maanantai 14. syyskuuta 2015

Demokratian ja korporatismin yhteenotto - kansa maksaa

Ay-liike on ilmoittanut pysäyttävänsä Suomen perjantaina. Syynä ovat hallituksen toimet, joilla se yrittää vähentää julkisia menoja ja alentaa työn yksikkökustannuksia.

Tämä siis tilanteessa, jossa Suomen valtion budjetti on useiden miljardien eurojen verran miinuksella ja pelkät korkomenot ovat yli 1,5 miljardia miljardia. Ja talous supistuu ainoana EU:n jäsenmaana. Ja maahan on suuntautunut kansainvaellus, joka viime viikkoina on lisännyt julkisen sektorin menoja miljoonilla euroilla päivässä.

Ja mitä nuo hallituksen esitykset pitävät sisällään? Lomien lyhentämistä, erilaisten työnteon lisien vähentämistä ja sairausajan palkan alentamista. Siis toimenpiteitä, jotka selkeästi vähentävät työnantajan kuluja.

Valtion palkkarenkinä minun lomani lyhenisivät esityksen toteutuessa. Myös sairausajan palkat vähenisivät. Ylitöistä en saa korvausta, vaikka käytännössä työpäiväni onkin virallista työaikaa pidempi kuten muillakin tutkijoilla. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Suomessa on pakko tehdä juuri nyt jotain sellaista, joka palauttaa yhteiskuntamme kansainvälisen kilpailukyvyn.

Siksi toivoin keväällä ja uudelleen kesällä, että hallituksen yhteiskuntasopimus johtaisi vähän kuin talvisodan hengessä ratkaisuun, jossa Suomen talous palautettaisiin kilpailukykyiseksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Toki tiedostan, etteivät työkustannukset ole se varsinainen ongelma, vaan suomalaisten yritysten tuotekehityksen liian matala taso sekä tuotteiden markkinoinnin epäonnistuminen. Ja julkisen sektorin sekä yhteiskunnan turvaverkoston talouteen nähden liian korkeat kulut.

Jälkimmäiseen ei auta se, että hallitus on ottanut tutkimuksen ja koulutuksen erityisen alasajon kohteeksi. Mutta ei myöskään yhteiskunnan pysäyttäminen lapsellisella mielipiteenilmaisulla, jonka perimmäiseksi syyksi uskon ay-liikkeen tuohtumuksen siitä, että maan demokraattinen hallitus on tehnyt päätöksen yli kohtuuttomaan korporaatiovaltaansa tottuneiden ay-pomojen.

Tässä tilanteessa toivoisin, että ay-liike palaisi EK:n kanssa pikaisesti yhteiseen neuvottelupöytään ja tekisi Sipilän hallitukselle oman uskottavan esityksen siitä, miten Suomen akuutti ongelma saataisiin ratkaistuksi. Samaahan on pyydetty myös hallituksesta käsin. Ja kyllä se olisi viime kädessä työnantajienkin etu.

En kuitenkaan ole kovin optimistinen. Uskottava ratkaisuhan pitää varmasti sisällään monenlaisia työntekijöiden etujen leikkauksia. Niille taas erityisesti vasemmistolaisesti ajattelevien SAKlaisten piirissä lienee kovin vähän ymmärrystä, Siten vaarana on, että tekemällä järkevän sopimuksen SAKlainen ay-pomo tulee samalla käynnistäneeksi oman lähtölaskentansa mukavan leppoisasta hommastaan.

Mutta aina saa toivoa. Ja minä toivon kovasti. Mutta samalla pelkään, että tulemme syksyn mittaan näkemään joko demokraattisen hallituksen tappion epädemokraattisille voimille tai vaihtoehtoisesti talouteemme syvästi purevan valtataistelun, jonka lopputuloksesta ei kukaan voi olla varma.

Sen sijaan siitä ei ole epäilystä, että käytännössä kaikki suomalaiset joutuvat joutuvat maksamaan kovan hinnan tästä järjettömyydestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Loistavia uutisia
Yhteiskuntasopimus kaatui, entä sitten?
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?

10 kommenttia:

  1. Niin kauan kun Suomella on varaa maksaa "pakolaisten" menot, sosiaaliturvaa toisen maan kansalaisen lapsille (vrt. puolalainen tekee työtä Suomessa, saa lapsilisää Puolassa asuville lapsilleen), antaa tukea Kreikalle ja niin kauan kun rahaa tuntuu riittävän valtiolta kaiken maailman turhanpäiväisiin mutta kaliisiin tulevaisuusselvityksiin, ei ole mitään syytä kiristää suomalaisen työntekijän toimeentuloa. Kun sanotaan, että meillä ei ole varaa ja velkaa on liikaa, meillä ei voi olla varaa ylläpitää toisen maan kansalaisia sosiaaliturvalla. Vienti ei vedä sen paremmin eikä yhtään uutta työpaikkaa synny sillä, että lomia lyhennetään tai sairaslomalla olevan palkkaa pienennetään tai vaikka nyt työssä olevat tekisivät työtä 24/7 365 päivää vuodessa. Myös eurosta pitäisi päästä eroon mutta vaikuttaa siltä, että suomalaiset poliitikot mieluummin uhraavat oman kansansa kuin tekisivät jotakin sen hyväksi. Nimim. Työläinen vientiteollisuudesta

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen on tulevan perjantain hinta. Jos Suomi pannaan "totaalisesti kiinni", kuten medioissa uhotaan niin menetykset ovat Bruttokansantuote per varsinaisten työpäivien lukumäärä vuodessa eli n. !86mrd€ per n.240vrk, siis pyreät 720 miljoonaa €.
    No, ihan kaikkia ei lakkoon saada mukaan, selviämme kenties 500 miljoonalla, saavutus sekin ;D
    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perjantain laskennallinen kustannus on tuo 500-720 milj. euroa, mutta käytännössä osa tuosta summasta palautuu, kun seuraavina päivinä perjantain tekemättömiä rästitöitä tehdään pois ja tavaratuotteet saapuvat kotimaan ja ulkomaan asiakkaille päivän, kaksi myöhässä. Joten todellinen tappio jää selvästi alhaisemmaksi.

      Poista
    2. Näin kyllä mutta toisaalta seurannaisvaikutuksia ei laskelman yksinkertaisuuden takia ole huomioitu. Puhumattakaan siitä mitä johtopäätöksiä esim. reittauslaitokset Suomen menosta tekevät? hh

      Poista
    3. Reittauslaitoksista en tiedä, mutta ei nämä lakot ole mitenkään poikkeuksellisia euroalueella, joten en olisi yksittäisestä mielenilmauksesta huolissani vaikka se nyt pysäyttänee puoli-Suomea. Muissa euromaissa esiintyy tuon tuosta pidempiä lakkoja päivän mielenilmausten lisäksi.

      Itsehän olen sitä mieltä, että tämäkin kolmikantayhteenotto on pohjimmiltaan kiinni eurosta (ei sovi Suomelle) ja ennen kaikkea sen valuvioista. Jostain syystä 2 % inflaatiotavoite on ns. kaikki kaikessa eikä sitä ole pyritty mitoittamaan yleiseen hyvinvointiin koko euroalueella. Ne vähäiset sopimukset, jotka on sovittu eurosäännöissä, niin niistä ei pidetä kiinni. Yleensä ottaen kaikki pelkistyy siihen, että joko valuutta joustaa tai työttömyys joustaa.

      Kolmanneksi syypääksi nostaisin pääministeri Sipilän hallituksen. Sipilä hoitaa valtiota kuin yritystä eikä ymmärrä makrotaloudesta tuon taivaallista vaan yrittää väkisin yritystalouden opeilla hoitaa valtiota kuntoon. Hallitusta tuntuu vaivaavan mielikuviksettomuus eikä haluta nähdä vaihtoehtoja vaan otetaan juustohöylä käteen meni syteen tai saveen.

