torstai 5. lokakuuta 2017

Muutoksen tuulia ruotsalaisessa politiikassa

Ei ole kovinkaan monta vuotta siitä kun Suomessakin haikailtiin ruotsalaistyyppisen politiikan perään. Nyt äänet ovat vaienneet.

Ruotsalainen politiikkahan on kovin erilaista kuin meikäläinen. Ensinnäkin sitä ovat leimanneet ns. pitkät listat, joissa puolue asettaa ehdokkaansa järjestykseen, jonka mukaan nämä menevät läpi samassa järjestyksessä. Näin puoluevalta korostuu vielä Suomeakin enemmän, ja kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa puolueiden linjaan on merkittävästi heikompi kuin meillä.

Toinen ruotsalaista politiikkaa leimaava piirre on vain puolittainen vaalisalaisuus. Se syntyy siitä, että äänestyspaikalla on tapana valita näkyvästi sen puolueen lista, tai äänestyslippu, jota aikoo äänestää. Tämä ei toki ole pakollista, mutta käytännössä näin toimitaan. Tämän seurauksena kynnys äänestää poliittisesti arveluttavaksi koettuja puolueita on erittäin korkea, joten myös tämä ruotsalaisen vaalijärjestelmän piirre vahvistaa vanhojen vallanpitäjien asemaa.

Kolmas ruotsalaisen politiikan piirre on puolueiden jakautuminen blokkeihin. Se tarkoittaa, että ne ovat jo etukäteen sopineet, miten hallitus muodostetaan vaalien jälkeen. Käytännössä maassa on ollut kaksi blokkia, joista enemmän ääniä saanut on muodostanut hallituksen. Tämäkin käytäntö on suuntautunut uusia poliittisia voimia vastaan.

En voi olla ajattelematta, että erittäin vankalla pohjalla oleva poliittisen eliitin asema on pääsyy sille, että ruotsalainen politiikka on ollut niin omituista. Maahan on harjoitetun politiikan seurauksena syntynyt esimerkiksi kymmeniä yhteiskunnasta käytännössä erillään eläviä maahanmuuttaja-alueita ja puolustusvoimatkin aiottiin muuttaa pelkiksi kriisinhallintajoukoiksi, ennen kuin Venäjän kouriintuntuva uhka sai toisiin aatoksiin.

Samalla poliittisen eliitin vahvuus on johtanut ruotsalaisen yhteiskunnan taloudelliseen vakauteen ja sitä kautta jo suurvaltakauden perintönä vahvan talouden kukoistamiseen. Tässä on vielä auttanut kelluva kruunu, jonka kurssi on joustanut aina silloin, kun siihen on ollut tarvetta. Niinpä ruotsalainen metsäteollisuus kukoisti silloin, kun korkean euron kurssin kanssa taistellut suomalainen kilpakumppani oli suurissa vaikeuksissa.

* * *

Helsingin Sanomat kertoi tänään Ruotsin maltillisen kokoomuksen vaihtaneen puheenjohtajaa edellisen kaaduttua tämän ehdotettua yhteistyötä maahanmuuttokriittisten Ruotsidemokraattien kanssa. Maassahan on jo vuosia pelattu kummallista peliä, jossa yhtä kansan parlamenttiin valitsemaa puoluetta kartetaan kuin ruttoa, eikä sen kanssa edes keskustella.

Jutun mukaan porvarillisen allianssin hallitustaipaleeseen ei länsinaapurissa usko juuri kukaan. Niinpä toimittaja arveli, että porvarilliset pienpuolueet saattaisivat jossain vaiheessa lähteä demarivetoisen hallituksen takiaispuolueiksi, mikä merkitsisi käytännössä blokkipolitiikan päättymistä.

Syynä tähän kaikkeen on ruotsidemokraattien jatkuva kannatuksen nousu. HS:n jutussa olleen kuvan mukaan se on tällä hetkellä selvästi Ruotsin toiseksi suurin puolue 17,8 prosentin kannatuksella, mikä tekee ymmärrettävästi vaikeaksi blokkipolitiikan jatkamisen heidät syrjäyttämällä. Asiaa ei helpota se, että puolueelle on mitattu merkittävästi HS:n valitsemaa korkeampiakin kannatuslukuja.

