keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kuinka haluaisit kuolla?

Helsingin Sanomien välittämän tutkimustiedon mukaan suurin osa suomalaisista suhtautuu eutanasiaan myönteisesti. Käytännössä se tarkoittaa ihmisten haluavan päättää omasta kuolemastaan ainakin parantumattoman sairauden yhteydessä.

Eutanasia on herkkä asia. Mutta koska olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin, en tällä kertaa lähtenyt puimaan sitä. Sen sijaan tartuin HS:n jutussa olevaan kyselyyn.

Se koostui kysymyksestä ja niihin liitetyistä vaihtoehtoisista vastauksista. Tätä mallia käytettäneen yleisesti siksi, että sellaisen analysointi on helppoa ja nopeaa.

Sallittakoon kuitenkin muutama kommentti osoittamaan kyselytutkimusten ongelmia. Ensin HS:n jutussa tehty kysymys ja sen vaihtoehdot, sitten  oma kommenttini eri kappaleessa.

1. Miten haluaisit kuolla? Äkillisesti ja ennalta arvaamatta, Vanhuuteen hiipumalla ja pois uinumalla. Tietoisena kuoleman tulosta ja läheisten kanssa viimeiset keskustelut käyden.

Tähän lienee kaikille mahdollista vastata asiallisesti, vaikka varsin yleinen realismi eli kitumalla riutuen puuttuukin vaihtoehdoista - kukaan tuskin kuitenkaan toivoo sellaista.

2. Jos saisit valita, mihin näistä kuolisit mieluiten? Sydänkohtaukseen. Liikenneonnettomuudessa. Syöpään.

Tähänkin kaikki pystyisivät vastaamaan, mutta vastaus olisi monen kohdalla erilainen kuin kysyttäessä mihin hän kuolisi mieluiten ja vastaus annettaisiin vapaamuotoisena tekstinä ilman ennalta määritettyä valikkoa.

3. Missä haluaisit kuolla? Kotona. Sairaalassa. Hoivakodissa.

Tässäkin vaihtoehdot ovat vajaita ja lisäksi ristiriidassa edellisten kanssa. Jos haluaisin esimerkiksi kuolla toisen kysymyksen yhden vaihtoehdon mukaisesti liikenneonnettomuudessa, se tuskin tapahtuisi sen enempää kotona, sairaalassa kuin hoivakodissakaan.

4. Minkä ikäisenä haluaisit kuolla? 50-70-vuotiaana. 71-80-vuotiaana. 81-90-vuotiaana. 91-100-vuotiaana. Yli satavuotiaana.

Ensinnäkin kysymys lienee suurimmalle osalle väestöä irrelevantti. Ainakin itselleni toivottu kuolinikä riippuu terveydentilasta. Kuolen paljon mieluummin 70-vuotiaana ja siihen asti terveenä kuin 100-vuotiaana ja 30 vuotta toimintakyvyn vieneestä sairaudesta kärsineenä.

Toiseksi itsemurhatilastojen valossa näyttää joukossamme olevan ihmisiä, jotka haluavat kuolla jo alle 50-vuotiaina. Miksei tätä vaihtoehtoa ole mukana? Ei kai vain tarkoituksena ole tuottaa poliittisesti korrekteja tuloksia?

5. Kenen ensisijaisesti haluaisit olevan vierelläsi, kun kuolet? Puolison tai rakastetun. Lapsen tai lasten. Vanhempien. Hoitajan. Papin. En kenenkään.

Tähän kysymykseen suurin osa ihmisistä pystynee vastaamaan, vaikka valikosta puuttuukin joitain mahdollisia vaihtoehtoja. Mieleen tulee ainakin hyvä ystävä (lapsettoman yksineläjän kohdalla hyvinkin relevantti vaihtoehto) sekä lemmikki (kotieläimet tuntuvat nykyisin olevan monille ihmisiä rakkaampia).

Kaikkiaan HS:n "selvitys" tuottaa siis yli puolessa kysymyksistä vajavaista ja osin jopa harhaanjohtavaa tietoa ihmisten kuolemiseen liittyvistä toiveista. Toki juuri tällä kyselyllä lienee vain viihdearvo, mutta sellainenkin vaikuttaa ihmisten maailmankuvaan. Etenkin jos lehti tekee sen perusteella jutun ihmisten kuolemiseen liittyvistä toiveista.

Vakavampaa on kuitenkin se, että myös vakavasti tehdyt kyselytutkimukset sekä työpaikkojen erilaiset asenne- yms. kartoitukset ovat pullollaan samalla tavalla vajavaisia vaihtoehtokyselyjä. Ja niillä on suora vaikutus ihmisten elämään.

Lisäksi, kuten ilmaisin kysymyksen numero 4 kohdalla mahdollisesti tapahtuneen, voidaan vaihtoehdt sopivasti valitsemalla saada tukea ennakkoon päätetyille näkemyksille. Sellaiseen voi olla motiivi monellakin kyselytutkijan tekijällä/tilaajalla.

Edellä mainituista syistä kysymysten laadinnassa tehdyt vaihtoehtojen rajaukset eivät ole merkityksetön asia, vaan ne saattavat pahimmillaan johtaa disinformaatioon perustuviin virheellisiin ratkaisuihin niin yksittäisten ihmisten, yritysten kuin koko yhteiskunnan tasolla. Tämä seikka on kaikkien suomalaisten hyvä tiedostaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaiset haluavat ensisijaisesti metsien monimuotoisuutta - entä sitten?
800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia
Armokuolema ja kansanvalta



5 kommenttia:

  1. Juttelin kerran sairaanhoitajan kanssa, joka on hoitanut myös kuolevia. Kertoi, ettei yksikään hänen potilaistaan halunnut kuolla, elämästä haluttiin pitää kiinni loppuun asti. Vaivoihin vain sopeutuu. Ei voi enää kävellä. Ei voi peseytyä itse, syödä. Kaikkeen muuhun tottuu, muttei kipuun.

    Vanha isoäitini sanoi, että pahinta ikääntymisessä on omien ystävien kuoleminen, lopulta on sukupolvensa viimeinen. Ei ole ketään, joka jakaisi samat kokemukset vaikkapa sota-ajasta. Millaista oli, kun ystävät ja sukulaiset eivät palanneetkaan rintamalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse tunnen lähipiiristäni ihmisiä, jotka olivat halunneet kuolla ennen kuin lähdön aika lopulta tuli.

      Poista
  2. Aika rasistista rajata kysymyksessä viisi vaihtoehto vain pappiin.
    Kyllä siihen nyt yksi oikeauskoinen imaami olis pitänyt mahduttaa? ;)

    Ellei sitten tarkoitettu Papi-nimistä henkilöä?

    VastaaPoista
  3. Mitenkähän noista vaihtoehdoista muodostaisi meikäläiselle ennustetun kohtalon: 82-vuotiaana, vieraassa sängyssä, mustasukkaisen aviomiehen ampumana...

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!