sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kaksinaismoralismin kukkanen

Satu Vesantola kirjoitti aamun kolumnissaan B-tyypin dilemmasta, jota aiemmin kutsuttiin kaksinaismoralismiksi. Eli siitä, kuinka ihmisten julkilausumat periaattet ja tosiasiallinen käytös ovat ristiriidassa. Hän kertoi oman kyselykierroksensa aikana ilmenneet ärsyttävimmät esimerkit kolumnissaan.

"Ihmiset, jotka lentävät Pattayalle viisi kertaa vuodessa mutta arvostelevat silti toisten autoilua. Muiden lihansyönnistä mussuttavat vegaanit, joilla on lemmikkinä lihaa ahmiva koira. Kehitysyhteistyötä tekevät ja epäitsekkäinä auttajina esiintyvät ihmiset, joilla on eksoottisissa komennuskohteissaan isot palkat, appelsiinipuut ja koppalakkinen autonkuljettaja. Helsinkiläiset, jotka ylpeilevät maalaisille kaupunkiasumisen ekologisuudella, vaikka ovat itse valinneet asuinpaikkansa siksi, että Helsingissä on parhaat baarit, teatterit ja työpaikat. Luontoa ei sitä valintaa tehtäessä ole mietitty sekuntiakaan.

Kaikkein ärsyttävintä on silti nipottaminen. Äärimmäinen oikeassa oleminen on aina pelottavaa, ja toisten elämäntapojen kyttääminen on viheliäistä ankeuttamista."

Ratkaisuksi Vesantola kaikkien muiden sosialistisesti tai äärikonservatiivisesti ajattelevien tapaan kaipasi lisää ihmisten käyttäytymistä rajoittavia sääntöjä, joiden tarkoituksena olisi varmistaa punavihreästä utopiasta johdetun käyttäytymisen toteutuminen tilanteessa, jossa sen yksityiskohdat ovat vastoin jopa sitä kannattavien ihmisten omaa tahtoa.

Esimerkkinä hän mainitsi jokaiselle ihmiselle määritettävät lentomatkakiintiöt. Näin hänkin saattaisi muuttua vähemmän "pahaksi" ihmiseksi, kun halvat lennot eivät enää houkuttelisi lähtemään vaikkapa Lontooseen ostoksille.

Minustakin kaksinaismoralismi on ikävää. Kaikista ikävintä se on silloin kun satuvesantolat oman kaksinaismoralisminsa takia vaativat ihmisten käyttäytymistä rajoittavia lakeja ja sääntelyä. Siis vähän niin kuin Neuvostoliitossa, jossa sosialistisen ihanteen varaan rakennettu yhteiskunta kaikkine rajoituksineen johti ihmisten vapauden menetykseen, taloudelliseen katastrofiin, muiden kansojen alistamiseen ja lopulta (onneksi) koko 70 vuotta kestäneen sosialistisen kokeilun romahdukseen. 

Kehotankin Vesantolaa lukaisemaan toisen kolumnistin, Jenni Virtasen, kirjoituksen, jossa hän luetteli miehille keinoja analysoida omaa naisiin kohdistuvaa käytöstään. Siinä hän päätyi viimeisenä ohjeenaan siihen, että "toimisitko näin kenen tahansa naisen kanssa, kuvittele vastapuoleksi äitisi".

Vapaasti sovellettuna Vesantolan B-tyypin dilemmaan. Elleivät utopian tavoittelijat edes itse halua toteuttaa sen vaatimuksia, niin minkä ihmeen takia ne pitäisi ulottaa rangaistuksen uhalla niihinkin, jotka eivät edes allekirjoita koko utopiaa?

Enkä nyt tarkoita tällä kirjoituksella sitä, etteikö esimerkiksi ympäristöstä tai tasa-arvosta tulisi pitää huolta. Sen sijaan tahdon kiinnittää arvoisan lukijani huomion siihen, etteivät yksisilmäiset utopiasta johdetut pakkolait ainakaan ole vastaus ihmiskunnan ongelmiin - kuten edellä mainitsemani Neuvostoliiton esimerkki vakuuttavasti osoitti.

Sitä paitsi. Millä tavalla B-tyypin dilemmassa elävien ihmisten nipottaminen on vähemmän "ankeuttavaa" kuin saman asian tekeminen sääntöjen velvoittamana, viranomaisten toimesta ja rangaistuksilla uhaten?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä
Maahanmuuttopolitiikkaohje
Sosialismin korkea veisu

12 kommenttia:

  1. Käsite B-tyypin dilemma on varmaankin otettu käyttöön, jotta asiaa voitaisiin tieteessä tutkia mahdollisimman arvovapaasti. Kaksinaismoralismi käsitteenä on sen verran arvolatautunut, että se vaikeuttaa asian kiihkotonta tutkimista.

