva mikrobi, mitokondrio kolibakteerin kaukainen sukulainen ja viherhiukkanen syanobakteerien eli arkisemmin sinilevien sukulainen.

Tämän fuusiohistorian seurauksena kasvissa on oikeastaan kolme genomia. Niistä tumassa olevaan on muiden aitotumallisten (myös hyönteisten) tavoin syntynyt RNA-interferenssiksi kutsuttu mekanismi, joka pilkkoo kaikki soluihin joutuneet pitkät kaksisuosteiset RNA-molekyylit lyhyiksi pätkiksi. Samalla käynnistyy mekanismi, jonka seurauksena saman geenin emäsjärjestyksen sisältävät yksijuosteisetkin RNA-molekyylit kuten lähetti-RNA:t pilkotaan.

Aitotumallisten soluissa esiintyvät pitkät kaksijuoste-RNA-molekyylit ovat käytännössä virusten osia, joten tämän mekanismin synty liittyy aitotumallisten eliöiden puolustautumiseen niitä vastaan. Myöhemmin kasvit ja eläimet ovat oppineet hyödyntämään RNA-interferenssiä myös geenien säätelyssä.

Viherhiukkasessa tai muissakaan bakteereissa tällaista mekanismima ei ole, joten sinne kulkeutuneet kaksjuosteiset RNA-molekyylit säilyvät pitkään hengissä. Ja tämä oli juuri se seikka, jota saksalainen tutkimusryhmä hyödynsi.

He nimittäin loivat kahdenlaisia perunoita. Sellaisia, jotka oli muokattu tuottamaan hyönteiselle välttämätöntä geeniä kaksijuosteisena RNA:na tumassa ja sellaisia, joissa kaksijuoste-RNA tuotettiin viherhiukkasessa.

Käytännössä tumassa hyönteisgeeniä tuottava peruna pilkkoi syntyvät kaksijuosteiset RNA-molekyylit välittömästi pieniksi, eikä niillä ollut juuri minkäänlaista vaikutusta hyönteiseen. Sen sijaan kun koloradonkuoriainen söi viherhiukkasessa omaa geeniään tuottavan perunan lehtiä, siirtyivät nämä molekyylit hyönteisen soluihin, joissa niitä ryhdyttiin välittömästi pilkkomaan palasiksi, ja myöhemmin hyönteisen solut tuhosivat myös itse tuottamansa saman geenin lähetti-RNA:t.

Näin kokoradonkuoriaisten metaboliasta katosi käytännössä kokonaan yksi välttämätön geeni. Sen seurauksena ne kuolivat nopeasti ja perunat säilyivät lähes koskemattomina. Näin kasvien ja hyönteisen omien geneettisten puolustusmekanismien hyödyntäminen johti turvalliseen ja tehokkaaseen hyönteistorjuntaan.

Edelle referoimani tutkimus osoittaa, että geeniteknologian keinoin on mahdollista tuottaa kasveja, jotka suojautuvat spesifisesti vain yhtä ainoaa hyönteistä vastaan. Oikean geenin valitsemalla mikään muu eläin ei kärsi lainkaan kasviin syntyvästä resistenssistä toisin kuin kemikaaleja tai Bt-toksiinigeeniä hyödynnettäessä: kemikaaleista kärsivät mitä moninaisimmat eliöt ja BT-toksiinia tuottava muuntogeeninen kasvikin on haitallinen monille muille hyönteisille..

Vielä ei tiedetä, kuinka helposti hyönteiset pystyvät kiertämään nyt kehitetyn puolustusmekanismin, mutta se lienee monestakin syystä vaikeampaa kuin resistenssin kehittäminen kasvinsuojeluaineita tai hyönteismyrkkyä tuottavia kasveja vastaan. Vielä ei myöskään tiedetä, kuinka usein samankaltaisten muuntogeenisten kasvien kehittäminen johtaa yhtä vahvaan puolustautumiskykyyn, vai onko koloradonkuoriaisen ja perunan tapaus ainutlaatuinen.

Näihin kysymyksiin saataneen tieto muutaman vuoden kuluessa. Silloin myöskin amerikkalainen ja kiinalainen maatalous ryhtyvät hyödyntämään keksintöä täydellä teholla, kun taas Euroopassa jatketaan kemikaalien ruiskuttamista pelloille kaikkine luonnolle ja ihmiselle aiheutuvine haittoineen. Elleivät eurooppalaisten asenteet muuntogeenisiä maataloustuotteita kohtaan sitten jossain vaiheessa muutu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!

