Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Usein kuulee väitettävän että ihmisen evoluutio on päättynyt. Tämä käsitys lienee syntynyt siitä tosiasiasta, että nykyisellä teknologian aikakaudella ainakin länsimaissa suurin osa aiemmin tappavista sairauksista on kyetty voittamaan, eikä nälkäänkään kuolla enää kuten ennen. Väitän kuitenkin, ettei ihmisen evoluutio ole pysähtynyt, vaan todennäköisesti jopa kiihtynyt.

Evoluutiota syntyy aina silloin kun kaksi asiaa toteutuu. Ensinnäkin eliöiden jälkeläismäärissä täytyy olla eroja ja toiseksi näiden erojen tulee johtua perinnöllisisistä syistä. Jos nämä molemmat toteutuvat, niin silloin loogisuuden vaatimuksesta syntyy eroja populaation alleelifrekvensseissä (eli geenien eri muotojen runsaudessa). Tämä on yksi evoluution määritelmistä.

Evoluution ajatellaan yleisesti optimoivan eliöiden ominaisuuksia niiden senhetkiseen ympäristöön. Siten pitkään stabiilina pysynyt ympäristö johtaa niissä olosuhteissa optimaaliseen geenikoostumukseen, jolloin luonnonvalinnalla ei ole mistä valita ja eliölajin (tai -populaation) evoluutio hidastuu. Jos taas ympäristö muuttuu nopeasti, menestyvät uudenlaiset ominaisuudet tai niiden yhdistelmät ja evoluutio nopeutuu.

Länsimaissa yhteiskunta on muutaman sukupolven aikana muuttunuut enemmän kuin edelliseen tuhanteen vuoteen. Kaikkia niitä ominaisuuksia joita tarvittiin maatalousyhteiskunnassa, tai vielä aiemmin metsästäjä-keräilijäyhteisössä, ei välttämättä tarvita menestykseen nykyisessä kaupunkikulttuurissa. Siten on selvää, että nykyisessä yhteiskunnassa myös jälkeläisiä saavat erilaiset ihmiset kuin aiemmissa yhteiskuntamuodoissa. Koska geenit vaikuttavat enemmän tai vähemmän kaikkiin ihmisten ominaisuuksiin, on selvää että nyky-yhteiskunnassa menestyvät myös erilaiset geenit kuin aiemmin. Siten näiden geenien suhteellinen osuus väestössä kasvaa. Toisin sanoen tapahtuu evoluutiota.

Oman lukunsa tässä tilanteessa tarjoaa Kiina. Siellä yhteiskunta on päätynyt rajoittamaan voimakkaasti lapsilukua. Tämä yhdessä poikalasten suosimisen kanssa on johtanut sukupuolten määräsuhteiden vääristymään, minkä seurauksena poikien on aiempaa vaikeampi löytää vaimoa. Lisääntymisen kannalta on siis syntynyt aiempaan verrattuna täysin uusi tilanne, jossa tehokkaaseen lisääntymisen tarvitaan uudenlaisia ominaisuuksia: ainakin poikien keskinäinen kilpailu lisääntymiskumppaneista kovenee ja toisaalta tyttölasten evolutiivinen arvo vanhemmilleen kasvaa suhteessa poikalapsiin. Myös näiden tekijöiden voi olettaa muuttavan nopeasti väestön geenifrekvenssejä, eli kiihdyttävän evoluutiota.

Kolmanneksi haluaisin tarkastella kehitysmaita, koska käsittääkseni siellä tapahtuvat parhaillaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta merkittävimmät muutokset. Länsimaiden avulla rakennetun terveydenhuollon ja vihreän vallankumouksen sekä suoran ruoka-avun kautta on Afrikan väestönkasvu räjähtämässä. Esimerkiksi Nigerian ja Ruandan vuotuinen väestönkasvu on lähes 2,5%, eli näiden maiden väestö nelinkertaistuu alle sadassa vuodessa. Koko Afrikan väestö kasvaa nykyisin noin 20 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Näin on syntynyt uudenlainen tilanne, jossa valintaetu kohdistuu nopeaa lisääntymistä suosiviin geeneihin; mahdollisiin jälkeläisten ylläpitoon vaikuttaviin geeneihin vaikuttava valintapaine sen sijaan näyttäisi selvästi höltyneen aiemmasta. On siis selvää että myös Afrikassa evoluutio on kiihtynyt.

Koko ihmiskuntaa tarkastellessa on vielä otettava huomioon geenivirta. Koko historiallisen ajan on niin Euroopan, Aasian kuin Afrikankin väestö ollut sikäli stabiili, ettei näihin maanosiin ole kohdistunut suurta muuttoliikettä mantereen ulkopuolelta, vaan uusien sukupolvien geenit ovat peräisin aiemmilta sukupolvilta.

Jatkossa ainakin Euroopan tilanne on muuttumassa, kun Afrikan ja vähemmässä määrin myös Lounais-Aasian liikaväestö purkautuu tänne paremman elintason ja/tai rauhallisempien elinolojen toivossa. Kun vielä huomioidaan eurooppalaisen kantaväestön hidas ja kehitysmaista Eurooppaan vaeltavan väestön nopea lisääntyminen, tulee Euroopan väestön geenikoostumus muuttumaan nopeasti hieman samaan tapaan kuin on tapahtunut Amerikan mantereella. Siellähän ovat toisiaan seuranneet laajamittainen eurooppalainen, afrikkalainen ja lopulta kauko-idästä peräisin oleva muuttoliike. Niiden seurauksena alueen alkuperäisväestö on jäänyt pieneksi vähemmistöksi. Merkittävää on myös se, että tämä kehitys jatkuu edelleen joten myöskään tulevaisuuden amerikkalaiset eivät ole pelkästään tämän päivän amerikkalaisten jälkeläisiä.

Myöskään nykyisten eurooppalaisten geenikoostumuksesta ei muutaman sadan vuoden kuluttua voi saada kovin hyvää käsitystä tarkastelemalla pelkästään silloin täälllä asuvan väestön geenikoostumusta; kuten ei nykyamerikkalaistenkaan geenikoostumus vastaa mantereella muutamia satoja vuosia sitten eläneiden ihmisten geenejä. Paikallisesti tarkasteltunahan tämä tarkoittaa, että Euroopan väestössä on tapahtumassa erittäin nopea geenifrekvenssien muutos, eli toisin sanoen evoluutio.

Yhteenvetona voidaan todeta ihmiskunnan lähes koko maailmassa olevan erittäin nopean evoluution vaiheessa. Erityisesti tämä on näkynyt Amerikassa ja tulee jatkossa näkymään yhtä voimakkaasti Euroopassa, joissa molemmissa evolutiivisten valintapaineiden lisäksi alleelifrekvensseihin vaikuttavat myös huomattava migraatio alueen ulkopuolelta.

Tässä vaiheessa auki jää se, minkälaisia ominaisuuksia nopeutunut evoluutio tuottaa ihmiskunnalle. Helppoa on ennustaa valkoisen ihonvärin muuttuvan aiempaa harvinaisemmaksi, mutta esimerkiksi älykkyyden tai muiden sen kaltaisten ominaisuuksien ennustaminen on vaikeaa. Vielä vaikeampaa on ennustaa nopeutuneen evoluution ja sen aiheuttaneiden muutosten kulttuurisia vaikutuksia.