tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kyllä kansa tietää

Suomen uusi hallitus on ottanut asiakseen leikata lähes kaikesta julkisesta toiminnasta pienentääkseen valtion kuluja. Tavoite on järkevä ja esimerkiksi viime päivinä julkisuudessa paljon olleen ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämisen hyväksyy enemmistö suomalaisista. Samoin kehitysavun leikkaamisella on vahva kansan kannatus.

Kaikista kriittisimmin kansa suhtautuu tutkimuksesta ja koulutuksesta leikkaamiseen. Asiaa perustellaan, aivan oikein, sillä että Suomen hyvinvointi perustuu tulevaisuudessa entistä enemmän tietoon ja osaamiseen.

Suomesta löytyy paljon myös sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaamisen vastustajia.  Tämä ei ole yllättävää, sillä suomalaiselle kulttuurille on tyypillistä pyrkimys hyväntahtoisuuteen, universalismiin ja turvallisuuteen. Ja saahan moni myös toimeentulonsa tältä momentilta.

Sivumennen sanoen: suomalaisista arvoista voidaan päätellä myös, että suomalaisten halu leikata kehitysavusta osoittaa heidän ymmärtävän, että siinä on kyse enemmän kehitysapubisneksen ylläpitämisestä kuin kohdemaiden auttamisesta kehityksen tiellä. Emme siis ole tyhmiä.

Palatakseni tälle kirjoitukselle aikomaani pääasiaan on kuitenkin todettava, ettei julkisen talouden menoja voi leikata paljoa muuten kuin säästämällä sieltä missä rahaa käytetään paljon. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sosiaali- ja terveysmenoja ja toissijaisesti opetusta ja kulttuuria.

Ottaen huomiooon, että valtio on viime vuosina  kattanut menoistaan reilusti yli kymmenen prosenttia velalla, ei Sipilän hallituksella ole oikeastaan mahdollisuutta olla koskematta näihin hallinnonaloihin. Sosiaali- ja terveysmenojenkin osalta lisävaikeuden aiheuttaa väestön vanhenemisesta johtuva väestörakenteen heikkeneminen ja humanitaarisen maahanmuuton kautta kasvanut sosiaaliturvan varassa elävän työikäisen väestön kasvaminen.

Siten paineet kohdistuvat entistä enemmän muihin hallinnonaloihin. Siis myös koulutukseen ja tutkimukseen. Tämä on minulle henkilökohtaisesti katkeraa, sillä näen muiden suomalaisten tavoin meidän sahaavan omaa ja etenkin lastemme oksaa.

Siksi paninkin mielihyvin merkille EK:n pääjohtajan Matti Alahuhdan päätöksen tukea henkilökohtaisista varoistaan suomalaista tutkimusta ja koulutusta. Samalla hän vetosi, että muutkin yritysjohtajat toimisivat samoin.

Alahuhdan päätös on looginen. Tutkimus ja koulutushan ovat edellytyksiä sille, että suomalainen korkeaan osaamiseen ja tuotekehitykseen perustuva yrityselämä voi toimia Suomessa myös jatkossa. Olisi siis loogista, että muutkin Suomessa toimivien yritysten johtohenkilöt tarttuisivat Alahuhdan esimerkkiin.

Samalla he voisivat miettiä, että kannattaisiko myös heidän edustamiensa yritysten satsata nykyistä enemmän tutkimuksen ja koulutuksen tukemiseen esimerkiksi yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin kohdennetulla suoralla perusrahoituksella, lisäämällä tutkimusta tukevien säätiöiden tuottavaa omaisuutta lahjoittamalla niille esimerkiksi omia osakkeitaan tai yksinkertaisesti teettämällä niissä tilaustutkimuksia.

Oman listani hyväksyttävistä valtion toimintojen leikkaamisesta olen esittänyt jo aiemmin täällä. Totesin silloin, että säästöt tulisi kohdistaa mahdollisuuksien mukaan kaikkeen muuhun paitsi turvallisuuteen, tutkimukseen ja koulutukseen, julkisen terveydenhuollon peruspalveluihin sekä yhteiskunnan turvaverkkojen ylläpitoon sellaisella tasolla, joka ei passivoi. Ilokseni olen huomannut Sipilän hallituksen linjausten vastaavan varsin pitkälle neljä vuotta sitten esittämääni näkemystä.

Sen sijaan minun on vaikea ymmärtää työmarkkinajärjestöjen nokittelua tässä tilanteessa kun maamme hyvinvointi on veitsenterällä. Ay-liike huutaa työelämää passivoivan ylipitkän työttömyyskorvauksen puolesta ja yrityselämän edustajat haluaisivat poistaa palkansaajilta kaikki ylimääräiset korvaukset jopa pyhäpäivien ajalta.