GMO-lajikkeissa on "antibiootille vastustuskykyisiä geenejä"

Silmiini sattui huvittava uutinen. Sen mukaan GMO-maataloustuotteiden suhteen "kiistelyä aiheuttaa esimerkiksi se, että joissakin lajikkeissa on antibiooteille vastustuskykyisiä geenejä".

Asiasta jotain ymmärtävänä jäin ihmettelemään mitä tuossa oikeastaan lukee. Eihän sitä voi kirjaimellisesti tulkita kuin siten, että olisi olemassa jotain geenejä tappavia yhdisteitä, jotka kuitenkaan eivät tehoa aivan kaikkiin geeneihin, etenkään sellaisiin joita esiintyy GMO-lajikkeissa.

Edellä siteeraamani onkin silkkaa potaskaa, sillä antibiootit ovat yhdisteitä, jotka estävät bakteerien kasvua. Joko luonnosta eristettyjä tai keinotekoisesti valmistettuja. 

Lauseen tarkoituksena lieneekin yrittää sanoa, että GMO-lajikkeissa on geenejä, jotka bakteerissa esiintyessään antavat sille vastustuskyvyn antibiootteja vastaan. Tämä on totta, sillä geenitekniikassa hyödynnetään antibiootteja helpottamaan oikeiden bakteerisolulinjojen valintaa. 

Tällöin siirrettäväksi tarkoitettu geeni on liitetty samaan yhteyteen antibiootille vastustuskyvyn antavan geenin kanssa. Näin siirrettäväksi tarkoitetun geenin saanut bakteeri voidaan tunnistaa yksinkertaisesti kasvattamalla sitä sellaisissa olosuhteissa, joissa muut bakteerit kuolevat. Toisin sanoen antibiootin läsnäollessa.

GMO-kasvia luotaessa nämä bakteereille antibioottiresistenssin aiheuttavat geenit siirretään varsinaisesti siirrettäväksi halutun geenin mukana edelleen kasvin solukkoon, josta ne voidaan haluttaessa poistaa. Aina näin ei kuitenkaan tehdä.

Toisin kuin GMO-kasvien vastustajat ehkä haluaisivat antaa ymmärtää, antibiootit eivät ole luonnossa mitenkään harvinaisia yhdisteitä, vaan ne ovat mikrobien varsin tavallinen keino taistella toisiaan vastaan. Niinpä esimerkiksi penisilliinihome puolustautuu bakteereja vastaan tuottamalla niiden soluseinäsynteesiä häiritsevää penisilliiniä.  

Siten myös antibioottiresistenssiä aiheuttavia geenejä esiintyy luonnossa joka paikassa. Yleensä ne sijaitsevat geeniryppäinä bakteerien muusta perinöaineksesta irrallisissa DNA-molekyyleissä, jotka kykenevät helposti siirtymään bakteerista toiseen. Sen sijaan geenin siirtyminen kasvista bakteeriin on äärimmäisen harvinainen tapahtuma.

Tätä taustaa vastaan GMO-kasvien sisältämien antibiooottiresistenssigeenien pelko on lähinnä huvittavaa. Tai siis olisi, ellei sitä käytettäisi eurooppalaisen maatalousteknologian kehityksen jarruttamiseen. 

Toivottavasti tämä kuitenkin ymmärretään Suomessa ja maamme ottaa GMO-jalostuksen mahdollisimman pian aktiiviseen käyttöön. Näin suomalainen maatalous voi turvata elintarvikehuoltomme pitkälle tulevaisuuteen, emmekä esimerkiksi talouden pettäessä ja maataloustukien siksi kadotessa joudu turvautumaan halpoihin tuontielintarvikkeisiin - halpoihin siksi, että niissä on hyödynnetty geenitekniikan mahdollisuuksia. 

Tämä riski kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään annamme amerikkalaisille ja aasialaisille maataloustuottajille etumatkaa tietämättömyyteen perustuvilla ennakkoluuloillamme geenitekniikkaa kohtaan. Mieluummin meidän kannattaisi itse hyödyntää sen mahdollisuudet. Etenkin kun suomalainen geenitekniikan tutkimus on erittäin korkeatasoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Dopingin sallimisesta urheilussa
Hiivasieni, puhdas urheilu ja geenidoping

Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Niin sanottuun sikainfluenssaan liittyvät narkolepsiatapaukset ovat nostaneet julkiseen keskusteluun päätöksen rokotteiden hankinnasta. Ottamatta kantaa hankintamenettelyyn tai sen aikana tapahtuneiksi väitettyihin virheisiin tai väärinkäytöksiin, haluan tuoda esiin sen, että lintujen perinnöllistä ainesta sisältävät influenssavirukset ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia. Tämän osoittavat monet aiemmat epidemiat kuten espanjantauti, aasialainen tai honkongilainen. Niissä on kuollut yhteensä kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Myös sikainfluenssa sisätää lintuinfluenssageenejä. Tämän takia sen tiedettiin olevan potentiaalisesti erittäin vaarallinen. Kun myös taudin kehityksen alkuvaiheiden perusteella syntyi käsitys, jonka mukaan suuren pandemian riski on olemassa nähtiin Suomessa väestön suojaaminen tärkeäksi.

