maanantai 18. joulukuuta 2017

Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys

Helsingin Sanomien salaiseksi merkittyihin papereihin liittynyt uutinen sai uuden käänteen, kun poliisi kävi tekemässä kotietsinnän jutun kirjoittaneen toimittajan luona tämän aiheutettua tulipalovaaran tuhotessaan tietokoneensa kovalevyn. Lehden päätoimittaja luonnollisesti taivasteli tapahtunutta.

Tässä koko vyyhdessä ei mielestäni oikeastaan ole kyse sananvapaudesta tai sen rajoista. Ja siksi keskustelun pyöriminen Helsingin Sanomien ympärillä ei ole järkevää, vaan huomion viemistä pois oleellisesta.

Oleellista on nimittäin se, että suomalaisten tiedusteluviranomaisten salaisiksi luokiteltujen - vaikka merkityksettömienkin - papereiden vuotamisesta on mitä todennäköisimmin haittaa maamme turvallisuudelle. Vaikka nyt esille tulleet seikat eivät sinänsä sisällä maallemme vaarallista tietoa, vaarantaa tietojen vuotaminen Suomen luotettavuuden maamme turvallisuusyhteistyökumppaneiden kanssa. Ja se on tämän asian pihvi.

Poliisin kotietsintä kertoo sen, että tietojen vuotaja halutaan saada kiinni tosissaan. Mikäli se onnistuu, olisi vieläkin tärkeämpää, että hänen kauttaan onnistuttaisiin ehkäisemään vastaavat - ja ehkä muualle kuin kotimaiselle lehdistölle tapahtuvat - tietovuodot. Onhan selvää, että jos tieto voi päätyö Helsingin Sanomille, voi se päätyä vaikka Kim Jong-Unille, puhumattakaan Vladimir Putinista.

Siksi Helsingin Sanomien toimittaja teki tavallaan palveluksen suomalaiselle turvallisuudelle. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että maallemme tapauksesta aiheutunut vahinko olisi voitu välttää kokonaan, mikäli toimittaja olisi käynyt kertomassa viranomaisille tietovuodosta ja samalla paljastanut sen tekijän henkilöllisyyden.

Ilmeisesti toimittajien skuuppihimo vei kuitenkin voiton järjestä. Sen osalta ei ole kyse mistään muusta kuin törkeästä vastuuttomuudesta, jonka rikosoikeudellisen merkityksen maamme oikeusjärjestelmä tullee aikanaan mittaamaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen turvallisuus ja terrorismi
Totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista olisi luovuttava
Pienen ei kannata leikkiä turvallisuudella

11 kommenttia:

  1. Hesarin toimittajien kannattaisi varmaan paeta Andorraan. Tekee mieli modifioida sitä Oxenstiernan muinaista kommenttia: Kuinka vähällä järjellä tässä maailmassa sanomalehtiä toimitetaankaan!

    Toinen professori

    VastaaPoista
  2. Minusta on päivänselvää, että toimittaja(t) joutuvat vielä oikeuden eteen asiakirjojen julkaisuista ja sitä kautta joutuvat myös paljastamaan lähteensä.

    Toinen vaihtoehto on, että vasarointi ja tulipalo tehtiin ilmeisen tahallaan (ei kai kukaan niin urpo voi olla), jotta saataisiin poliisi kiinnostumaan ja HS pääsisi päivittelemään sitä, kuinka lähdesuojaa pyritään murtamaan.

    Kysymys on minusta tässä asiassa siitä, että HS luulee tällä kertaa olevansa lainsäädännön ja sitä tottelevien virkamiesten yläpuolella. Miettikää vaikka, että missä asiakirjoja säilytetään tällä hetkellä... Toimittajan kotona?

    VastaaPoista
  3. Kyllä minä taas tuota Hesaria ihmettelen vaikka aletaan olla siinä tilanteessa, että mikään, mitä se tekee ei enää hämmästytä. Ensin se julkaisee salaiseksi merkittyä aineistoa ja elvistelee, että näin salaisia juttuja me on käsiimme saatu. Kun siitä sitten pannaan pystyyn rikostutkinta jonka aiheena on myös turvallisuussalaisuuden paljastaminen, toimittajat kiirehtivät selittämään, että kyllähän kaikki nämä asiat tietävät.

