keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Juho Eerolan ajatuksia ja realismi

Perussuomalaisten Juho Eerola nousee hallintovaliokunnan johtoon. Paikka on ollut jo pitkään perussuomalaisilla, joten katsotaanpa mitä uudella puheenjohtajalla on sanottavaa.

"Maahanmuuttoasioita on esityslistalla eniten. Työn alla on myös sisäisen turvallisuuden selonteko." Hallintovaliokunta näyttäisi siis olevan yhden Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävimmän kansainvälisen kehityskulun portinvartijana.

Edelleen Eerolan mukaan maahanmuutto "ei ikinä ennen ole ollut näin tiukka. Hyvällä tiellä ollaan. Ainoa kritiikin aihe on se, että muutkin Euroopan maat ovat kiristäneet lakejaan, ja nyt pitää huolehtia, ettemme jää jälkeen."

Tässä on kuvattu keskeinen tilannekuva mielestäni aivan oikein. Suomessa on lainsäädäntöä ja käytäntöjä viety oikeaan suuntaan, mutta niin on tehty myös muualla. Molemmat ovat eurooppalaisuuden kannalta hyviä asioita.

Keskeistä pitkän ajan tulevaisuuden kannalta on, ovatko nämä toimet kokonaisuutena vähentäneet Euroopan vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa. Ja että Suomen houkuttelevuus pysyy muiden alapuolella - aivan kuten Eerola antoi ymmärtää.

Valiokunnan puheenjohtaja jatkaa realistisella linjalla todeten, että "Irak, Afganistan ja Somalia ovat osittain turvallisia maita. Useita Suomessa asuvia, oleskeluluvalla olevia henkilöitä käy niissä lomailemassa ja viettämässä aikaa, ja he lähettävät sinne lapsiaankin. Toki niissä on vaarallisia alueita, mutta se ei tarkoita, että ne maat joka puolelta ovat vaarallisia. Sisäisen paon mahdollisuutta pitää kehittää ja viedä eteenpäin."

Tässä on siis sarkaa suomalaiselle ulkopolitiikalle eli Timo Soinille (ps). Kannattaisiko Suomen ryhtyä aktiivisiin toimiin kriisialueiden sisäisen paon kehittämiseksi?

Jos asia saataisiin kuntoon ja sille maailmanlaajuinen hyväksyntä ensisijaisena pakolaisongelmien ratkaisukeinoina, voitaisiin käytännössä kaikkien Suomeen pyrkivien suurimpiin turvapaikanhakijaryhmiin kuuluvien ihmisten hakemukset hylätä. Tämä suojaisi suomalaista yhteiskuntaa sellaisena kuin sen nyt tunnemme ja samalla säästäisi rahaa maamme omien talousongelmien tilkitsemiseksi.

Lopuksi Eerola ottaa kantaa nykyisiin pakolaisongelman ratkaisuvaihtoehtoihin. Omien sanojensa mukaan hän on "kiintiöpakolaisjärjestelmän kannattaja enemmän kuin näiden maankiertäjien."

Tästäkin voin olla samaa mieltä, mutta vain sillä ehdolla, että kiintiöiden koko ja valittujen pakolaisten laatu säilyvät suomalaisen omissa käsissä. Muussa tapauksessa tukkisin koko reitin.

* * *

Katsahdetaanpa vielä Ranskaan, josta HS välitti myös "Viidakoksi" tunnetulta alueelta tunnelmia. Pari suoraa lainausta riittänee kertomaan mistä siellä on oikein kyse.

Ensin afganistanilainen englanninkielen opettaja "tiedän, että on rikos pysäyttää autoja. Mutta haluan päästä Englantiin." Laki on siis toissijainen tämän opettajan maailmankuvassa. Ainakin silloin, kun hän itse tahtoo jotain.

Sitten ranskalainen monikulttuurista unelmoiva nuori nainen: "nämä ihmiset ovat paenneet sotaa. Ja tällaisilla olosuhteilla me toivotamme heidät tervetulleiksi. He ovat lääkäreitä, asianajajia ja sähkömiehiä, mutta täällä ei ole heille mitään tekemistä. He tulevat hulluiksi, ei tämä ole inhimillistä."