Ainoa tehokas tapa suojautua influenssapandemiaa vastaan on nykyisin rokotus, jonka valmistus aloitettiin pikaisesti epidemian tultua yleiseen tietoon. Koska kyseessä oli uusi taudinaiheuttaja, jouduttiin rokotteen valmistusprosessi aloittamaan alusta, vaikka aikaisemmat kokemukset kausi-influenssarokotteista loivatkin tuotantoprosessin suuntaviivat. Myös rokotuksen saatavuuden tiedettiin jäävän rajalliseksi, mikäli pandemia etenisi nopeasti.

Tässä tilanteessa Suomi toimi kohtuullisen nopeasti ja tilasi oman annoksensa saadakseen väestönsä suojatuksi ajoissa. Mikäli sikainfluenssa olisi osoittautunut niin vaaralliseksi kuin pelättiin, olisi toimenpiteellä säästetty tuhansien ihmisten henki. Näin ei onneksi käynyt, ja myös rokottamatta jättäytyneet ihmiset säilyivät enimmäkseen terveinä.

Linnuissa elää suuri joukko sellaisia influenssaviruksia, jotka eivät normaalisti tartu ihmisiin. Kuten espanjantauti ja sikainfluenssa osoittavat, saattavat eksoottiset influenssavirukset kuitenkin aina joskus tarttua myös ihmisiin - ja usein vakavin seurauksin.

Lintuinfluenssan tavallisin tie ihmiseen käy ilmeisesti siipikarjan kautta. Tämän takia useimmat suuret epidemiat ovat lähtöisin Aasiasta, missä ihmiset ja heidän siipikarjansa elävät hyvin läheisessä kontaktissa toisiinsa.

Tehokkain tapa torjua vakavia lintuinfluenssapandemiota olisikin siis tukkia taudinaiheuttajan tie linnuista ihmiseen. Aihe on ollut tiiviin tutkimuksen alla, ja nyt on uudessa tutkimuksessa kehitetty sellainen kana, jonka genomiin on lisätty pieni geeni, joka häiritsee influenssaviruksen lisääntymistä. Tämän seurauksena virustartunnan saanut kana ei enää tartuta muita saman parven kanoja, vaikka itse sairastuukin.

Tämän uuden keksinnön käyttöönotto siipikarjan kasvatuksessa vähentäisi huomattavasti lintuinfluenssan tartuntariskiä ihmiseen. Samalla myös tarve aina riskejä sisältävien rokotusten antamiseksi pienenisi.

Ongelmana tällä tiellä on ainoastaan länsimaissa voimakkaiden painostusrymien haluttomuus hyödyntää geneettisesti modifioituja eliöitä (GMO). Niiden saaman menestyksen seurauksena esimerkiksi suomalaiset professorit ja muut tutkijat vetosivat julkisesti, jotta GMO-keskustelua käytäisiin asiapohjaisesti. Olin itse yksi allekirjoittajista.

Nyt olisi esimerkiksi oikea aika pohtia, sisältävätkö lintuinfluenssarokotteet enemmän riskejä kuin virusta levittämättömän kanan käyttäminen siipikarjatuotannossa. Rokote sisältää pienen mutta todelliseksi osoitetun riskin, kuten narkolepsiatapaukset osoittavat. Jälkimmäisen vaaroista sen sijaan ei ole näyttöä.

Selvää on kuitenkin se, että mikäli lintuinfluenssojen leviämistä ei mitenkään rajoiteta, eikä siltä suojauduta edes rokottein, kasvaa riski tuhansien suomalaisten kuolemasta seuraavan suurpandemian yhteydessä valtavaksi. Sitä riskiä lisää jokainen älyllisesti epärehellinen argumentti, jonka tarkoituksena on estää suomalaisten suojaaminen pandemian varalta. Olisi siis toivottavaa, että kaikki influenssaan liittyvä keskustelu olisi asiapohjaista, eikä tunteisiin tai ihmisten tietämättömyyteen vetoavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HIV, matkailu ja nuhakuume
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku