Varastetut kanat

Eukaryootit eli aitotumalliset eliöt syntyivät evoluution aamuhämärissä yli miljardi vuotta sitten. Silloin korkeampien eliöiden esi-äiti muodosti solunsisäisen symbioosin aerobisen eli happea käyttämään kykenevän bakteerin kanssa. Ajan myötä tämä symbioosi syveni ja suurin osa bakteerin geeneistä siirtyi sen nielaisseen solun genomiin ja se muuttui itsenäisestä eliöstä soluorganelliksi eli soluelimiksi, mitokondrioksi. 

Kasvit puolestaan syntyivät joskus tämän jälkeen siten, että yksi varhainen eukaryoottilaji kehitti niin ikään solunsisäisen symbioosin fotosynteesiin pystyvän cyanobakteerin eli sinilevän kanssa. Myös tässä tapauksessa cyanobakteerin geenejä siirtyi ajan myötä eukaryootin genomiin, jolloin siitä kehittyi uusi soluorganelli, viherhiukkanen.

* * *

Tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa oli selvitetty sitä, kuinka pussikielikotilot, joita kutsutaan "aurinkovoimalla toimiviksi", hankkivat elämänsä aikana soluelimiä säilyttämällä valikoivasti nielemiensä kasvien kloroplastit, jotka pystyvät siksi yhteyttämään - eli tuottamaan hiilidioksista ja valosta orgaanisia molekyylejä - lähes vuoden ajan. 

Näin selvisi, että kotilon pyydystämät viherhiukkaset sijaitsevat uusissa, isäntäsolun tuottamissa soluelimissä, kleptosomeissa. Kotilon solut pitävät näissä organelleissa aktiivisesti sellaisia olosuhteita, jotka tukevat viherhiukkasten fotosynteesiä ja pitkäikäisyyttä eli tämä eläin on luonut itselleen ikään kuin eräänlaisen solunsisäisen kasvimaan. 

Ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa on se, että kotilon nähdessä nälkää kleptosomit hajottavat varastoituja kloroplasteja ravinteiden saamiseksi. Toisin sanoen alkujaan kokonaan toisesta eliölajista peräisin olevat soluorganellit toimivat kotiloiden elävänä solusisäisenä ravinnonlähteenä, jota voidaan lopulta hyödyntää "pula-aikoina" sellaisenaan.

Toisin sanoen tilanne muistuttaa vähän vaikkapa kanojen omistamista. Niistähän ihmiset saavat lähes päivittäin kananmunia syötäväksi, mutta jos tulee pahempi nälänhätä, voidaan koko kana paistaa ruuaksi. Tosin sillä erotuksella, että pussikielikotilot ovat jo alun alkaenkin varastaneet "kanansa" muilta eliölajeilta, ihmiset luullakseni harvemmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Bakteeri olikin soluelin
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Monisoluisuuden evoluution yksinkertaisuudesta

Solulihamarkkinat

Olen sikäli tyypillinen suomalainen, että pidän itsestään selvänä lihan kuulumista osaksi ruokavaliotani. Eikä vuosikausia jatkunut vegaanipropaganda ole vaikuttanut tähän asiaan sitä eikä tätä. Eivätkä näin ole tehneet myöskään äskettäin ilmestyneet ruokasuositukset, joiden yhtenä perustana ovat ympäristöasiat.

Toki ymmärrän, että ruokatapojeni takia tapetaan aivan oikeita eläimiä. Ja olisin eläinten hengen säästämiseksi valmis silloin tällöin syömään myös laboratoriossa valmistettua lihaa, mikäli sen rakenne ja maku vastaisivat oikeaa lihaa. Tosin joku voisi tähän todeta, että ellei lihakarjalla - oli se sitten nautaa, sikaa, kanaa tai vaikka strutsia - ole markkinoita, eivät nämä eläimet pääse koskaan edes syntymään.  

Tämä kaikki tuli mieleeni lukiessani uutista, jonka mukaan amerikkalaiset kuluttajat saavat pian ensikosketuksen laboratoriossa kasvatettuun lihaan. Näin siksi, että Yhdysvaltain maatalousministeriö on antanut kahdelle yritykselle - Upside Foodsille ja Good Meatille - luvan myydä bioreaktoreissa kasvatettujen solujen avulla tuotettua kanaa. Nämä yritykset aikovat aluksi myydä solukasvatettua kanaa vain valikoituihin ravintoloihin, joka osannee hinnoitella erikoisuuden vähintäänkin kannattavaksi.

Uutisessa kerrottiin myös, että Yhdysvallat on Singaporen jälkeen toinen maa, joka hyväksyy laboratoriossa kasvatetun lihatuotteen. Ja lähiaikoina tämä parivaljakko saanee seuraajia. Ja epäilemättä soluliha saapuu jossain vaiheessa myös Suomeen herkkusuiden naposteltavaksi.