    Musta tuntuu, että perimmältään tämä kaksinaismoralismi lähtee perinteisestä yhteismaan ongelmasta:
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteismaan_ongelma

    Esimerkiksi lentomatkailusta hyödyt tulevat itselle ja haitat kaikille. Minun kannattaa lentomatkailla, mutta ihmiskuntaa ajatellen ei oikeastaan pitäisi. Ja kun muut kuitenkin lentomatkailee, niin samapa tuo sitten jos minäkin.

    Säästäväisesti pitäisi yhteisiä varoja käyttää sekä valtion että EU:n budjetista, mutta kun muutkin sieltä yhteisestä kassasta kaksin käsin kahmivat, niin oikeastaan minunkin kannattaisi. Tai no, tämä oli huono esimerkki: suomalaiset eivät kahmi EU:n kassasta, vaikka muut niin tekevät. Mutta eipähän ole B-tyypin dilemmaa. Ja muut varmaan arvostavat. Tai sitten pitävät tyhmänä.

    Kaksinaismoralismi ja vapaamatkustajat ovat luonamme aina. Ymmärtääkseni tähän yhteismaan ongelmaan ei ole oikein muitakaan ratkaisuja keksitty kuin haittaverot ja sääntely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika paljon on tässä maailmassa saavutettu ilman haittaveroja tai sääntelyäkin, mutta liiallisuuksiin vietynä vapauden rajoitukset ovat johtaneet ja johtavat tulevaisuudessakin yhteiskuntaan (eli Neuvostoliittovertaus yllä), joka ei kykene hoitamaan kenenkään asioita.

      Kuten kirjoituksestani ilmeni, en maininnut yllä sanaakaan Vesantolan mainitsemista haittaveroista, vaan ainoastaan kiintiöistä, joiden yhteyteen kolumnisti vielä lisäsi niillä käytävän kaupankäynnin (josta en maininnut), joka käytännössä jättäisi matkusteluoikeuden rikkaille.

      Haittaverot ovat kaksipiippuinen asia. Mikäli otamme ilmaston tulevan lämpenemisen ja sen seurauksena maapallon laajuisen katastrofin varmasti osoitetuksi faktaksi, tulisi ennen kasvissyönnin tai lentomatkustelun lakisääteistä rajoittamista puuttua lihansyöntiä tai matkustelua vakavampiin ongelmiin.

      Ihan ensimmäisenä maapallon edelleen jatkuvaan väestöräjähdykseen ja toiseksi fossiilisen hiilen korvaamiseen. Siis syntyvyyden sääntelyyn kehitysmaissa sekä fossiilisten energialähteiden korvaamiseen muilla energialähteillä mahdollisimman pikaisesti - siis ydinvoimalla, bioenergialla, aurinkoenergialla, tuulella tai jollain muulla konstilla.

      Väestöräjähdysongelman ratkaisun edessä ovat ns. ihmisoikeudet ja kansojen itsemääräämisoikeus. Ne eivät salli ulkopuolista puuttumista ongelmamaiden holtitonta lisääntymistä edistävään kulttuuriin. Sekään ei olisi vielä globaali katastrofi, ellemme empaattisuuden johtamana samalla tekisi kaikkeamme väestöräjähdyksen seurausten korjaamiseksi katastrofien hätäapuna sekä turvapaikkoina suuremman hiilijalanjäljen yhteiskunnissa.

      Fossiilisen energian ongelman ratkaisemisen esteenä ovat taas taloudellinen kestävyys (aurinko, tuuli) sekä luontoarvojen (kuten maisemat ja monimuotoisuus) turvaaminen (bioenergia, tuuli) ja turvallisuuspelot (ydinvoima). On huomattava myös, että ongelma on kooltaan niin suuri, että riittävään tulokseen voidaan käytännössä päästä vain kehittämällä aidosti taloudellisesti kestävät ratkaisut.

      Poista
  2. Ratkaisen tuon "luonto-ongelman" sillä että CO2 on hyväksi luonnolle. Maapallo alkaa vihertämään, autiomaat kukoistaa. Samalla Pattayan ihmiset saavat elinkeinon turismista. Finnair saa tuloja lentomatkailusta, ja valtio osinkotuloja, jotta voidaan rahoittaa kehitysmaalaisten sosiaaliturvaa Suomessa. Win-win tilanne yksilöille ja ihmiskunnalle.

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä puhumme siitä, uskommeko alan tutkijoita vai emme. Vaikka itse epäilenkin aika paljon ilmastomallien luotettavuutta (skeptismini syitä voivat halukkaat etsiä muualta tästä blogista), olen kuitenkin sitä mieltä, ettei niitä ole myöskään osoitettu vääräksi.

      Siksi - ja koska esitetyt uhat ovat erittäin suuria - meidän on syytä varautua myös ilmaston lämpenemisen seurauksiin ja toteuttaa ainakin vähiten "bisnes as usual"-todellisuutta häiritsevät toimenpiteet. Se tarkoittaa esimerkiksi energiasektorin kehittämiseen panostamista siten, että voimme luopua mahdollisimman pikaisesti fossiilisesta energiasta. Ja suitsia kaikin keinoin ongelmiemme perimmäistä syytä eli väestönkasvua ja ihmisten siirtymistä kohti suurten hiilijalanjälkien yhteiskuntaa.