Nainen suhtautuu pakolaisongelmaan siis vahvasti tunteella ja on nielaissut legendan heidän korkeasta sivistyksestään. Tunteen pohjalta hän arvelee, että leirin purkamista vaativille ranskalaisille riittäisi, kun tulisivat päiväksi tutustumaan leiriläisten kurjuuteen. Ikään kuin kaikki eivät muutenkin tietäisi, ettei Viidakon kaltaisilla laittomien maahantunkeutujien leireillä ole kenelläkään kivaa.

Mutta miksi sinne sitten tullaan? Vastauksen saamme intialaiselta muurarilta, jonka mukaan "minä olen täällä tyttöjen takia. Haluan heille paremman tulevaisuuden."

Tarkemmin sanottuna hän haluaa muutamaksi kuukaudeksi töihin, jotta voisi maksaa kahden tyttärensä 18 000 euron myötäjäiset. Näyttäisi siis arvelevan saavansa kovaa palkaa brittien palkkalistoilla.

Eikä hän ainakaan sotaa tai vainoa ole pakenemassa, vaan mitä ilmeisimmin pyrkimässä osaksi brittiläistä harmaata taloutta. Muussa tapauksessahan hän olisi pyrkinyt laillista tietä työperäiseksi maahanmuuttajaksi.

Tätä taustaa vastaan ei voi kuin toivoa, että Suomen eduskunta ja sen hallintovaliokunta saa Juho Eerolan johdolla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan sellaiseen kuntoon, ettei kukaan kehitysmaalainen kuvittele, että täällä Pohjantähden alla voisi hankkia muutamassa kuukaudessa 18 000 euroa puhtaana käteen. Tai että kotimaansa kurjaan elintasoon kyllästynyt voisi Suomessa elellä koko ikänsä sosiaaliturvan varassa.

Toivotan siis onnea Juho Eerolalle uuden tehtävän johdosta. Ja viisautta koko valiokunnalle sen tärkeässä työssä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?

16 kommenttia:

  1. Kiitos Professori kun olet jaksanut lukea artikkelin Ranskan "viidakosta". Ja hyvistä analyyseista!

    Meille tulee HS (vielä), mutta en viitsi edes lukea sellaisia "uutis"artikkeleita, jonka otsikosta jo arvaa mitä mieltä toimittaja on, ja mitä virallista (EU) propagandaa hän kirjoittaa lukijalle.

    Keep up the good work :)
    ja tasapuolisuuden vuoksi:
    Продолжайте хорошую работу

    Innokas lukijanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brysselin Pravda suoltaa Brysselin propagandaa!

      Poista
  2. En muista mistä helkkarista luin juuri muutama päivä sitten tutkimuksen koulusivistyksestä, olisko ollut twitterissä. Pylväsdiagrammeilla oli näppärästi osoitettu miten koulusivistys on maailmassa jakautunut. Ei liene ihme, että Suomi ja muut Pohjoismaat ja keski-Euroopan maat olivat kärjessä ja Afrikka, lähi-itä ja muutama muu kehitysmaa viimeisten joukossa. Kumma kyllä, ylimpänä olevat maat näyttävät houkuttelevan alimman tason maiden asukkaita tulemaan sankoin joukoin nauttimaan sosiaaliturvasta ja muista eduista. Ei oppi ojaan kaada.

    VastaaPoista
  3. Professori kirjoitti "Kannattaisiko Suomen ryhtyä aktiivisiin toimiin kriisialueiden sisäisen paon kehittämiseksi?"

    Varmaan kannattaisi ja jospa hieman lisätään byrokratiaa ja perustetaan valiokunta,
    jonka tehtävänä on syntyvyyden säännöstelyn lisääminen.
    Näin siksi, että tämän pakolaisuus-vohkaamisen keskellä kun mielestäni unohtuu se tärkein asia, liika syntyvyys, liiallinen väkimäärä.

    Syntyvyyden säännöstelyn kun saisi onnistumaan niin sillä olisi kauaskantoiset vaikutukset koko maapallolle.

    Valiokunnan johtoon voisi valita vaikka vihreiden Pekka Haaviston tai jonkun muun vihreän.
    Muistaakseni heidän tavoitteensa kansanomaisesti (on ainakin ollut) pelastaa maapallo.

