Eurovaalien mielenkiintoisimmat nyanssit

Eurovaalit ovat ensi viikonloppuna, mutta tulos vaikuttaa gallupien mukaan melko selvältä jo etukäteen: kokoomus saa neljä, keskusta kolme ja perussuomalaiset sekä SDP kaksi ja vasemmistoliitto sekä vihreät yhden europarlamenttipaikan. Kyseessä näyttäisi siis olevan tavallaan varsin mielenkiinnoton vaali.

Mutta kuten kaikki muutkin vaalit, eivät nämäkään ole mielenkiintoa vailla. Listaan tässä muutaman omaa mielenkiintoani herättäneen asian myös arvoisten lukijoideni märehdittäväksi ja äänestysinnon nostajaksi.

Ensimmäinen mieltäni askarruttava kysymys liittyy siihen, mikä on SDP:n uuden puheenjohtajan Antti Rinteen vaikutus vaalitulokseen. Aika yleisesti on arveltu hänen imevän SDP:n entisiä duunarikannattajia takaisin perussuomalaisista.

Näin toki saattaa käydäkin, vaikka toisaalta juuri tämä joukko lienee lopen uupunut SDP:n 2000-luvun politiikkaan, jonka seurauksena Suomi on käyttänyt miljardeja euroja keskieurooppalaisten pankkien pelastamiseen Etelä-Euroopan talouskatastrofilta.

Lisäksi SDP:n linja on edesauttanut ulkomaisen halpatyövoiman invaasiota Suomeen, minkä tuloksena palkkataso on romahtanut monella työvaltaisella alalla, mistä merkkinä on esimerkiksi suomalaisen työvoiman katoaminen rakennusalalta. Jää siis nähtäväksi pystyykö "porukka päättää" Rinne peittelemään menneet ja luomaan uskoa kokonaan erilaiseen demaripolitiikkaan.

Myös perussuomalaisten vaalikannatus tulee olemaan mielenkiintoinen. Puolueen gallup-kannatushan on perinteisesti ollut alhaisempaa kuin vaalikannatus, mutta nyt suureksi ja salonkikelpoiseksi nousseen kansanliikkeen kohdalla asia ei välttämättä ole enää näin.

Lisäksi puolue voi menestyä kilpailijoitaan huonommin kannattajiensa aktivoimisessa vaalipäivänä. Jos perussuomalaisille tyypillinen gallup/vaalitulos -historia kuitenkin toistaa itseään, syö puolue noin 18 prosentin kannatuksella kokoomuksen neljännen paikan ja ottaa itse kolme.

Tilanne on kuitenkin edellä kuvattua kimurantimpi, sillä jos SDP Rinteen johdolla epäilyksistäni huolimatta onnistuisi vetoamaan työväestöön, menettäisivät perussuomalaiset mahdollisesti kokoomuksesta siirtymässä olevan kolmannen meppipaikan, joka siirtyisi jonkinlaiseksi sulaksi Antti Rinteen hattuun.

Paluumuutosta tuskin kuitenkaan seuraisi demareiden kolmatta meppipaikkaa, sillä hyötyjä olisi vaalimatematiikan perusteella todennäköisesti vaalien suurin puolue eli kokoomus. Samoin käy, jos osa Urpilaisen kannattajista siirtyy kokoomuksen kannattajiksi tai nukkuviksi.

Sivuvaikutuksena perussuomalaisiin kanavoitunut maahanmuuttokriittinen suuntaus jäisi jytkähtämättä, minkä seurauksena Suomen maahanmuuttopolitiikan tiukentamiselta katoaisi yksi merkittävä kannuste eli pakote.

Suomen ja Euroopan maahanmuuttopolitiikan kannalta merkityksetöntä ei ole myöskään se, miten perussuomalaisten meppipaikat jakaantuvat. Toki on selvää, että mahdollisesti koko vaalien suurimpana ääniharavana Jussi Halla-aho menee läpi, mutta nouseeko europarlamenttiin muita leimallisesti maahanmuuttokriittisiä äänenpainoja esittäneitä ehdokkaita?

Vai pystyvätkö puolueen muiden suuntausten edustajat rikkomaan halla-aholaisten rintaman? Kysymys ei ole merkityksetön etenkään puolueen luojan ja ehdottoman johtajan Timo Soinin kannalta, sillä jo pitkään on ainakin mediassa odotettu, että hän saisi puolueen sisältä vakavan haastajan.

Myös kokoomuksessa käydään kovaa puheenjohtajapeliä, joka on ainakin osin ajoitettu vaalimenestyksen nostamista ajatellen. Väistyvä puheenjohtaja Katainen toivonee kuitenkin oman puolueensa sijasta komissaari Olli Rehnin menestystä eurovaaleissa. Näin hänelle vapautuisi hyväpalkkainen komissaarin paikka heti kun ote pääministerin salkusta hellittää.

Keskustan osalta suurin kysymysmerkki onkin puolueen agraarikonservatiivisesta yleislinjasta lähes täydellisesti poikkeavan cityliberaalin Rehnin kannatus vaaleissa.

Ja sitten on tämä kuuma kysymys kolmannestatoista meppipaikasta. Vasemmistoliiton kannatus on eurovaaleissa yskinyt, ja mikäli puolueen äänestäjät jälleen nukkuvat, ja RKP onnistuu tapojensa mukaan saamaan porukan joukolla uurnille, menee arhinmäkeläisten meppipaikka ruotsinkielisille maailmanparantajille.

Lopuksi haluan mainita vielä yhden erityisen nyanssin. Nimittäin sen, että varsinaisten ehdokkaiden lisäksi vaaleissa on paljonkin statisteja. Niin puolueita kuin ehdokkaitakin, joiden ainoa toivo on herättää huomiota keinolla millä hyvänsä.

Yksi statisti näyttää myös onnistuneen pyrkimyksissään kohdistamalla suomalaiseen oopperadiivaan raiskausuhkauksia, johon valtakunnanmedia reagoi nostamalla miehen esiin. Tulee olemaan mielenkiintoista kuinka paljon äänestäjiä tällainen mieleltään ilmiselvästi järkkynyt henkilö pystyy saamaan itse vaaleissa. Meppipaikkaan ne eivät varmasti riitä, mutta yllättävän kovan äänisaaliin tämän dosentti Bäckmanin toveri saanee.

Jään siis odottelmeaan ensi sunnuntaita suurella mielenkiinnolla. Itse äänestyksen olen hoitanut jo ennakkoon, mutta vallivalvojaisten draamasta aina kovasti nauttivana henkilönä odotan jälleen kerran niihin liittyvän suuren urheilujuhlan tunnelmaa ja puoluejohtajien koottuja selityksiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalikone
Ozan Yanar ja minä edistäisimme ihmisoikeuksia
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?