    Samainen Hesari on käynyt kiivasta kampanjaa some-kirjoittelua vastaan selittäen toistuvasti, että kyllä some-kirjoittelua pitää valvoa ja sanktioida koska sananvapauteen kuuluu vastuu. Nyt, kun se vastuu pääsi omalta kohdalta pahasti unohtumaan, alkoikin pateettinen vetoaminen sananvapauteen.

    Tämän tapauksen kommentointia seuratessa on käynyt kovasti ilmeiseksi, että tämä on taas yksi vihervasemmiston ulkoparlamentaarinen manööveri. Äänessä tuntuvat olevan tutut tahot tutuin iskulausein. Onko kyseessä Haaviston presidentinvaalikampanja, ulkoparlamentaarinen vyörytys tiedustelulakia vastaan vai molemmat, tulee varmaan kirkastumaan lähipäivinä.
    Niin tai näin, kyllä tämä kovasti näyttää sen alpakkamanööverin uusinnalta ja menestyksestä taitaa tulla samanlainen.

    Saas nähdä kuinka monta tällaista manööveriä tuo Hesari kestää. Vilkaisin toimituspäällikkö Esa Mäkisen selittelykolumnin keräämiä kommentteja, eivätkä ne olleet mairittelevia. Lukijat eivät oikein tunnu pitävän siitä, että kun he ovat tilanneet Hesarin, heille toimitetaan Kansan Uutiset. Tilausten irtisanomisia tuntuu taas olevan luvassa.

    VastaaPoista
  4. Professori on aivan oikeassa!
    Tapaus tulisi tutkia raskaimman kautta eli mahdollisena maanpetoksena, joka voidaan rangaista elinkautisella vankeudella. Tällöin alkaisi tutkittavilla juttu luistaa.
    Valtiovaltamediat ovat lisäämässä röyhkeyttään. Nyt HS yrittää ottaa itselleen vallan tulkita salaisiksi luokitellut asiakirjat ei-salaisiksi oman harkintansa mukaan. Kyse ei saa olla siitä, voidaanko nyt HS:n kautta vuodetut salaisuudet tulkita jonkun "asiantuntijan" toimesta vaarattomiksi. Joka tapauksessa teko on rikollinen ja tahallinen.
    Vallan vahtikoirat yrittävät alistaa vallanpitäjät sylikoiriksi, mutta nyt tuli puraistua pahasti väärää ruokkivaa kättä.

    VastaaPoista
  5. Muutama vuosi sitten oli ns. vuotajapoliisitapaus. Siinä toimittaja lupasi lähdesuojan, mutta rikkoi lupauksensa ja käräytti virkamiehen vaikka mitään merkittävää tietoa ei edes tarjottu. Typeriä uutisvinkkejä muutamalla kympillä. Lähdesuoja-asiassa pettämisen syyksi kerrottiin asian yhteiskunnallinen merkitys ja, ennenkaikkea, että vuotaja pyysi rahallista palkkiota vinkistään. MTV:n uutispäätoimittaja perusteli lähdesuojan rikkomista sillä, että siihen ei voi mennä että virkamies jakaa luottamuksellista tietoa ja media hyödyntäisi sitä. Kyseinen poliisi ampui tämän jälkeen itsensä.

    Samaan aikaan lehdissä on tieto jonkun julkkiksen rattikärystä vaikkei ”asianomaista olekaan vielä tavoitettu kommentoimaan asiaa”. Mistä nämä tiedot tulevat, ja mikä on niiden yhteiskunnallinen merkittävyys jotta sekä julkaisu- että lähdesuojakynnys ylittyy? Lain rikkojan suojeluahan perustellaan nimenomaan asian julkistamisen tärkeydellä. Verrataan sujuvasti Siltsun piripäissään ajelua Watergateen.

