Perussuomalaiset konservatiivien ja reformistien joukkoon

Vastavalitut perussuomalaiset päättivät liittyä brittien pääministeripuolueen kanssa samaan konservatiivien ja reformistien ryhmään Euroopan parlamentissa. Ryhmän jäseniä yhdistää erityisesti EU-kriittisyys.

Näin sai vastauksensa median ennen eurovaaleja innolla esillä pitämä kysymys perussuomalaisten europuolueesta. Ratkaisun perusteella perussuomalaiset eivät rakenna europolitiikkaansa äärioikeistolaiseksi luonnehdittujen ryhmien tukeen, vaan assosioituvat yhteen brittiläisen demokratian pitkäaikaisen valtionhoitajapuolueen kanssa.

Ratkaisua valtakirjansa uusinut Sampo Terho perustelee puolueensa kahden mepin vaikutusvallan maksimoimisella. Samalla voitaneen unohtaa Terhon, Halla-ahon tai ylipäänsä puolueen leimaaminen rasisteiksi tai fasisteiksi, sillä on vaikea kuvitella että David Cameronin puolue lähtisi yhteistyöhön sellaisten kanssa.

Perussuomalaisen puolueen ohella konservatiivien ja reformistien ryhmään liittyvät äärikonservatiivinen Puolan laki- ja oikeuspuolue sekä Tanskan eurovaaleissa suurimman äänisaaliin kalastanut erittäin maahanmuuttokriittinen kansanpuolue. Lisäksi ryhmään liittyy vielä joukko muita europarlamentaarikkoja.

Näin konservatiivien ja reformistien meppimäärä ylittää yhteenlasketun vihreiden (suomalaisista Hautala) ja äärivasemmiston (Kyllönen) koon europarlamentissa, joten Terho lienee oikeassa ryhmänsä merkityksen ja vaikutusvallan suhteen.

Lienee kuitenkin myös niin, että jotkut Halla-ahoa tiukemmin maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevat henkilöt ovat ratkaisuun pettyneitä. He olisivat halunneet perussuomalaiset muiden maahanmuuttokriittisten kanssa samaan ryhmään. Tällöin brittipuolueista liittolaiseksi olisi valikoitunut eurovaalien suuri voittaja Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue eli UKIP.

Tämä olisi tarjonnut perussuomalaisten poliittisille vastustajille eväät raskaiden leimakirveiden heilutteluun, mikä olisi aiheuttanut ongelmia puolueen julkisuuskuvien kanssa - riippumatta siitä olisivatko leimat aiheellisia. Seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen nyt tehty ratkaisu lienee siis soinilaisten kannalta optimaalinen.

Koska muut suomalaiset puolueet ovat löytäneen liittolaisensa jo ennen vaaleja, en kommentoi niiden ratkaisuja sen enempää. Sen sijaan jään suurella mielenkiinnolla odottamaan europarlamentin työn alkamista - erityisesti sitä, mitä muutoksia uudenlainen parlamentin kokoonpano aiheuttaa sen toimintaan.

Selvää lienee kuitenkin, että EU:n liittovaltiokehityksen tiellä on nyt monin verroin enemmän esteitä kuin ennen vaaleja. Samoin EU:n ongelmalliseksi osoittaneelle maahanmuuttopolitiikalle saattaa löytyä kokonaan uudenlaisia ratkaisumalleja. Viimeksi mainitussa asiassa Jussi Halla-aholla olisi elämänsä paikka nousta yhdeksi parlamentin johtohahmoista.

Tärkeintä tässä kaikessa on kuitenkin muistaa, että EU:n talous tulisi saada viimeinkin nousuun. Erityisesti on toivottava, ettei kriisimaiden taholta synny uusia uutispommeja, vaan ne saisivat talouden tasapainottamisen jälkeen myös velkojensa takaisinmaksun alulle. Tätä olen tosin epäillyt aiemmin, mutta toivottavasti olen väärässä.

Joka tapauksessa on selvää että ilman kriisimaiden talouden tervehtymistä valuu koko Unioni kurjuuteen. Tällöin on vaarana, että sisäisten jännitteiden kasvaessa vaarantuvat myös EU:n tärkeimmät hyödyt eli talouden rattaiden pyörimisen kannalta tärkeä vapaakauppa-alue ja sotien ehkäisemisen kannalta tärkeä eri jäsenmaiden välinen taloudellinen riippuvuus ja yhteenkuuluvuuden tunne.

En usko, että tällaista tulevaisuutta toivoo kukaan eurooppalainen, ei edes pahin EU-kriitikko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän pitäisi oppia eurovaaleista?
Eurovaalien mielenkiintoisimmat nyanssit
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille