Vihreä siirtymä Kazakstanista Saksaan

Kazakstan on yksi niistä valtioista, jotka syntyivät sosialistisen Neuvostoliiton kaaduttua omaan mahdottomuuteensa. Se on pinta-alaltaan Keski-Aasian suurin valtio, jossa asuu noin 19 miljoonaa asukasta. 

Väestö kasvaa 1,3 prosentin vuosivauhdilla ja suurin osa maan asukkaista on kazakkeja. Venäläisiä on viidennes, mutta heidän osuutensa on ollut vähenemään päin. 

Kazakstan on muslimivaltio, koska ihmisistä yli kaksi kolmannesta on Muhammedin seuraajia. Lopuista suurin osa on ortodoksikristittyjä. 

Kazakstanin talous perustuu pitkälle luonnonvaroihin, koska Neuvostoliiton aikainen teollisuus on rapautunut, mutta energiantuotantoon liittyvä kivihiilen, öljyn ja uraanin sekä erilaisten kaivannaisten tuotanto on voimissaan. Maatalouden osalta Kazakstan on karjataloutta lukuun ottamatta omavarainen. Kaiken kaikkiaan maan taloudellinen kehitys on ollut viime vuodet alakuloista, ja esimerkiksi bruttokansantuote henkeä kohti on pudonnut huippuvuoden 2013 lähes 14 000 eurosta reiluun 9 000 euroon.

Kazakstan on muiden Neuvostoliitosta irtautuneiden keskiaasialaisten valtioiden tapaan näennäisdemokratia, jota johtaa käytännössä pitkäaikainen presidentti Nursultan Nazarbajev, joka on kuitenkin siirtänyt valtionpäämiehen tehtävän Kassym-Jomart Tokajeville. Nazarbajevilla on kuitenkin perustuslaissa määritelty asema "kansakunnan johtajana".

Nazarbajevin ja Tokajevin puolueella on maan parlamentissa ehdoton asema. Siten maan talouden hedelmät menevät pitkälti kansakunnan johtajan ja tämän lähipiirin taskuihin. 

Valtaklikki rajoittaa myös ajatuksen- ja uskonnonvapautta, eikä ihmisillä ole länsimaistyyppistä kokoontumisvapauttakaan. Valtio harrastaa myös uskonnollisen kirjallisuuden ennakkosensuuria ja sitä on epäilty toimittajien vainoamisesta.

Tätä taustaa vastaan ei ole ihme, että vihreään siirtymään liittyvä polttoaineiden hinnankorotus on saanut kazakstanilaiset kapinoimaan. Kansannousuun liittyy siten sekä välitön elinkustannusten nousu että yleinen tyytymättömyys elinolojen heikentymisestä. 

Yhdeksi syyksi on julkisuudessa mainittu myös yksinvaltaisen johdon epäilemättä häikäilemätön korruptio: maa on sen suhteen kuitenkin "vain" valtiolistan keskivaiheilla Brasilian ja Etiopian välissä ja esimerkiksi Venäjä on kaukana sen alapuolella.

Nyt käsillä olevan tapahtumasarjan lopputulosta emme vielä tiedä. Mikäli Venäjä ja sen liittolaiset ottavat tilanteen vakavasti ja Kazakstanin armeija pysyy maan johdolle uskollisena, on selvää, että kapina kukistetaan. Mikäli jompikumpi näitä ei toteudu, muuttuu tilanne vaikeammin ennakoitavaksi. 

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan mukaan ei "Kazakstanissa ole yhtenäisiä venäläisalueita eikä siten pohjaa interventiolle" ja "kansallistunne on vahvistunut viime vuosina, ja Kazakstanissa on kansallismielisiä aktivistiryhmiä, mutta vaatimukset venäjän virallisen aseman poistamisesta ovat aivan marginaalisia".

Siten on hyvin mahdollista, että kapinan taustalla on taloudellisen kurjistumisen, vihreän siirtymän ja korruption lisäksi myös kansallistunnetta. Jos näin on, saattaa tilanne muodostua vallanpitäjille ajan myötä pysyväksi ja kasvavaksi ongelmaksi - etenkin jos kapinan kukistaminen tapahtuu Venäjän avulla ja sen seurauksena venäjänkielen asema vahvistuu uudelleen.

* * *

Nähtäväksi myös jää, johtaako vihreään siirtymään liittyvä energian nouseva hinta myös muualla maailmassa mellakointiin. Esimakuahan siitä saatiin vuonna 2018 kun ranskalaiset keltaliivit lähtivät liikkeelle polttoaineiden korotusten seurauksena. 

Jääkäämme siis seuraamaan, mitä tapahtuu esimerkiksi Saksassa sen jälkeen kun ydinvoiman alasajon ja kivihiilen päästömaksujen kustannus - ja mahdollinen Venäjän kaasuruuvin kiristys - iskevät täydellä voimalla maan kansalaisten elinkustannuksiin. Ja mitä se tarkoittaa saksalaiselle politiikalle? Tai globaalin vihreän siirtymän aikatauluille? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtiokorruptiota
Diktaattorin ja hänen kansansa dilemma
Eurooppa on suuren kysymyksen edessä