torstai 11. kesäkuuta 2015

Epä-älyllinen kritiikki saa mediatilaa

Suomen talous on kuralla. Sen seurauksena valtion verotulot eivät riitä kattamaan menoja, minkä korjaamiseksi hallitusohjelmaan on kirjattu runsaasti ns. säästöjä. Se tarkoittaa vähennyksiä julkisiin menoihin.

Lisäksi hallitus on toivonut työelämän rakenteiden muutoksia, jotta talous lähtisi kasvuun. Mikäli työmarkkinajärjestöt eivät niihin taivu, on hallitus ilmoittanut joutuvansa tekemään vielä suurempia leikkauksia julkisiin menoihin.

Kirjoitin jokin aika sitten siitä, kuinka suomalaiset hyväksyvät kyselyjen perusteella varsin hyvin nyt suunnitellut leikkaukset. Suhtautuminen on varsin positiivista ainakin subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamiseen, kehitysavun leikkaamiseen, taiteen ja kulttuurin tukeirahojen vähentämiseen ja ansiosidonnaisen työttömyysrahan lyhentämiseen. Kansa on myös valmis esimerkiksi sakkojen korotuksiin, mutta ei veronkorotuksiinVähiten ymmärrystä kansalta saavat leikkaukset turvallisuuteen, kasvatukseen, perustoimeentulon eri muotoihin ja koulutukseen sekä tutkimukseen.

Tässä tilanteessa kaikkien olisi hyvä ymmärtää, että julkisista menoista voi säästää ainoastaan leikkaamalla julkisia menoja. Ja kun menojen karsimistarve on niin suuri kuin se nyt on, on säästettävä niistä menoista, joita julkisissa menoissa on paljon. Tämä tarkoittaa sosiaali- ja terveysasioita sekä opetus- ja  kulttuuriasioita. Ja kodistuu siksi vääjäämättä erityisesti naisiin ja lapsiin.

Niinpä olin kuin ällikällä päähän lyöty avattuani tämän päivän Helsingin Sanomat. Siellä itkettiin kuinka hallitus on unohtanut naisten tasa-arvon, kaduilla on ollut mielenosoituksia päiväkotimenojen supistamista vastaan ja vakuttava professorijoukko on arvostellut hallitusta säästöjen tekemisestä naisten kustannuksella.

Kun yhdistämme tämän aamun lehdestä saamani vaikutelman ammattiyhdistysliikkeen nihkeään suhtautumiseen minkäänlaisiin työn tuottavuutta lisääviin toimenpiteisiin ja työttömyyskulujen leikkauksiin, näemme että hallitus on vaikeassa tilanteessa. Myös hyvätuloisten vapaaehtoiseen osallistumiseen säästötalkoisiin suhtaudutaan negatiivisesti niin ay-liikkeessä kuin tieteentekijöiden liitossakin. Ja jopa vahvasti kansan tuella leikattavista kehitysapurahoista elävät saavat valitukselleen mediatilaa.

Kokonaisuutena näyttää siis siltä, että hallituksen taival Suomen talouden pelastamiseksi käy kansan syvien rivien kohtuullisesta ymmärryksestä huolimatta kovaksi ja kivikkoiseksi erilaisten eturyhmien ja mediatilan jakajien painostuksen alla. Vähintä, mitä tässä tilanteessa toivoisin, olisi kritiikin rakentavuus.

Se tarkoittaa sitä, että mikäli joku haluaa poistaa hallituksen leikkausehdotuksen asiasta A, hän samalla esittää vastaavan ja toteutettavissa olevan säästökohteen asiassa B. Tai vaihtoehtoisesti vastaavankokoisen lisäleikkauksen jo listalla olevaan kohteeseen C.

Muussa tapauksessa koko keskustelu menee järjettömäksi huutamiseksi, jossa ei ole päätä eikä häntää. Esimerkiksi itse olisin valmis tinkimään kehitysyhteistyörahoista hallituksen esitystä enemmän, jotta perustutkimukseen ja koulutukseen riittäisi suunniteltua enemmän varoja. Samoin näkisin hyväksi luopumisen mahdollisimman tarkoin humanitaarisesta maahanmuutosta toissijaisin perustein ja näin säästyvien rahojen sijoittamisen esimerkiksi perhevapaiden kulujen nykyistä tasa-arvoisempaan kohdentamiseen.

Lisäsäästöjä tai oikeastaan talouden tehostumista hakisin erityisesti suomalaisen ja EU-byrokratian keventämisestä. Ensimmäisenä leikkauskohteena tutkisin mahdollisuutta vesittää nykyinen täysin epäonnistunut kilpailulainsäädäntö.

Lopuksi totean, että nyt nähtävissä oleva epä-älyllisen kiihkeä omien etujen puolustaminen on joko turhaa valuen päättäjien mielistä kuin vesi hanhen selästä tai vaihtoehtoisesti vesittää julkisen taloutemme korjauskeinot, jolloin loppulasku tulee olemaan vielä nykyistäkin karvaampi. Niinpä metakointiin käytetyn ajan sijasta kaikkien suomalaisten kannattaisi miettiä ennemminkin sitä, miten me itse kukin voisimme tehostaa Suomen talouden toimivuutta. Vain sillä tavalla voimme minimoida julkiseen talouteen kohdistuvat säästötoimet pitkällä aikavälillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä maahanmuuttokriittiset haluavat
Kyllä kansa tietää
Marko Piirainen, AKT:n piilothatcherilainen puheenjohtaja


9 kommenttia:

  1. Miten olisi leikkaus maataloustuesta (Keskustan kannattajat) tai yritystuista (Kokoomus). Valtion menot niihin ovat noin 4 miljardia Euroa vuodessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Molemmista on tässä tilanteessa perusteltua leikata. Maataloudessa tarvitaan uudistuksia ilman tukia lasketun kannattavuuden parantamiseksi . Yritystuet aloitteleville yrityksille ovat käsittääkseni kokonaisuutena kannattavia, eli leikkaukset on kohdistettava vakiintuneeseen yritystoimintaan.