    Nyt joku jakelee oikeudettomasti yhteiskuntamme korkeimman turvaluokituksen papereita, ja HS:n toimitus ei näe tässä toiminnassa mitään yhteiskunnallista merkitystä mikä pitäisi paljastaa? Ainoastaan tarkkojen detaljien referointia salaisesta materiaalista pidetään tarpeellisena ja oikeutettuna vaikka ko tiedoilla ei ole mitään merkitystä nyt juttusarjan perusteeksi annetulle tiedustelulain käsittelyn pohjustamiselle.

    VastaaPoista
  6. Joku virkamies on tehnyt rikoksen luovuttaessaan kopiot huippusalaisiksi merkityistä asiakirjoista. Hesarin rooli on siinä, että se paljasti salassa pidettäviä tietoja.

    Medialla ei ole mitään lakisääteistä valtuutusta olla "vallan vahtikoira". Hesari on osakeyhtiömuotoinen puolue, jonka tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa omistajilleen. Ei sen kummempaa.

    Tämä ylimielinen media on nyt saatu kiikkiin, mistä olen vahingoniloinen.

    VastaaPoista
  7. Itselle tässä tulee väkisin mieleen, että kun tuota tiedustelulakia on jonkin verran vastustettu, niin nyt on tarkoituksella vuodettu sinänsä merkityksettömiä asiakirjoja sellaiselle taholle (hesari) jonka tiedetään ne julkaisevan. Tällä saadaan huomio kiinnitettyä ”puuttelliseen” lakiin, ja uusi kiistanalainen urkintalaki saadaan runnottua voimaan. Presidentti Niinistön ensimmäinen kommentti tästä kohusta oli ”Nyt olisi tärkeää saada uusi tiedustelulaki mahdollisimman nopeasti voimaan.” Miksi tämä vuoto on sellainen asia, että se vaatii uutta lainsäädäntöä voimaan pikavauhdilla? Kieltämättä on täysin aiheellista suorittaa rikostutkinta hesaria kohtaan, mutta silti tämä asia haisee maskirovkalle, millä peitetään kansalaiselle haitallisen lain läpimeneminen eduskunnassa.

    VastaaPoista
  8. Kuka hyötyy - qui bono? Nyt otsikoissa on maanpetos, niin istuva presidentti pääsee elvistelemään. Muilla ehdokkailla ei ole hänen tietojaan, heidän on mahdotonta tietää, mitä tässä oikeasti ajetaan. Sopivasti pääsee unohtumaan Niinistön rooli eurosekoilussa ja isäntämaasopimuksessa. Kovaa presidenttipeliä tässä pelataan tällä kertaa Hesarin kustannuksella.

    VastaaPoista
  9. “Tapaus tulisi tutkia raskaimman kautta eli mahdollisena maanpetoksena…”

    Kun en ole lainoppinut, niin täytyy turvautua Wikipediaan. Sen mukaan näyttäisi siltä, että ei tämä sentään ole varsinainen maanpetos vaan turvallisuussalaisuuden paljastaminen. Tämä on eräänlainen vakoilun lievä muoto. Koska tekijä on tässä tapauksessa tiennyt, että tieto on salassa pidettävä, kyseessä ei ole tuottamuksellinen teko. Yrityskin on rangaistava ja rangaistusasteikko on 4 kuukaudesta 4 vuoteen vankeutta. Asia näyttää täysin selvältä ja näin maallikosta tuntuu, että kyllä tästä häkki heilahtaa. Koska päätoimittaja on vastuuhenkilö, luulisi, että tuomio tulee sekä toimittajalle että päätoimittajalle. Saapa nähdä, kuinka käy.

    Toinen professori

    VastaaPoista
  10. En ole minäkään lainoppinut, mutta on tullut sellainen kuva, että pelkästään vanhan vaarattoman tiedon levittelystä ei ole kyse.

    Hyvä juttu kommentteineen asiasta:

    http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247865-lasitalon-kuplasta-ei-pitaisi-kivia-heitella

    Voisiko HS:n tietovuoto olla jopa pahempi rikos kuin Ilja Janitskinin epäillyt lainrikkomukset? Andorran päätös olla luovuttamatta häntä Suomen viranomaisten kynsiin puhuu sen puolesta (eli että IJ:n epäillyt kolttoset eivät sentään maanpetoksen tasolle yltäneet).

    Linnan juhlat odottavat...

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!