Rasisminvastaista retoriikkaa

Poliittinen vihervasemmisto on lehdistön tuella haukkunut Petteri Orpon (kok) hallitusta rasistiseksi siitä alkaen kun se nousi valtaan. Erityishuomiota siltä on saanut toiseksi suurin hallituspuolue Perussuomalaiset. 

Tänä aamuna luin uutisen, jonka mukaan hallituksen - näiden syytösten seurauksena - perustama rasismikampanja ei ole saanut kuin 62 osallistujaa. Eikä mukana ole Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen lisäksi yhtään muuta puoluetta. 

Valtioneuvoston kanslian johtava asiantuntijan mukaan tämä johtuu siitä, että "kampanjaan liittyminen edellyttää organisaatioilta enemmän kuin kampanjan viestin jakamista somessa. Konkreettisia toimia ovat esimerkiksi henkilöstön ja vastuuhenkilöiden koulutukset ja harjoittelupaikkojen tarjoaminen vähemmistötaustaisille nuorille."

Toisin sanoen kampanjaan osallistuminen edellyttää todellista tahtoa kitkeä osallistuvalta yhteisöltä - yritykseltä, kansalaisjärjestöltä tai vaikkapa puolueelta - omassa piirissä esiintyvä rasismi. Jostain syystä etenkään eniten rasismista huutaneet oppositiopuolueet eivät kuitenkaan ole halunneet toimia näin.

Tähän voi olla erilaisia syitä. Vihervasemmistolaisissa puolueissa - Vasemmistoliitto, SDP ja Vihreät - sen on annettu ymmärtää johtuvan siitä, että heille rasisminvastainen työ on arkipäivää. Näin siitä huolimatta, että rasismi rehottaa myös niiden omissa joukoissa  (esimerkki ja toinen). 

Siksi on selvää, että vihervasemmiston päätös boikotoida hallituksen käynnistämää kampanjaa osoittaa, ettei näillä puolueilla ole tahtoa toimia rasisminvastaisina esimerkkeinä tai edes kitkeä omassa joukossaan rehottavaa rasismia. Sen sijaan rodullisten ennakkoluulojen esillä pitäminen ja korostaminen ovat niille ainoastaan kannatuksen nostamiseen tähtäävää älyllisesti epärehellistä retoriikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!
Toiveeni Petteri Orpon rasisminvastaiselle keskustelulle
Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa

Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista

MTV3 julkaisi eilen kyselyn, jossa oli tiedusteltu SDP:n piiripäättäjiltä mieluisinta hallituskumppania. Vastauksissa ylivoimaiseksi ykköseksi nousi suomalainen laitavasemmisto eli Minja Koskelan Vasemmistoliitto. Seuraavaksi sijoittui Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen aisankannattajapuolue eli Keskusta. 

Näin ollen demareiden johtoporrasta kiinnostaisi juuri nyt punamultahallitus, jossa määräysvalta olisi sosialistista talouspolitiikkaa ja arvoliberaalia sosiaalipolitiikkaa tavoittelevilla puolueilla. Lisäksi siinä olisi mausteena aluepoliittisia painotuksia, etenkin jos RKP tulisi - kuten on syytä uskoa - mukaan vartioimaan suomenruotsalaisten etuja. 

Jokainen voi tietenkin pohtia mielessään minkälaista tulevaisuutta tällainen hallitus rakentaisi 2020-luvun lopulle ja 2030-luvun alulle. Ei ainakaan samanlaista kuin valtion menoja sen tulojen mahdollistamiin rajoihin ajava ja katastrofaalisia maahanmuuton lajeja suitsimaan pyrkivä Petteri Orpon (kok) kabinetti. 

* * *

MTV3:n kyselyn toinen yllätys oli se, ettei demareiden piiripäälliköistä juuri kukaan katsonut Vihreitä hallituskumppanuuteen sopivaksi puolueeksi. Se oli nimittäin demaripäälliköille jopa Kokoomusta vastenmielisempi hallituskandidaatti. 

Syitä tähän voi tietenkin vain arvailla, mutta tämä tulos toi kuitenkin mieleeni Timo Soinin taannoiset sanat: "nyt tuli iso jytky" - tosin Vihreiden kannalta käänteinen sellainen. Eikä se lupaa hyvää etenkään kannatuksensa jo muutenkin suurelta osin menettäneelle ja yhä feminiinisemmäksi muuttuvalle poliittiselle vihreistölle, joka näyttäisi näin ajautuvan yhä kauemmaksi poliittisista vallan kammareista. 

Tosiasia kuitenkin on, että tulevan hallituspohjan ratkaisee vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on vuoden 2027 eduskuntavaalien tulos ja toinen puolueiden puheenjohtajien kyky sopia yhteisestä hallitusohjelmasta. 

Siinä mielessä nyt nähty mielipidekysely on sittenkin vain mukavaa poliittista viihdettä. Vaikka tällä kertaa onkin myönnettävä, että harvinaisen mielenkiintoista sellaista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten suosikki esitti pakolaiskiintiön ja vastaanottotukien korottamista

Viime päivien järkevin kommentti, Petteri Orpo ja Paavo Arhinmäki
Sosialisteja - onko niitä?

Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

ISIS-lippumies harjoitti Yhdysvaltain New Orleansissa autolla väkijoukkoon ajamista tappaen viisitoista ja satuttaen kolmeakymmentäviittä ihmistä. Lisäksi hän ampui kahta poliisia. 