      Poista
    4. Tiedät hyvin että SAK:lla et kumppaneilla on ollut mahdollisuus esittää oma käsityksensä miten vajeen suhteen voitaisiin menetellä mutta sitä he eivät ole tehneet.
      Totuus on että tässä puhutaan kauniita mutta todellisuudessa taistellaan vallasta Suomessa.
      hh

      Poista
  3. Sinänsä ymmärrettävää olla huolissaan maan "pistämisestä kiinni" tässä tilanteessa, mutta reaktiolta syö vakavasti pohjaa se fatalismi, jolla on oltu ottamassa vastaan vähintään 30 000-40 000 muukalaista vuodessa ylläpidettäviksi niillä varoilla, joiden on sanottu olevan lopussa. Tällä kaavalla kotoutettavia ja sopeutettavia olisi jo kolmessa vuodessa reilusti yli 100 000 maassa valmiiksi kituvien yli 500 000 työttömän lisäksi.

    Luulevatko ihmiset, että tuo muukalaismäärä on muutaman kuukauden kuluttua jätettävissä metsään kuin kesäkissat tämän muodikkaan "asuttamisen" alkaessa maistua puulta? Tai heidän edes alistuvan siihen?

    VastaaPoista
  4. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä, kun kerran kuitenkin olemme menossa tuhoon. Parempi, mitä vähemmän maahanmuuttajia maassa on. Viime päivien uutiset ovat lähinnä uskomattomia, VR ei kysele enää matkalippuja, Ruotsi ohjaa porukan tänne.

    Jossakin on nyt selvästikin päätetty, että maahan päästetään niin paljon tulijoita kuin vain mahdollista. Nämä saavat sitten täysihoidon veronmaksajan piikkiin, kun taas veronmaksajan pitäisi vain suostua kaikkeen.

    VastaaPoista
  5. Tässä on ollut niin paljon irtisanomisia, että tilanne muistuttaa Jouko Ahosen toimintaa 2000-luvun alussa Paperiliiton johtajana. Jouko tuhosi oman ammattiliittonsa vallan haastettuaan työnantajat ja sen jälkeen vientiteollisuus on saanut elellä melko sopuisasti.

    Nyt kotimarkkinoilla toimivat työntekijät ovat oppineet, että pitääkseen työpaikkansa, muutoksia on tehtävä. Massiiviset irtisanomiset ovat tehneet tehtävänsä.

    Ainoat lakkoilijat ovat niitä, jotka voivat vielä kiristää työnantajiaan, eli käytännössä julkisen sektorin. Niin kunta kuin valtiokin ovat antaneet periksi liitoille ja niiden palkat ovatkin nousseet rinnalle ja ylikin verrattuna maailmanmarkkinahinnoilla toimiviin avoimen sektorin yrityksiin.

    Kuten sanoit itsekin tuossa, niin avoimen sektorin huono tila johtuu kotimarkkinoiden kysynnän hiipumisesta (verotus) ja vientimarkkinoiden osalta huonosta markkinoinnista (johtamisen heikkous). Kumpaakaan ei paranneta kesälomia leikkaamalla, mutta kesälomien leikkaukset purevatkin julkiseen sektoriin välillisesti ja vähitellen. Moraalisesti tilanne on sietämätön, että virkakunta nauttii paremmista eduista kuin elättäjänsä.

    Kuten monta kertaa aiemminkin todettu, millään hallituksen leikkauksilla ei ole merkitystä, jos rajojen sisäpuolelle tulvii satoja tuhansia elätettäviä.

    Mutta sosialismin vastustaminen ei ole Sipilän, Stubbin tai Soininkaan päämäärä. Ja kun islam on sosialismin sisaraate, ei sitäkään vastusteta päämäärätietoisesti.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista. Minusta fatalismi ei ole oikea johtopäätös tilanteessa, jossa maahan tulvii taakkoja. Oikein tässä tilanteessa olisi taakantulon pysäyttäminen tässä vaiheessa rajatarkastuksin ja Dublinin sopimukseen vedoten ja pidemmällä aikavälillä vetovoimatekijöitä vähentämällä.

    Ja samalla löytää kaikkien toimijoiden yhteistyöllä keinot nostaa Suomen talous nousuun. Se ei vaadi kuin vilpitöntä mieltä ja luovia ideoita. Lakkoilu ja kieltäytyminen pohtimasta asiaa ei viittaa kumpaankaan.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!