    Ei mutta mites nyt: "Kaikki Vihreiden toiminta perustuu yhteisiin vihreisiin arvoihin, joita ovat vapaus, vastuu ja välittäminen."
    Jäi puuttumaan se maapallon pelastaminen - vai olisko se heidän "vastuullisessa" arvossaan?
    No ainakaan matujen rahtaaminen Eurooppaan ei mielestäni ole vastuullista toimintaan - maapallon kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreillä ei liene nykyisin mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Sen sijaan se on maan johtava populistinen sosialistipuolue.

      Poista
    2. Kommunistinen feministipuolue - entiset taistolaiskommunistit pääideologeina!

      Poista
  4. Monille tuntuu unohtuvan, että Irak, Afganistan ja Somalia ovat pinta-alaltaan Suomea suurempia maita jokainen. Varmasti turvallisia alueita on, jotta voidaan palauttaa turvapaikkaa aiheetta hakeneita kotimaahansa.

    Lisäksi on syytä muistaa, että Irak voi olla irakilaiselle turvallinen, vaikka ei suomalaiselle olisikaan. Irakilainen osaa maan kieltä ja tuntee tavat. Onhan Yhdysvallatkin turvallinen maa, jonne on valtavasti halukkaita, vaikka öinen Detroit tai Chicago eivät turvallisia olisikaan. Esimerkiksi Chicagossa on tapettu 500 tänä vuonna.

    VastaaPoista
  5. Tulevan vuosisadan mittaan mahdollisesti satojen miljoonien kansainvaeltajien mittaluokkaan kasvavaa invaasiota, jota toistaiseksi osataan tarkastella vain vahvojen "ihmisoikeusideologisten" silmälasien läpi, pitäisi tosiaan pystyä käsittelemään realistisemmalta pohjalta.

    Ensinnäkin noissa ideologis-opillisissa käsitteellistyksissä tarvittaisiin perustavaa laatua olevaa rukkausta. Olemme tekemisissä yhteisötodellisuuden ja -ilmiöiden kanssa, eivätkä niissä vaikuttavat realiteetit palaudu yksilökokemuksen tasolle. Durheimilaisen sosiologian perusteet ovat totaalisesti hukassa.

    Tällaisista syistä meillä ei ole realistista kuvaa myöskään siitä miten haavoittuvaista eurooppalainen ajattelu on. Kuvittelemme harhaisesti, että "kehittyneisyytemme" ja aineellinen vaurautemme tekee meistä vahvan, vaikka voi olla täysin päinvastoin. Kehittyneissä yhteiskunnissa sosiaalisen eheyden langat ovat paljon ohuempia ja vähemmästä häiriöstä hajoavia kuin mitä on laita kehittymättömissä yhteisöissä.

    Juuri kukaan ei tällä hetkellä puhu esimerkiksi siitä että suomalaisilla historiallisesti alistettuna kansana on aivan erityinen taipumus hajota sisäisesti. Eurooppalaiset valtapolitiikan pukarit kehittelevät vain omia kuvitelmiaan "taakanjaosta", jossa jakoperusteet määräytyisivät -- kuten kaikki muukin heidän numeeristen harhojen maailmassaan -- niin sanotun taloudellisen kantokyvyn perusteella.

    Ideologisella tasolla pitäisi aivan ensin oppia erottamaan yhteisöilmiöiden taso ja yksityinen kokemus toisistaan. Pitäisi pystyä kysymään: "Miten siitä että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo, seuraa se, että kaikki kulttuurit sopeutuisivat keskenään?" -- Nehän eivät nimittäin välttämättä sopeudu. Väkisin samaan tilaan ahdettuina ne saattavat vain provosoida toistensa pahimmat puolet esiin ja aiheuttaa molemminpuolisen moraaliromahduksen.

    Ruotsalaisohjaaja Ruben Östlundin elokuva "Play" antaa ahdistavan kuvauksen siitä millaiseksi hyvinvointiyhteiskunta muuttuu kun sen sisäinen eheys ja moraali pikkuhiljaa miltei huomaamatta hajoavat. Suomi ei tule selviämään murto-osastakaan sitä kulttuurista hajoamista mikä Ruotsin on peruuttamattomasti muuttamassa.