Jotenkin toivoisi, että näiden järjestöjen jäsenkunta osaisi siirtää järkevän ja valtiontalouden nykytilan hyvin ymmärtävän näkemyksensä myös edusmiehilleen. Näin voitaisiin saada aikaiseksi sellainen yhteiskuntasopimus, joka turvaisi myös jälkeläisillemme elämän pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.

Tai no. Itse asiassa pidän varsin todennäköisenä, että etujärjestöt pitävät nykyistä meteliä vain varmistaakseen itselleen vahvan aseman tulevissa yhteiskuntasopimusneuvotteluissa. Toivottavasti en ole tässä käsityksessäni väärässä, vaan järjestöiltä lopulta löytyy todellista halua hallituksen vaikeiden päätösten tukemiselle. Se olisi kaikkien etu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtion tehtävät
Tekikö ministeri Lindström mestarillisen avauksen vai oman maalin?
Marko Piirainen, AKT:n piilothatcherilainen puheenjohtaja

14 kommenttia:

  1. Tutkimusrahoja on todellisuudessa aivan liikaa, koska meillä on tällä hetkellä varaa tukea miljoonilla ja miljoonilla puhdasta pseudotiedettä ja huuhaatutkimuksia. Suomen Akatemian listaukset tuetuista hankkeista ja listaukset yliopistoväen tohtoriväitöskirjoista kertovat että se tutkimus joka on oikeaan tieteeseen perustuvaa peustukimusta tai soveltavaa tutkimusta voisi todellisuudessa saada enemmän rahaa kuin nykyisin jos rahoitus vain kohdennettaisiin oikein.

    Nyt rahamme menevät täydelliseen huuhaahan josta ei ole mitään käytännön hyötyä tai kuvitellut hyödyt ovat niin kaukaa haettuja ettei niihin usko oikeasti kukaan. Joukossa on merkittävä määrä aivan puhdasta pseudotiedettä jota rahoitetaan dokumenttien mukaan kymmenillä miljoonilla.

    Tästä syystä en olisi leikkausten jälkeenkään huolissani tutkimusmäärärahojen kokonaismäärästä, mutta olen todellakin huolissani siitä että niiden kohdentamista ei todennäköisesti kyetä tulevaisuudessakaan muuttamaan eli painottamaan sitä tutkimusta, josta meille kansakuntana olisi mainitsemaasi hyötyä ja josta hyvinvointimme riippuu jatkossakin. Huuhaa tule EDELLEEN syömään leijonanosan tutkimusrahoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asia ei ole noin yksinkertainen. Vaikeus on sen määrittelemisessä, mikä on huuhaata. Esimerkiksi molekyylibiologiaa pidettiin sen alkutaipaleella huuhaana. Nyt sen avulla esimerkiksi hoidetaan sairauksia, kehitetään tuotantoprosesseja ja otetaan kiinni rikollisia.

      Poista
  2. Olen edellisen anonyymin kanssa samaa mieltä - kohdennus on pielessä ja jos leikataan, se toivottavasti parantaa rahavirrasta päättävien kykyä kohdentaa paremmin. Ja kun tuntee jonkun verran julkisen sektorin hallintoa, kyllä sitä leikattavaa löytyy. Kiinteistöistä alkaen.

    Näin voitaisiin saada aikaiseksi sellainen yhteiskuntasopimus, joka turvaisi myös jälkeläisillemme elämän pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.

    Kuka haluaa säilyttää hyvinvointivaltion? Kenen etua se ajaa? Miksi korkea verotus ja suuri julkinen sektori on itseisarvo? Moniäänisyys ja järjestelmän haastaminen antaa erilaisen kyvyn vastata tulevaisuuden muutoksiin.

    Jos hyvinvointiyhteiskunnalla tarkoitetaan tätä nykyistä mallia, niin mitä nopeammin tämä loppuu, niin sen parempi. Olen jo vuosia sitten todennut, että minun pitäisi kannattaa miljoonien muslimien maahanmuuttoa, jotta liberal fascism kulkisi tiensä päähän, mutta ihan niin sekaisen en vielä kuitenkaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan mallia, jossa ihmisistä pidetään huolta ja jossa jokainen kantaa kortensa kekoon. En siis nykyisen kaltaista suunnitelmataloutta, vaan markkinoiden toimivuuteen perustuvaa välittämisyhteiskuntaa, jossa heikoimmista huolehditaan niin, ettei talouden toimintaa rasiteta turhaan vaan sitä pikemminkin tuetaan pitämällä työvoimasta huolta.

