keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tippi ja tarjoilijan palkka

Yleisradio julkaisi jutun, jossa pohdittiin tipin (vanhalta nimeltään juomarahan) antamista ravintolassa. Suomessahan asia on yksiselitteinen: ravintolalaskuun sisältyy tarjoilijan palkkio, joten mahdollinen tippi on lisäpalkkio poikkeuksellisen hyvästä työstä.

Siten tippiä ei tarvitse antaa tarjoilijan varsinaiseksi palkaksi kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä annettava tippi on pääosassa ravintoloista nimenomaisesti tarjoilijan palkka. Mikäli näin ei ole, se ilmoitetaan kuitissa.

Ylen jutussa ihmetyttivät erityisesti ihmisten kertomukset tipin suuruudesta: normaalina näytettiin pidettävän kymmentä prosenttia, joka oli joskus kauan sitten myös USA:ssa normaali tarjoilupalkkio. Nyt se on 15 tai jopa 18 prosenttia.

Mutta toistan: Pohjois-Amerikassa kyse on tarjoilijan palkasta, meillä palkanlisästä. Siten kymmenen prosentin tippi tarkoittaa Suomessa vähintään neljänneksen tarjoilupalkkiota tarjoilijalle siitä, että tämä käy kysymässä mitä tuodaan, kantaa tilauksen pöytään ja laskuttaa asiakasta. Tämä siis maassa, jossa ravintolaruoka on muutenkin kallista.

Ymmärrän kyllä, että tarjoilijat kaipaavat suuria tippejä. Sen sijaan asiakkaan kannalta en näen sellaisen synnyttämiseen ensimmäistäkään syytä - saati, että tarjoilijoiden palkka muutettaisiin amerikkalaiseen malliin tippiperusteiseksi. Jälkimmäinen olisi myös tarjoilijoiden tilanteeseen yksiselitteinen heikennys.

Yhdysvalloissa olen aina kokenut tippikulttuurin epämiellyttäväksi kaikkine laskutoimituksineen (nykyisin kuiteissa tosin on yleensä ehdotuksia tipin määristä) sekä tarjoilijoiden yli-innokkaana pyrkimyksenä palvella asiakasta, mikä pahimmillaan tuntuu häirinnältä tämän käydessä muutaman minuutin välein kysymässä onko kaikki hyvin. En toki pidä toisestakaan ääripäästä (johon olen muutamia kertoja tutustunut Suomessa), jossa tarjoilijaa ei näy mailla eikä halmeilla kun häntä tarvittaisiin.

Amerikkalaistarjoilijoiden yli-innokkuus johtuu todennäköisesti kahdesta syystä: tippi muodostaa heidän palkkansa kokonaan ja jotkut asiakkaat myös käyttävät hyväkseen mahdollisuutta maksaa palvelun tasosta s.o. maksaa oletusarvoa pienempää tippiä, mikäli tarjoilija ei ole heitä miellyttänyt. Käytännössä se tarkoittaa tarjoilijalle palkanalennusta - mikä ei siis Suomessa ole mahdollista ainakaan asiakkaan päätöksellä.

Kaiken kaikkiaan suomalaisten olisi hyvä muistaa, että meillä ja muualla Euroopassa tipin antaminen on palkanlisä hyvästä palvelusta - ja vain siitä. Siten sitä kannattaa maksaa vain, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.

Normaalista tarjoilusta tipin antaminen on turhaa, koska se sisältyy jo laskuun. Samoin kymmenen prosentin palkanlisä tuntuu varsin suurelta, koska se tulee normaalipalkan päälle toisin kuin varsinaisissa tippikulttuurimaissa.

Lopuksi Ylen jutun kommentteihin ulkomaisista odotuksista. Matkustelen työni puitteissa aika paljon maailmalla, enkä ole Euroopassa kertaakaan törmännyt tarjoilijan nyreyteen maksaessani ruokalaskuani, vaikka olisinkin jättänyt maksamatta tippiä. Toki olen joskus jättänyt pienen tarjoilupalkkion, mikäli tarjoilijan toiminta on miellyttänyt - silloin kyseessä on ollut laskun loppusumman pyöristämisestä tasarahaan (kymmeniä senttejä), ei kymmenestä prosentista.