    Kansainvaellusrealismista on turha puhua niin kauan kun omassa keskuudessamme varjellaan "rasismin" pelossa julkista puhumattomuutta ja tabuja. Nyt elämme keskellä yhteisesti tunnustettua suurta valhetta, ikään kuin kyvyttömyyden synnyttämää salaliittoa, jossa kukaan ei toistaiseksi uskalla puhua oikeista asioista oikeilla käsitteillä.

    Kaikki -- ja vallankin yhteiskunnan ylätasanteella olevat päättäjät ja itsekritiikkiin täysyn kykenemätön tiedonvälitys -- kokevat turvallisimmaksi toistaa "ihmisoikeusideologisia" hokujaan. Vielä ei ymmärretä miten täydellisiä käsiteharhoja elätellään, kun kuvitellaan että totaalisesti erisuuntaisen yhteisödynamiikan omaavien kulttuurien keskinäiset kohtaamisongelmat voisivat ratketa kunhan vain yksilöt "omaksuisivat oikeat arvot ja asenteet".

    Joten toistaiseksi puhuisin kyllä ihan kyntämättömästä tiedon sarasta tässä kansainvaelluskysymyksessä. En näe sitä realismia vielä missään.

    VastaaPoista
  6. Jos ajatellaan äskettäisiä tieteellisiä uutisia, että suomalaiset ovatkin oma rotunsa, ja että toisaalta mitä Islantilaiset ja Norjalaiset saagat kertovat Suomen kuninkaista, niin ei liene kovin kaukaa haettua, että olemme toisiaankin oma rotumme. Ja sen perusteella voimme haistattaa pitkät mokuttajien "maksamme velkaa" höpinöille.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka tapauksessa Suomi on historiallisesti imperialismin uhri. Eikä sillä siksi edes voi olla mitään "velkaa" maksettavanaan.

      Poista
    2. Muut maat lyhentävät velkojaan ja men annamme avustuksia. Tästähän oikeastaan pitäisi nostaa äläkkä. Miksi vain ME avustamme köyhiä maita? :D

      Poista
  7. Enpä olisi niin hirveän jyrkkä mamuja kohtaan. Reilua olisi tunnustaa että Suomalaisuus on pitkälti mielentila eikä ole mitään purkamatonta estettä sille etteikö vaikka irakilaisesta voisi tulla kelpo suomalainen.

    Haaste on vaan siinä että löydämme ne irakilaiset jotka ovat vaömiita ja halukkaita hylkäämään kotimaansa arvot ja uskomukset (=kulttuuri) ja assimiloitumaan suomalaiseen mielenmaisemaan.

    Kotoutuminen kuten kaikki muutos lähtee aina sisältäpäin. Jos muutokseen ei ole haluja niin ulkoa sitä ei saa aikaiseksi. On kuin kaataisi vettä astiaan jossa on kansi päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Mutta on myös osattava katsoa yksittäistapausten ohella tilastoja. Ja vetää yleiset linjaukset niiden perusteella. Sekä poimia yksittäiset tapaukset silloin, kun se on sen arvoista.

      Poista
  8. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa joku aika sitten kahdeksan vuotta Suomessa asuneelle pizzakuskille joka itki kotimaastaan hakemansa vaimon karkoituspäätöstä - englanniksi. Uutista lukiessani oli vielä tuoreessa muistissa pitkä taksimatka iranilaisperäisen kuskin kyydissä, kuskin jonka kanssa oli nautinto keskustella puhtaalla vivahteikkaalla suomella elämään liittyvistä kysymyksistä.

    Pitäisi olla mekanismi jolla pääsemme eroon ihmisistä joilla ei ole edes halua tulla osaksi suomalaisten yhteisöä. Sen sijaan ihmiset jotka ovat valmiita panostamaan kaiken tarmonsa ja osaamisensa meidän kaikkien yhteisen hyvän kasvattamiseen ilman taka-ajatuksia olkoon minun puolesta tervetulleita rotuun, uskontoon, kansallisuuteen tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

    Haaste on vaan miten päästään mädistä omenoista eroon ennen kuin ne mädättävät koko kopan.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!