      Leikkauslistoja tehtäessä olisi erotettava kakkua kasvattavat ja sitä kuluttavat menot. Supistustoimet tulisi kohdistaa mahdollisuuksien mukaan jälkimmäisiin, vaikka se tuntuisi inhimillisesti julmalta.

      Poista
  2. Myös tuulivoiman tuet olisi hyvä panna katkolle kokonaan. Kauppalehdessätuulivoimakonsortio lobbaa haluten kiintiöt ja tuet Brysselissä päätettäviksi ettei kukaan lipeäisi ympäristötavoitteista.
    Tuo tuosta enää puuttuisikaan.
    Blogistin ehdotus nollasummapelistä ei taida saada kaikua nykyjournalismissa. Matemaattis-loogiset opit kun tuntuvat rapistuvan hyvää tahtia, vaikkemme vielä ole Ruotsin tasolla - onneksi.
    -Beowolf-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nollasumman lisäksi minulle kelpaavat kyllä jaettavaa kakkua kasvattavat menot, eli sijoitukset.

      Poista
  3. Nyt kun ministeri Orpå on jo antamassa periksi EU;n taakanjakosuunnitelmille, niin tulee olemaan entistä tärkeämpää keksiä lisäleikkauskohteita meille suomalaisille.

    VastaaPoista
  4. Vasemmisto on perinteisesti pyrkinyt näyttämään kokoaan suuremmalta käyttämällä ulkoparlamentaarisia keinoja ja pitämällä suurta meteliä. Siitä tässäkin on nyt kysymys. Kansalaiset antoivat vaaleissa nykyisille hallituspuolueille selvän mandaatin maan talouden tervehdyttämiseen. Näille laitavasemmistolaisille se on kauhistus, kuten puolueiden kellokkaille oli myös hyvätuloisten ministeripestien menetys. He pelkäävät, että hallitus todella onnistuisi toteuttamaan sitä realismiin perustuvaa talouspolitiikkaa, johon se tähtää ja sitä, että se todella kääntäisi Suomen takaisin nousevalle kurssille. Sehän tarkoittaisi heidän hiipuvan kannatuksensa jatkuvaa supistumista. Niinpä nämä politrukit nyt pyrkivät kaikin keinoin työntämään kapuloita hallituksen rattaisiin ja siinä heidän tukenaan on vankasti vihervasemmistolainen toimittajakunta, joka ei ymmärrä sahaavansa sitä oksaa, jolla istuu. Toimittajakunnan kohdalla tämä oksan sahaaminen tarkoittaa sitä, että kun toimittajat vieraantuvat lukijoista, lukijat vieraantuvat toimittajista, mikä sitten näkyy levikkiluvuissa ja yt-kierrosten uusiutumisina.

    VastaaPoista
  5. Ajattelemisen aihetta: käytännössä kaikissa kunnissa sotebudjetti paukkuu yli. Suuria menoeriä ovat erikoissairaanhoito ja erilaiset mamuille järjestettävät erityispalvelut (kts. kuntien menot v.2011.

    Helsingissä keskimääräinen toimeentuloturva on Suomen suurin, ja jo v. 2010 hiilamolaisittain laskettuna 8% väestönosa (=mamut) rohmusi 27% maksetuista tuista. Suhdeluku on tuosta entisestään rumentunut.

    Lisäksi pitää muistaa yksi ikävä tosiasia: monet isot julkiselle sektorille terveydenhuoltopalveluja myyvät ketjut eivät maksa Suomeen voitoistaan veroja erilaisten kikkailujen ja verojärjestelyjen avulla.

    Harmaaseen talouteen katoaa miljardeja.

    Noita vuotokohtia kun saa tilkittyä, rahaa riittää yhteiskunnan kannalta tärkeisiin asioihin kuten kansalaisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen.

    Kaikkiin mainitsemiini epäkohtiin on olemassa erilaisia ratkaisumalleja. Aloittaisin yhdistelmästä verotus + harmaan talouden torjuminen, koska se vaikuttaisi olevan kustannus/hyötysuhteeltaan näistä paras.

    EU:n haihattelut taakanjaosta tyrmään perustuslain vastaisena: suomalainen virkamies ei tietoisesti saa olla mukana järjestäytyneessä rikollisuudessa. Sitähän tuo merisilta Afrikasta Italiaan on: mafiosot keräävät hyödyn, me kärsimme ja maksamme laskut. Ei käy.

    VastaaPoista
  6. " Helsingissä keskimääräinen toimeentuloturva on Suomen suurin, ja jo v. 2010 hiilamolaisittain laskettuna 8% väestönosa (=mamut) rohmusi 27% maksetuista tuista. Suhdeluku on tuosta entisestään rumentunut."

    Tässäkin näkyy tutkivan journalismin puute. Kun talous on kuralla, luulisi leikattavaa haettavan juurikin niistä menoeristä, lainatakseni ja muuntaakseni lentävää lausetta, joilla " me ei tienatakaan tällä ".
    Mutta kun ei niitä värilaseja saa millään pois ...
    -Beowolf-

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!