Nähtäväksi siis jää, miten käy suomalaisten ruokarajoitteisryhmien. Eli syntyykö meille vegaanien ja laktovegaanien sun muiden rinnalle uusi ruokarajoitteisten ryhmä eli solulihavegaanit?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhden prosentin vähemmistön armoilla
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Miksi lihansyönti on syntiä?

Eettiset munat?

Kanat munivat kahdenlaisia munia - toisista kehittyy kukkoja ja toisista kanoja. Näistä kukoilla ei ole oikein käyttöä, joten ne tapetaan yleensä heti syntymänsä jälkeen. Mittaluokka on valtava - päivänsä päättää tällä tavalla vuosittain peräti seitsemän miljoonaa kukonpoikaa.

Tämän monet kokevat epäeettisenä, joten kukkomunien tunnistamiseen on tarjolla tutkimusrahaa. Science-lehdessä julkaistun jutun mukaan tavoitteen saamiseksi on julistettu jopa kuuden miljoonan dollarin palkinto.

Koska rahalla saa myös tutkimusta, on viime aikoina kehitetty monenlaisia tapoja tuottaa "eettisiä munia", eli keino tuhota kukkomunat ennen kuin poikanen on kuoriutunut. Yksi keinoista on Saksassa kehitetty menetelmä kukkomunien tunnistamiseksi yhdeksän päivää munimisen jälkeen. Se tapahtuu analysoimalla munan sisällöstä erään vain kanamunilla esiintyvän hormonin pitoisuus. 

Tätä varten näytteenottoa varten kehitetty robotti tekee kuoreen neulankärkeä pienemmän reiän ja menetelmää käyttävä yritys pystyy tarkastamaan 3000 munaa tunnissa. Tosin jotkut eläinsuojelijat kritisoivat menetelmää, koska yhdeksän päivän ikäiset alkiot saattavat heidän mukaansa tuntea kipua. 

Niinpä kehitystyölle on edelleen tilaa ja yrittäjiähän riittää. Toinen uusi menetelmä on raapaista munan pintaan viilto ja analysoida sisuksen väri ennen viillon peittämistä laastarilla. Menetelmä ei kuitenkaan ole vielä riittävän täsmällinen. 

Kolmas kukkomunien tunnistusmenetelmä perustuu munasta haihtuvien molekyylien analyysiin. Sen taustalla on havainto, että viiriäisenmunista on mahdollista tunnista sukupuoli noiden yhdisteiden perusteella. Kananmunista ei vielä tiedetä onnistuuko sama. 

Täysin erilainen ratkaisu on kehitetty Australiassa, missä kukkojen sukupuolikromosomiin on liitetty geeni, jonka seurauksena munat fluoresoivat. Ratkaisu on siis geneettisesti muokattu GMO-kukko. 

Siinäkin on vielä ongelmia, joista teknisten haasteiden lisäksi on tietenkin mainittava eurooppalaisten kuluttajien epäluuloisuus geenien kopelointiin. Amerikkalaisia tai australialaisia kuluttajia tämä tuskin vaivaa, joten ehkäpä he saavat piankin käyttöönsä geneettisesti muokaten tuotettuja eettisiä kananmunia.

Mitäpä edelle kirjoittamastani siis opimme? 

No ainakin sen, että mikäli tutkijoille tarjotaan rahaa, ovat he valmiita tarttumaan mitä omituisimpiin haasteisiin. Ja myös löytämään niihin luovia ratkaisuja. Tämä on ymmärrettävää, koska tutkimusrahasta on jatkuva pula niin suomalaisissa kuin maailman muissakin yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Samoin opimme sen, että eettisesti valveutuneilla tahoilla on sijoittaa miljoonia dollareita siihen, ettei päivän ikäisiä kukonpoikia lahdattaisi. Ilmeisesti ihmiskunnalla menee heidän mielestään siis järkyttävän hyvin, koska tieteen voimaa ei tarvitse käyttää todellisten ongelmien - väestöräjähdyksen, ympäristön tilan monenlaisen heikkenemisen, nälänhädän, köyhyyden, terrorismin ja yhteiskunnallisen levottomuuden tai modernin kansainvaelluksen - ratkaisemiseen. 

Tällä kaikella en halua sanoa, että tieteen tekemisessä olisi jotain vikaa. Ei suinkaan, vaan se on epäilemättä hyödyllisin instituutiomme. 

Sen sijaan tahdoin tuoda esiin sen kuinka valtavasti resurssien hallinta vaikuttaa siihen, mihin tiede-instituutiota käytetään. Näin myös Suomessa, missä vapaa tiede on ajautunut yhä vahvemmin poliittiseen ohjaukseen esimerkiksi joitakin vuosia sitten päivänvalon nähneen Strategisen tutkimuksen neuvoston perustamisen myötä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kuinka moralisoiva jumala syntyi?

Haluaisitko miellyttää robottia?

