keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Demokratiasta ja islamista

Yhdysvallat keskeyttää Syyrian sodan maltilliselle osapuolelle antamansa sotilaskoulutuksen ja tuen. Syynä on osin joukkojen epäonnistuminen taistelutoiminnassa ja toisaalta näiden saaman aseistuksen valuminen islamistisille sotajoukoille.

Pikku-uutinen alleviivaa sitä vaikeutta, jonka länsimaat ovat kohdanneet pyrkiessään vaikuttamaan islamilaisen maailman kohtaloihin. Liittolaisia on vaikea tunnistaa ja vaikka heidät tunnistaisikin, saattaa kumppanin mieli muuttua - ellei kyse ole alun perinkin huijauksesta.

Toinen uutinen kertoo Afganistanista, missä Taleban on osoittanut voimiansa valtaamalla kaupungin. Tapaus osoittaa, ettei länsimaiden tuella valtaan noussut hallitus ole koko maan valtias, vaikka tuskin merkitseekään käännettä ikuiselta tuntuvan epäjärjestyksen kotimaassa.

Samalla tapaus osoittaa, ettei ääri-islamista voimansa saava hurmahenkinen joukkio ole helposti voitettavissa. Siinä missä ISIS on osoittanut sitkeytensä Irakissa ja Syyriassa, on Taleban noussut tappionsa jälkeen uudelleen Afganistanissa. Hinnan näistä islamin nimeen vannovien sotureiden toimista maksavat kaikki afganistanilaiset, irakilaiset ja syyrialaiset.

Sen sijaan länsimaiden ja venäläisten kiistely siitä, kenen puolesta Syyriassa tulisi toimia näyttäytyy tosiasioiden valossa absurdilta. Tai oikeastaan länsimaiden kyvyttömyys tunnusta tosiasioita on anteeksiantamatonta, kun samaan aikaan kuolee joukoittain ihmisiä ja pääasiassa nuoret miehet jättävät kotinsa ja kotimaansa etsiessään parempaa tulevaisuutta.

Tässä mielessä lännen toimia Syyriassa, ja aiemmin sekä Afganistanissa että Irakissa voidaan kuvata vanhalla sanonnalla, jonka mukaan tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Tämä ei tarkoita, etten pitäisi demokratiaa tavoittelemisen arvoisena asiana, vaan sitä ettei aitoa demokratiaa voi viedä väkisin, vaan sen tulee kasvaa kansasta itsestään.

Tuon kasvun edellytyksiä ovat vakaa rauha, sivistys ja laaja ihmisten välinen luottamus. Mutta mistä ja miten sellaiset saataisiin uskonnollisten ristiriitojen ja sisäisten klaanijärjestelmien hallitsemiin sekasortoisiin maihin?

Iranissa mallina on islamin johtama pappisdiktatuurin johtama näennäisdemokratia. Saudi-Arabiassa valtaa pitää islamilainen diktatuuri, Syyriassa saman toteutti melko maallinen diktatuuri. Egyptissä valtaan nousi erinäisten vaiheiden jälkeen uusi maallinen diktatuuri. Sen sijaan Libyassa diktatuuri vain kaadettiin ja tilalle jäi sekasorto.

Kemal Atatürkin Turkki osoitti aikanaan mallia, kuinka demokratian tielle voisi päästä myös islamilaisessa valtiossa. Valitettavasti hänen seuraajansa eivät pystyneet viemään työtä loppuun, vaan maa on jäänyt tasapainoilemaan demokratian ja sekasorron uhan alle: viimeaikainen islamilaisuuden voimistuminen on vieläpä vahvistanut epädemokraattista kehitystä.

Siksi edes Turkista ei ole malliksi islamilaiselle maailmalle. Tie islamilaiseen utopiaan on ilmeisesti vain aivan liian pitkä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiireistä:
Islamilainen utopia
Zuber Jalal Isa herätti ajatuksia
Paratiisi


6 kommenttia:

  1. " Tuon kasvun edellytyksiä ovat vakaa rauha, sivistys ja laaja ihmisten välinen luottamus. Mutta mistä ja miten sellaiset saataisiin uskonnollisten ristiriitojen ja sisäisten klaanijärjestelmien hallitsemiin sekasortoisiin maihin?"

    Islam on tässä kantona kaskessa. Tätä mm suvaitsevaistomme ei voi millään myöntää. Jos shiat ja sunnit ovat tappaneet toisiaan 1400 vuotta, ei liene odotettavissa että rauhanmarssissa käsi kädessä kävelisivät lähiaikoina. Islamista luopuminen lienee mahdotonta - valitettavasti.
    -Beowolf-

    VastaaPoista
  2. Länsimaihin ei pidä päästää yhtäkään muslimia, ja loputkin pitää poistaa täältä asiallisessa aikataulussa. Syyriasta/Irakista/Turkista voimme ottaa vastaan ainoastaan todistettavasti ei-muslimeja. Taqqiyan vuoksi emme koskaan voi tietää, onko maahan saapuva muslimi rauhan vai jihadin kannattaja. Lisäksi on paljon esimerkkejä siitä, miten sekularisoituneiden pohjoismaihin muuttaneiden muslimivanhempien lapset ovat osoittautuneet terrorismiin halukkaiksi jihadisteiksi. Euroopan valtioiden tulee suojella ensisijaisesti omia kansalaisiaan, muslimien suojelu on muslimien asia.

    Heidän (muslimien) mielestään me olemme olleet sodassa islamia vastaan jo 1350 vuotta. Ei ole mitenkään perusteltua päästää rajan yli vihollisen joukkoja.

    VastaaPoista
  3. Isiksen tapauksessa ei kiinnijääneille taistelijoille pitäs antaa armoa, vaan kaikki pitäs hetimiten telottaa, talebaanitki on lievempiä isikseen verrattuna ..

    VastaaPoista
  4. "Kemal Atatürkin Turkki osoitti aikanaan mallia, kuinka demokratian tielle voisi päästä myös islamilaisessa valtiossa"

    Tuota, tuota , noinhan se koulukirjoissa menee, mutta oikeasti Mustafa Kemal Atatürk osoitti, että islamilaisessa valtiossa täytyy olla alkoholisoitunut kenraali, Pasha, voittaakseen muslimit näiden omilla eväillä ja tehdäkseen samoja, tai vielä hirmuisempia kuin kantakulttuurinsa uskonnolliset muslimit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Turkki on ollut poikkeus islmailaisessa maailmassa Atatürkin jälkeen. Mutta se on sitä yhä vähemmän. Tosin jonkinlaisena kantona kaskessa taitaa olla maahan kasvanut länsimaisittain elävä sekularisoitunut keskiluokka. Vaikka kyllähän asialleen omistautunut islamisti voi tuon kannon poistaa. toivotaan nyt kuitenkin, ettei sellainen onnistu nousemaan vallankahvaan Ankarassa.

      Poista
    2. Sehän on vallankahvassa. Ne Ataturkin jälkeiset demokratian rippeet vain estävät Turkin siirtämistä kokonaan mullahien valtaan.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!