      Tutkimuksen suuntaaminen on vaikeaa ja johtaa helposti ojasta allikkoon. Ainakin juuri nyt ollaan menossa aivan väärään suuntaan, vaikka tarkoitus epäilemättä onkin hyvä. Vaikeus syntyy siitä, ettei tutkimuksen tuloksia voi ennakoida. Puhun tässä siis luonnontieteistä.

      Poista
    2. Ok, niin mä arvelinkin että et sinä tätä sosialismia voi kannattaa.

      Tutkimuksen suuntaamisessa luotan toki sinun näkemykseesi alan asiantuntijana. Yleisesti vain halusin tuoda esiin, että sitä kulusälää julkisessa hallinnossa on niin maan perusteellisesti alkaen juuri hienoista toimitiloista kaupungin arvokkaimmilla paikoilla. Se nyt siis vaan pienenä esimerkkinä. Mutta jos katselee vaikkapa Helsingin ydinkeskustaa, niin siellä pönöttää hallitus ja iso joukko ministeriöitä, museoita ja tietenkin yliopistoa korttelikaupalla. Maan arvokkaimmalla liikepaikalla. Kaupat ja liike-elämä ovat paenneet kehäteille, esikaupunkeihin ja Espooseen.

      Money talks.

      Poista
    3. Julkisista tiloista voisi tosiaankin säästä paljonkin. Tätä ollaan myös tekemässä niin yliopistoissa kuin tutkimuslaitoksissakin.

      Siitä tosin seuraa myös mielenkiintoisia tilanteita: mitäköhän käyttöä Senaatti-kiinteistöt löytää esimerkiksi Mekrijärjen tutkimusasemalle tulevaisuudessa? Taitaa jäädä koko roska veronmaksajan tappioksi.

      Poista
    4. Olen kyllä lukenut mitä se kumitontun heikoimista huolehteminen tarkoittaa, jos mökinmummolla ei omaraha riitäkään hoitoon, niin piuhat vaan poikki :P

      Poista
  3. Kun koulutuksesta leikataan, niin tässä on hyviä kohteita niiden kohdentamiselle:

    http://yrjoperskeles.blogspot.fi/2015/06/turhuuden-markkinoilla-osa-ii.html?spref=fb

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet aiheet tosiaan kuulostavat huuhaalta. Ja lienevät enimmäkseen humanistisiin tieteisiin.

      Tästä "Hirviä ja ihmisiä ‒ Hirven yhteiskunnallisen läsnäolon hallinta 2000-luvun alussa" uskallan kuitenkin sanoa, että kyseessä on varsin tärkeä aihe.

      Hirvellä on maaseudun asukkaille valtava merkitys osana ravintoa ja yhtenä tärkeimmistä virkistyskeinoista. Samalla se on kuitenkin myös merkittävä tuhoeläin sekä myös onnettomuuksien aiheuttaja. Näiden seikkojen yhteensovittamisessa tarvitaan varmasti tutkimustietoa.

      Poista
    2. Professori, olen se ensimmäinen ano ja tarkoitin juuri näitä humanistisia huuhaa juttuja. Katsopa Suomen Akatemian viimeisin listaus rahoitettavista tutkimuksista. Siellä on asiaa 5-10% ja loput silkkaa femihumanistista pseudoa. Niistä ei tule ikinä mitään molekyylibiologian tapaista juttua, tutkimusmenetelmätkään kun eivät ole missään suhteessa tieteellisiä vaan ihan täyttä humppaa. Kuitenkin tuon Suomen Akatemian listan loppusumma on päätähuimaava. Kovien tieteiden porukka kusisi hunajaa jos saisi puoletkin siitä.

      Poista
    3. Jos minä saisin päättää, niin toki rahaa kanavoitaisiin nykyistä enemmän luonnontieteisiin. Mutta kun en saa.

      Poista
  4. .... Listassa olevista "tieteentekijät" kuuluvat keskimäärin poliittisesti radikaaleimpaan tieteentekijöiden joukkoon. Heillä on määräänsä nähden suuri vaikutus tieteentekijöiden yleiseen poliittiseen suuntautumiseen, ja he kannattavat suurimmalla todennäköisyydellä avointa maahanmuuttoa. Jotkut kuvittelevat, että tuollaiset tutkimukset ovat huuhaata. Näin ei valitettavasti ole, vaan ne antavat hyvät välineet esimerkiksi poliittisen diskurssin analyysiin ja poliittiseen vaikuttamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humanistisissä tieteissä lienee tosiaan sellainen ongelma, että maailmankatsomus vaikuttaa tieteen tuloksiin tai ainakin niiden tulkintaan.

      Poista
    2. Tieteellisesti ne OVAT huuhaata, poliittisesti eivät. Siinä on suuri ero, ja siksi ne rahoitusta saavatkin. Tieteen kaapuun puettua politiikkaa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!