Kyseessä ei kuitenkaan ollut maahanmuuttaja, vaan Teksasissa syntynyt 42-vuotias Yhdysvaltain kansalainen ja Afganistanin sodan veteraani Shamsud-Din Jabbar, joka oli vähän aiemmin julkaissut sosiaalisessa mediassa videoita, joissa hän kertoi olevansa ISIS:in innoittama. Kyseessä oli siten mitä ilmeisimmin islamistinen terrori-isku.

Tiedossa ei kuitenkaan ole, oliko miestä innoittanut Saksassa joulun alla tapahtunut samankaltainen tapaus, josta epäillään saudiarabialaista miestä. Tosin silloin autolla väkijoukkoon ajaneen henkilön on mediatietojen perusteella epäilty olleen islamin hylännyt Vaihtoehto Saksalle-puolueen kannattaja, joka halusi rangaista saksalaisia maahanmuuttajien huonosta kohtelusta. 

Siten tässä vaiheessa on selvää vain se, että Saksan ja New Orleansin tapaukset vahvistavat jo aiempina vuosina ilmeiseltä näyttäneen epäilyn, jonka mukaan islamilainen maahanmuutto johtaa väistämättä terroristisiin tekoihin länsimaissa. Niiden lista on pitkä ja verinen - äärimmäisenä huippuna 7/11-päivämäärällä tunnetut iskut, joissa kuoli vuonna 2001 yhteensä  2 977 ihmistä.

Tästä huolimatta meillä Suomessakin on edelleen ihmisiä, jotka haluavat maahamme ehdottomasti lisää muslimeita. Tämä näkyi erinomaisesti viime vuoden lopulla eduskunnassa käydyssä keskustelussa, jossa poliittinen vasemmisto nousi puheenjohtaja Minja Koskelan (vas) johdolla vastustamaan kiihkeästi hallituksen suunnitelmia valikoida kiintiöpakolaisten joukkoon myös muita kuin islamilaisia henkilöitä. 

Nähtäväksi siis jää, avaako nyt USA:ssa nähty autoisku heidän silmänsä, vai pitäytyvätkö he edelleen islamistien hyödyllisinä idiootteina. Valitettavasti mikään ei viittaa siihen, etteivätkö he valitsisi tosiasioiden tunnustamisen sijaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Hölmöläisten kotimaa
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

Kaksi pointtia presidentti Stubbin puheesta

Presidentti Alexander Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan monenlaisia asioita, joista kaikkia en aio käsitellä tässä. Sen sijaan nostan esille kaksi mielestäni tärkeää seikkaa.

Niistä ensimmäiseksi on hänen toteamuksensa siitä, että "en ole niinkään huolissani ulkoisesta turvallisuudestamme kuin taloustilanteestamme ja kansakuntamme sisäisestä kahtiajakautumisesta. Huoli henkilökohtaisesta työ- ja taloustilanteesta painaa nyt monia."

Tämä on tärkeä asia ja ollut hukassa koko hallituskauden. Erityisesti opposition edustajat ja kannattajat sekä lehdistö ovat pyrkineet kampittamaan maan hallitusta viimeisen puolentoista vuoden aikana monilla keksityillä väitteillä. Siis sellaisilla kuin negatiivisten merkitysten antamisella solmioiden kuvioille tai pelottelemalla sairaaloiden sulkemisella. 

Siksi toivon, että oppositio, sen kannattajat ja lehdistö ottaisivat presidentin puheen tosissaan ja rakentaisivat omat linjauksensa paasikivimäisesti tosiasiat tunnustaen, poliittisten vastustajien mustamaalauksesta luopuen sekä tahallisista väärinymmärryksistä pidättäytyen. Eli pyrkien rehellisesti luomaan edellytyksiä parempaan elämään jokaiselle, joka täällä asuu ja kantaa rehellisesti kortensa yhteisen hyvän puolesta.

Onhan selvää, että suomalaisten työ- ja taloustilanne paranevat vain siten, että valtiovalta toimii selkeästi ja loogisesti. Eikä poliittinen debatti ja päätöksenteko hötkyile sinne ja tänne aiheuttaen epävarmuutta talouskasvua ja työpaikkoja luovien sekä investointeja harkitsevien pienyrittäjien ja suuryritysten johtajien keskuudessa.

* * *

Toiseksi presidentti esitti toivomuksen siitä, "että maamme eduskuntapuolueet löytäisivät yhteisen sävelen kasvun luomiseksi. Jatkumon, jolla saisimme koko Suomen taas kestävän kasvun tielle. Olkaa rohkeita. Hakekaa kompromisseja."

Hän tuskin tarkoitti tällä kommentillaan sellaista, että hallitusvallan tulisi päätösten tekemisen sijaan hakea oppositiota miellyttäviä kompromisseja jokaiseen asiaan. Sen sijaan uskon hänen ajatelleen pikemminkin päinvastaisella tavalla. 

Siis siten, että kuhunkin asiakokonaisuuteen liittyvän politiikan tulisi lähtökohtaisesti perustua hallituksen linjauksiin, johon oppositio reagoisi - nykyisin asiassa kuin asiassa esille tulevan neliraajajarrutuksen sijaan - tekemällä hallituksen linjausten hengen mukaisia korjausehdotuksia havaitsemiensa epäkohtien osalta. 

Samalla hallituksen tulisi punnita opposition huomautuksia ennakkoluulottomasti ja olla valmis muokkaamaan päätösesityksiään niiden mukaisesti. Mutta vain mikäli tosiasiat tukevat opposition perusteita, eivätkä muutokset rikkoisi hallituksen politiikan peruslinjauksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentti tuomitsi kokoontumiset, joissa on mukana "ääriliikkeitä, rasistisia liikkeitä"
Alkaneen vuoden huomioita velasta, nuorisosta ja koulusta
Alexander Stubb, Suomen presidentti