      Poista
  3. Kaksinaismoralismista tulee hetimiten mieleen miten vapaan markkinatalouden airut USA suojelee sisämarkkinoitaan mittavalla tuontitullien ja rajoitusten massalla,....?

    VastaaPoista
  4. Olen viime vuosina tullut siihen johtopäätökseen, että tämän blogikirjoituksen edustama ajatusmaailma on yksi suurimpia ongelmia yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa. Sen sijaan että mietittäisiin onko henkilön ehdottama ajatus kokonaisuuden kannalta miten hyvä ratkaisu, yritetään etsiä tyypin henkilökohtaisesta elämästä jotain asioita, joiden perusteella voidaan syytttää tätä KAKSOISTANDARDEISTA ja olla keskustelmatta itse aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En etsinyt mainitsemien henkilöiden henkilökohtaisesta elämästä yhtään mitään. Totesin vain, että kohtuuton vapauksien rajoittaminen utooppisin perustein johtaa sellaiseen yhteiskuntaan, joka ei toimi eikä lopulta hoida kenenkään asioita - paitsi ehkä sitä hallitsevan nomenklatuuran.

      Toisin sanoen, toin keskusteluun yhden näkemyksen siitä - sinun sanojasi lainatakseni - "onko henkilön ehdottama ajatus kokonaisuuden kannalta... hyvä ratkaisu". Ja johtopäätökseni oli että ei ole.

      Poista
    2. Professorin julkaisutahti on blogi per päivä. Ihan joka päivä ei aamusella ennen töihinlähtöä saa kehitettyä uutta täydellistä maailmanselitystä tai ongelmanratkaisua.

      Etenkin julkaisutahtiin suhteutettuna pidän blogia erinomaisen laadukkaana ja ajatuksia herättävänä. Eikä sinänsä kaikkien ajatusten edes tarvitse olla loppuun asti mietittyjä ja täydellisiä. Voi heittää idean raakileen ja katsoa mitä mieltä siitä ollaan. Sananvapautta sekin. Hyödyllistä vieläpä.

      Poista
    3. Minä en ole Professorin tavoin maksimaalista globaalista hyvää tavoitteleva suuri sielu, vaan omaa ja läheisteni parasta tavoitteleva pikkusielu.

      Läheisyydessä on lukuisia asteita. Suurimmassa mielessä luen heihin Suomen kansan, koska meille Suomen tasavalta on ainoa oma valtio koko maailmassa. Kaikkialla muualla me olemme muukalaisia.

      Toisaalta olen tuntematon mies kaikille suomalaisille naisile, joiden kanssa voisin teoriassa jatkaa geeniperimäni säilymistä tulevaisuuteen.

      Jenni Virtanen heittää minulle omituisen haasteen: käyttäytyisinkö näiden tuntemattomien naisten kanssa kuin äitini kanssa?

      Siis: pyrkiessäni heteroseksuaaliseen kontaktiin naisen kanssa minun pitäisi miettiä, miten menettelisin äitini kanssa? Miettiikö Jenni omissa seksuaalisuhteissaan, miten menettelisi isänsä kanssa?

      Satu Vesantolan asenne on helpompi ymmärtää: hän haluaa sanella, miten muiden ihmisten on elettävä ollakseen hänen mieleisiään. Ei siinä mitään, sehän on aivan luonnollinenn ajattelutapa. Ketäpä nyt eivät kiukuttaisi hölmöt ja hullut ihmiset, jotka näkevät maailman eri tavalla kuin Minä Itse ja jotka juuri siksi haluan saattaa samaan katsantokantaan Minun Itseni kanssa?

      Suurin osa meistä onneksi tajuaa, ettei se vähemmistödiktatuuri ole oikeasti mikään kiva juttu. Sen kannattajat kun vaikuttavat yleensä ajattelevan, että he olisivat siinä diktatuurissa ne vallanpitäjät ja sääntöjen sanelijat.

      He eivät vaikuta oikein mieltävän, että siinäkin asemassa se saattaisivat silti olla jo seuraavana päivänä ne, joita viedään sorakuopan reunalle Järjestelmän Vihollisina heidän itsensä vähääkään ymmärtämättä miksi?

      Hehän ovat ollet ajan mitä uskollisimpia Järjestelmän Palvelijota...

      Poista
  5. Juice Leskisen näköisen naisen on täysin tarpeetonta antaa ohjeita meille oikeille miehille.

    VastaaPoista
  6. Kaksinaismoralismin kukkanen?

    "Helsingin uusi nettipoliisi käy valeuutisten kimppuun"

    https://yle.fi/uutiset/3-9907300

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!