Miten apulaisoikeuskansleri suhtautuisi turvapaikkaa hakeviin kasakoihin?

Petteri Orpon (kok) hallitus on pyrkinyt löytämään laillisen keinon Venäjän (hybridi-) sotilaallisen hyökkäyksen pysäyttämiseksi. Valitettavasti suunniteltu manööveri jäi toteuttamatta, koska apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen katsoi, ettei siinä turvattu hyökkäyksessä käytetylle (hybridi-) sotilaallisena materiaalina toimiville kehitysmaalaistaustaisille ihmisille riittävää mahdollisuutta saada maastamme turvapaikkaa. 

Apulaisoikeuskanslerin päätöstä hämmästeltiin tuoreeltaan niin Suomessa kuin maailmallakin. Lain mukaan "jos oikeuskansleri valtioneuvoston tai tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta valvoessaan havaitsee, että valtioneuvoston, valtioneuvoston jäsenen tai tasavallan presidentin päätös tai toimenpide antaa aihetta huomautukseen, hänen tulee esittää huomautuksensa perusteluineen. Jos se jätetään ottamatta huomioon, oikeuskanslerin tulee merkityttää kannanottonsa valtioneuvoston pöytäkirjaan ja tarvittaessa ryhtyä muihin toimenpiteisiin. Jos oikeuskansleri katsoo valtioneuvostossa käsiteltävässä asiassa jonkin oikeudellisen seikan antavan siihen aihetta, hän voi merkityttää kantansa valtioneuvoston pöytäkirjaan. Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa, että valtioneuvoston pöytäkirjat laaditaan oikein.

Omalta osaltani haluaisin tiedustella oikeuskanslerin virastolta ja erityisesti Mikko Puumalaiselta sitä, millä perusteella hän katsoo vihamielistä (hybridi-) sotilaallisesta hyökkäystä toteuttamavan miehistön olevan oikeutettu hakemaan turvapaikkaa. Ja kysyä suoraan, että miten he eroavat (ei-hybridi) sodassa maan rajat ylittävästä sotilaallisesta henkilöstöstä. 

Tässä asiassa minua kiinnostaa se, että onko hänen tarkoituksenaan luoda ennakkotapaus venäläisille kasakoiden lähettämiseksi rajallemme hakemaan turvapaikkaa. Eli sopiiko hänelle, että Vladimir Putinin esikunta komentaisi turvapaikanhakuun päivittäin kymmeniä kasakoita ohjeistettuna heti rajan ylitettyään pyytämään kansainvälistä suojelua. Vai katsoisiko hän jossain vaiheessa - vaikkapa tuhannen kasakan saavuttua maahamme - oikeutetuksi lopettaa heidän turvapaikanhakunsa?

Ja jos hän katsoisi näin, niin miksi sen tuhannesensimmäinen turvapaikanhakijan oikeus turvapaikan hakemiseen poikkeaisi nyt käytävästä (hybridi-) sotilaallisen hyökkääjän oikeudesta?

* * *

Muuten olen sitä mieltä, että juuri nyt on Suomen valtiojohdolle tullut aika ottaa esimerkkiä presidentti Risto Rytistä. Tämähän teki jatkosodan lopulla henkilökohtaisen sopimuksen saksalaisten kanssa, minkä seurauksena Suomi sai sotilaallista apua, joka mahdollisti Kannaksen suurhyökkäyksen pysäyttämisen Tali-Ihantalassa vuonna 1944 sekä sen seurauksena Suomen itsenäisyyden säilymisen. Tämän tehdessään Ryti epäilemättä tiesi, että hänen tekonsa seurauksena voisi olla jopa kuolemanrangaistus.  