Tulikin mieleeni, että käyn ehkä Ruotsissa syömässä eri paikoissa kuin Ylen toimittajat ja heidän haastattelemansa henkilöt. Tai ehkäpä tulkitsen tarjoilijoiden reaktiot toisin kuin he. Tapojani en kuitenkaan aio muuttaa, koska en näe sille perustetta - Amerikassa maksan jatkossakin 15 prosenttia kaikille asiallisille tarjoilijoille ja Euroopassa pyöristän loppusumman seuraavaan tasarahaan, mikäli tarjoilija on ollut poikkeuksellisen hyvä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat leimasi syyttömiä maahanmuuttaja-yrittäjiä
Ilmiantoraha viinanpoltosta
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset




4 kommenttia:

  1. Suomessa on yleistynyt käytäntö, jossa tarjoilija tulee kesken ruokailun ja kysyy makeilevalla äänellä: maistuuko? Se ärsyttää minua, koska ainahan ruoka joltain maistuu. Tekijä on aina kokki eikä tarjoilija.

    Muistelen, että tarjoiluprosentti nousi joskus 70-luvun alussa 12 prosentin hujakoille.

    VastaaPoista
  2. Itse vierastan tätä tippi-ajattelua varsinkin täällä Suomessa. Jenkeissä käydessäni asia oli OK ja sen oppi nopeasti, mutta täällä tuntuu täysin absurdilta, että maksaisin kalliin ravintolaruuan päälle vielä tippiä. Tuntuu todella hölmöltä.

    VastaaPoista
  3. Ja taustalla kenties ajatus palkkojen polkemisesta, muuntamiseksi Amerikan malliin?

    En ole koskaan Suomessa tippiä antanut, enkä anna. Niin paljon ruoka ja palvelu maksaa varsinkin ns. paremmassa=kalliimmassa ravintolassa, etten ole kokenut autuasta hetkeä tähän päivään asti, että jo maksamani hinnan lisäksi maksaisin lisää.

    Halvemmissa paikoissa kohtelu on lähes poikkeuksetta tympeää, ehkä jossain kehä3:n ulkopuolella voi saada vielä hyvää kohtelua, muuten on niin ankeaa porukkaa tarjoilemassa, että tipin sijaan saatan päättää, etten koskaan jalallanikaan astu tähän ravintolaan.

    VastaaPoista
  4. Kommentit siitä, kuinka tippiä on niin hankala laskea voi jättää huomioimatta. Jos/kun tippaus olisi yleistä, se vakiotipin määrän laskeminen kävisi luonnostaan. Kyse ei ole kovinkaan monimutkaisesta laskutoimituksesta. Voi toki olla, että olen matemaattisesti erityisen lahjakas, kun parin viikon usa reissulla huomaa, että kuudesosan laskeminen summasta menee luonnostaan. Vaan kaipa uusavuttomille tuohon on jo joku kännykkäsovellus (vihaan sanaa "äppi").
    Yksi ongelma suomessa olisi se, että ihmiset olettaisivat "vapaaehtoisen" tipin olevan todella vapaaehtoinen. Ei se sitä ole amerikassakaan. Sen sijaan, tippiä muokataan sen suhteen kuinka tyytyväinen on ravintolakokemukseen. Eräänlaista tulospalkkiota siis. Ja sitä kyllä kaipaisin suomeenkin. Liian monta kertaa on käynnyt niin, että kun pääruoka on saatu ja syöty, kestää puolituntia tai enemmän ennen kuin tarjoilijaa näkee seuraavan kerran. Ja sitten kun jälkiruoka on saatu, tarjoilija kuvittelee ettemme voi haluta enää mitään lisää, ei edes laskua. Ottaa päähän istua puolesta tunnista tuntiin pöydässä joka on täynnä tyhjiä astioita, laskua odotellessa. Yleensä siinä tunnin kohdalla lähden metsästämään tarjoilijaa tai maksan tiskille. Tämä ei mielestäni kuulu ravintolakokemukseen. Vaan ravintolassa palvellaan pöytään.

    Joku mainitsi, että häntä ärsyttää "maistuuko?" kysely. No joo, se on tyhmä kysymys, mutta jos tarjoilija käy tarkastamassa/kysymässä onko kaikki ok, niin se on asiakaspalvelua. Jotain johon suomessa ei ole totuttu, kun olemme vielä niin metsäläisiä että meidät pitää jättää rauhaan.

    Vielä kun suomeen saataisiin systeemi, jossa kaikkien tuotteiden hinnat näytettäisiin ensisijaisesti _ilman_ veroja. Kyllä siinä vaiheessa kansa alkaisi oikeasti purnaamaan nykyisestä ALV tasosta, kun joka kerta näkisi: "tämä maksaa satasen, mutta siihen vielä 25 euroa lisää valtiolle"

    PS. Jostain oudosta syystä linux chromella laitetut kommentit katoavat bittiavaruuteen. Miksiköhän?

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!