Lienee niin, että noin vuoden kuluttua järjestettävät valtiopäivävaalit ovat pitkään aikaan merkittävimmät länsinaapurissa. Mikäli Ruotsidemokraattien kannatus nousee yli 20 prosentin, se pakottaa muut puolueet unohtamaan blokkipolitiikan kokonaan.

Se olisi pieni askel kohti poliittisen eliitin vallan kaventamista. Ja sellaisen seurauksen saattaisivat olla monessa suhteessa arvaamattomia ja siten ruotsalaista yhteiskuntaa syvällisesti muuttavia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin
Ruotsin Kokoomus katuu - mutta miten korjata tehdyt virheet?
Ruotsin vaikea ratkaisu
 




6 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta.
    Mielenkiintoinen teoreettis-hypoteettinen kysymys, että kuinka suuri blokkeihin sopimattoman oppositiopuolueen on oltava, että se vaikuttaisi. Alle 50% tietenkin, koska sittenhän se ei olisikaan oppositiopuolue. Vaan esimerkiksi 20% tarkoittaa, että blokeille jää 80%, mikä tuntuu hyvinkin riittävältä. Mutta siitäpäs onkin hallitukseen menossa vain enempi tai vähempi reilut puolet. Jos tuo 80% jakautuisi hallitukseen 48% ja oppositioon 32%, niin sehän olisi vähemmistöhallitus! Eli silloin vaa'ankieliasema olisi selkeästi blokittomalla puolueella.
    Eli varma varmahko vaikutusehto täyttyy, kun oppositioblokki + blokiton > 50%. Tällöin ei ole mahdollista enemmistöhallitukseen, paisi hyväksymällä blokkien purku, kuten artikkeli kertookin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hallituskoalitiolla on aina mahdollisuus valita, antaako se blokki-opposition vai blokittoman opposition vaikuttaa politiikkaansa. Siten poliittinen eliitti voi teoriassa pitää yllä valtaansa aina siihen asti, kun blokittomat saavat enemmistön.

      Käytännössä Tanskan esimerkki kuitenkin osoittaa, että blokittomien vaikutusvalta kasvaa jo varsin "kohtuullisella" kannatuksella. Maan kansanpuolueella oli edellisissä vaaleissa hiukan yli 20 prosentin kannatus ja johtoasema ainakin maahanmuuttopolitiikassa, vaikka puolue ei hallituksessa olekaan.

      Poista
  2. En voi mitään sille että Ruotsin listavaalijärjestelmä tuntuu huomattavasti rehellisemmältä kuin Suomen puoluevaali. Ainakin niin kauan kuin on olemassa ryhmäkuri. Nykyisellään voi uskotella äänestävänsä vaikka Lepomäen tai Rydmanin mielipiteitä, mutta käytännössä äänestää vain Orpon napinpainajaa. Listavaalissa näkee suoraan että kuka menee päättämään jos äänestää listaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä noin, mutta vain siksi, että äänien määrä riitä muuttamaan Kokoomuksen linjaa. Ruotsissa muutokseen ei riitä mikään äänimäärä. Toisaalta tämä saattaa olla syy siihen, että SD:n kannatus juuri nyt on korkeampi kuin PS:n.

      Tai sitten ero johtuu tolkuttomasta erosta maahanmuuttajien määrässä Suomessa ja Ruotsissa. Ja etenkin eroista heidän aiheuttamiensa ongelmien määrässä.

      Poista
  3. Ruotsissahan on jo nyt periaatteessa vähemmistöhallitus, mutta uusien vaalien pelossa vanhat blokit tekivät vuoteen 2022 asti sopimuksen etteivät ne kaada toistensa hallituksia budjetti- tai välikysymyksillä. Käytännössä siis SD:n vaikutusmahdollisuudet on minimoitu seuraavankin vaalikauden yli niin tehokkaasti kuin mahdollista blokkeja särkemättä.
    https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000000855095.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hinnan siitä maksaa medelsvensson, joka ei median värittyneisyyden takia ymmärrä miten hänen kannattaisi äänestää vaaleissa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!