Tarkoitan tällä sitä, että hallituksen tulee pysäyttää Venäjän hybridihyökkäys mahdollisimman pikaisesti. Ja ellei apulaisoikeuskanslerille kelpaavaa ratkaisua löydy, tulee pääministeri Petteri Orpon (kok) tehdä Rytin tapaan omalla vastuulla sellainen päätös, että (hybridi-) sotilaallisen hyökkäysmateriaalin eteneminen pysäytetään rajalle. Tämän hallitus voi tehdä siitä huolimatta, että apulaisoikeuskansleri saattaa merkityttää kantansa valtioneuvoston pöytäkirjaan. 

Lopuksi totean, että valtioneuvoston on syytä ryhtyä valmistelemaan pikaisesti myös esitystä Suomen luopumiseksi nyt käynnissä olevan Venäjän hybridioperaation mahdollistamasta Geneven pakolaissopimuksesta, koska se on osoittautunut kotimaista vainoa hakevien ihmisten pelastamisvälineen sijasta - tai ohella - vihamielisen hyökkäyksen oikeuttavaksi taisteluvälineeksi. 

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomenvenäläisten protesteista
Pitäisikö Jussi Halla-ahon varoitus ottaa vakavasti?
Professori Jussi P. Laine vaati laaja-alaisempaa turvallisuuskäsitystä

Oikeuskansleri arvioi Riikka Purran vanhat kirjoitukset maailman korkeimman verotuksen maassa

Oikeuskansleri teki ennalta arvattavissa olleen ratkaisun valtionvarainministeri Riikka Purran (ps) ja muiden perussuomalaisten poliitikkojen viime viime aikoina esillä olleista sosiaalisen median vanhoista kirjoituksista tehdyistä kanteluista. Päätöksen mukaan "Eduskunnan asiana on ottaa kantaa siihen, mikä merkitys on ministeri Purran menettelyllä, kun hän on ministeriksi tultuaan ilmoittanut, että on aikanaan kirjoittanut itsekin typerinä pitämiään kommentteja sosiaalisessa mediassa".

Kun pääministeri Orpo on jo aiemmin ilmaissut luottavansa valtionvapainministeriinsä on asia näin saanut - toivottavasti - loppuratkaisunsa. Eikä tätä asiaa ole syytä vatvoa julkisuudessa enää yhtään enempää. Etenkään, kun oikeuskansleri huomautti, että ministereistä tehdyissä kanteluissa ei ole kyse kyse "oikeudellisesta ulottuvuudesta".

Sen sijaan tapaus antaisi etenkin suomalaisille journalisteille aihetta pohtia sitä, mihin kaikkeen julkisin varoin kustannettuja kansalaisten palveluita käytetään. Onhan oikeuskanslerikin meidän verorahoillamme palkattu, joten jo etukäteen turhiksi tiedettyjen kanteluiden tekeminen on ilmiselvää verovarojen väärinkäyttöä. 

Samoin kuin verorahoitteisen median tuottama kansalaisten poliittinen aivopesu. Tai vaikkapa maahamme sopeutumattomien kulttuureiden tukeminen yhteisistä varoista. 

* * *

Pohdiskelevaa journalismia kannattaisi tehdä jo ihan senkin takia, että Suomi sijoittui tuoreessa kansalaisten verorasitusta mittaavassa tilastossa ensimmäiseksi. Eli me suomalaiset maksamme tuloistamme kaikkien muiden maiden kansalaisia suuremman osan veroina. 

Ei siis ihme, ettemme sijoitu varallisuudellamme lähellekään kärkeä teollisuusmaiden vertailussa, vaan taistelemme portugalilaisten ja kreikkalaisten kanssa samoista sijoituksista häviten selvästi esimerkiksi espanjalaisille ja italialaisille. 

Eikä tilanne ole suinkaan kohenemaan päin, sillä keskituloisen suomalaisen palkansaajan ostovoima on valunut alimmilleen viiteentoista vuoteen. Muutos on merkittävä, sillä keskituloinen palkansaaja tarvitsisi vuodessa noin 2 000 euroa enemmän nettona, jotta hänen tulonsa riittäisivät samaan kuin vuosikymmenen alussa.

Niinpä Orpon hallituksella olisi muutakin tehtävää kuin pohdiskella ministereidensä vuosien takaisia sosiaalisen median sanavalintoja, kunhan vain oppositio ja sitä tukeva lehdistö antaisi sille siihen mahdollisuuden. Tai hallitus yksinkertaisesti päättäisi jättää niiden ajojahdit omaan arvoonsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomella ei ole varaa ylläpitää korkeaa veroastetta
Kovempaa verotusta haluavien suomalaisten määrä on hurjassa kasvussa
Sebastian Tynkkynen on väärässä Yle-asiassa

Toivon Sanna Marinin hallitukselle menestystä

Suomen uusi hallitus koostuu 19 ministeristä, joista 12 on naisia ja seitsemän miehiä. Lisäksi kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia. Maamme astuu siis selkeästi ns. akkavallan aikaan - näin tulemme näkemään sen, millä tavoin feminiininen politiikka eroaa miehisestä vastineestaan.

Ministerien joukossa ovat hunnutettuja poliiseja vaativa Maria Ohisalo (vihr) sekä ministeriönsä virkamiehiä käskyttänyt ja ISIS-lapsia Suomeen haikaileva Pekka Haavisto (vihr). Ja on siellä myös ilmeisesti edellisen pääministerin määräyksestä luikuria lasketellut Sirpa Paaterokin (sd).

Pekka Haaviston ja ulkoministeriön alempien virkamiesten kiista sai eilen uuden vivahteen kun virkamiesjohto lähetti alaisilleen paimenkirjeen, jossa ongelmasta syytettiin Haaviston sijaan alempia virkamiehiä. Ottaen huomioon ministeriön virkamiesten ulostulon äärimmäisen harvinaislaatuisuuden, ei kirje yllätä minua. Luulen nimittäin, että nyt on syntynyt tilanne, jossa virkamiesjohdolle on syntynyt vahva motiivi kasvattaa ministerin luottamusta itseensä ja siten turvata oma asemansa - mahdollisesti jopa Haaviston itsensä käskystä.

Onneksi tapaus on jo paisunut sen verran, että oikeuskansleri on ottanut asian selvittääkseen. Toivottavasti hän tekee työnsä kunnolla ja kuuntelee myös muita kuin ministeriön korkeimpia virkamiehiä.

Tässä tilanteessa tuotakoon esille, että olen itse omalla työhistoriallani kohdannut tapauksia, joissa talon toimiva johto on tietyissä tilanteissa väittänyt mustaa valkoiseksi - siis antanut kenen tahansa todennettavissa olleiden tosiasioiden vastaisia lausuntoja - sen jälkeen, kun sen alaiset ovat kertoneet julkisuuteen asioita, jotka ovat totuudellisuudestaan huolimatta olleet poliittisista syistä kiusallisia. Nämä tapaukset ovat kuitenkin olleet tutkimustuloksia, eivätkä siis henkilöstökysymyksiä, mutta kertonevat omalta osaltaan siitä logiikasta, jolla valtionhallinnon korkeat virkamiehet toimivat hankalissa tilanteissa.

Edelle kirjoittamastani huolimatta on syytä toivoa, että  Sanna Marinin astuessa maan johtoon kieltämättä varsin pessimistiset odotukseni hallituksen tulevista toimista osoittautuvat vääriksi. Siis että epäilyksistäni huolimatta ulkoministeriö tekee viisaita päätöksiä, maamme talous jatkaa nousuaan, suomalainen yhteiskunta saavuttaa muutamassa vuodessa osin kadottamansa sisäisen luottamuksen ja ihmiset voivat seuraavien vaalien aikaan liikkua turvallisesti missä ja mihin aikaan tahansa. Ja ettei minkään laidan ääriajattelu ole lähtenyt hallituksen toimien seurauksena nousuun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
Valehteliko poliisi virkavastuulla Oulun raiskaustapauksissa?
Pyhittääkö tarkoitus epärehelliset keinot?