Tiede on hyödyllisin instituutiomme

Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Niin sanottuun sikainfluenssaan liittyvät narkolepsiatapaukset ovat nostaneet julkiseen keskusteluun päätöksen rokotteiden hankinnasta. Ottamatta kantaa hankintamenettelyyn tai sen aikana tapahtuneiksi väitettyihin virheisiin tai väärinkäytöksiin, haluan tuoda esiin sen, että lintujen perinnöllistä ainesta sisältävät influenssavirukset ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia. Tämän osoittavat monet aiemmat epidemiat kuten espanjantauti, aasialainen tai honkongilainen. Niissä on kuollut yhteensä kymmeniä tuhansia suomalaisia.

Myös sikainfluenssa sisätää lintuinfluenssageenejä. Tämän takia sen tiedettiin olevan potentiaalisesti erittäin vaarallinen. Kun myös taudin kehityksen alkuvaiheiden perusteella syntyi käsitys, jonka mukaan suuren pandemian riski on olemassa nähtiin Suomessa väestön suojaaminen tärkeäksi.

Ainoa tehokas tapa suojautua influenssapandemiaa vastaan on nykyisin rokotus, jonka valmistus aloitettiin pikaisesti epidemian tultua yleiseen tietoon. Koska kyseessä oli uusi taudinaiheuttaja, jouduttiin rokotteen valmistusprosessi aloittamaan alusta, vaikka aikaisemmat kokemukset kausi-influenssarokotteista loivatkin tuotantoprosessin suuntaviivat. Myös rokotuksen saatavuuden tiedettiin jäävän rajalliseksi, mikäli pandemia etenisi nopeasti.

Tässä tilanteessa Suomi toimi kohtuullisen nopeasti ja tilasi oman annoksensa saadakseen väestönsä suojatuksi ajoissa. Mikäli sikainfluenssa olisi osoittautunut niin vaaralliseksi kuin pelättiin, olisi toimenpiteellä säästetty tuhansien ihmisten henki. Näin ei onneksi käynyt, ja myös rokottamatta jättäytyneet ihmiset säilyivät enimmäkseen terveinä.

Linnuissa elää suuri joukko sellaisia influenssaviruksia, jotka eivät normaalisti tartu ihmisiin. Kuten espanjantauti ja sikainfluenssa osoittavat, saattavat eksoottiset influenssavirukset kuitenkin aina joskus tarttua myös ihmisiin - ja usein vakavin seurauksin.

Lintuinfluenssan tavallisin tie ihmiseen käy ilmeisesti siipikarjan kautta. Tämän takia useimmat suuret epidemiat ovat lähtöisin Aasiasta, missä ihmiset ja heidän siipikarjansa elävät hyvin läheisessä kontaktissa toisiinsa.

Tehokkain tapa torjua vakavia lintuinfluenssapandemiota olisikin siis tukkia taudinaiheuttajan tie linnuista ihmiseen. Aihe on ollut tiiviin tutkimuksen alla, ja nyt on uudessa tutkimuksessa kehitetty sellainen kana, jonka genomiin on lisätty pieni geeni, joka häiritsee influenssaviruksen lisääntymistä. Tämän seurauksena virustartunnan saanut kana ei enää tartuta muita saman parven kanoja, vaikka itse sairastuukin.

Tämän uuden keksinnön käyttöönotto siipikarjan kasvatuksessa vähentäisi huomattavasti lintuinfluenssan tartuntariskiä ihmiseen. Samalla myös tarve aina riskejä sisältävien rokotusten antamiseksi pienenisi.

Ongelmana tällä tiellä on ainoastaan länsimaissa voimakkaiden painostusrymien haluttomuus hyödyntää geneettisesti modifioituja eliöitä (GMO). Niiden saaman menestyksen seurauksena esimerkiksi suomalaiset professorit ja muut tutkijat vetosivat julkisesti, jotta GMO-keskustelua käytäisiin asiapohjaisesti. Olin itse yksi allekirjoittajista.

Nyt olisi esimerkiksi oikea aika pohtia, sisältävätkö lintuinfluenssarokotteet enemmän riskejä kuin virusta levittämättömän kanan käyttäminen siipikarjatuotannossa. Rokote sisältää pienen mutta todelliseksi osoitetun riskin, kuten narkolepsiatapaukset osoittavat. Jälkimmäisen vaaroista sen sijaan ei ole näyttöä.

Selvää on kuitenkin se, että mikäli lintuinfluenssojen leviämistä ei mitenkään rajoiteta, eikä siltä suojauduta edes rokottein, kasvaa riski tuhansien suomalaisten kuolemasta seuraavan suurpandemian yhteydessä valtavaksi. Sitä riskiä lisää jokainen älyllisesti epärehellinen argumentti, jonka tarkoituksena on estää suomalaisten suojaaminen pandemian varalta. Olisi siis toivottavaa, että kaikki influenssaan liittyvä keskustelu olisi asiapohjaista, eikä tunteisiin tai ihmisten tietämättömyyteen vetoavaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HIV, matkailu ja nuhakuume
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku