Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin

Euroopan parlamentti tulee ensi viikonloppuna siirtymään oikealle, koska erityisesti kansalliskonservatiiviset puolueet näyttävät nostavan kannatustaan selvästi. Tähän on johtanut ennen kaikkea Eurooppaan kohdistunut niin sanottu humanitaarinen maahanmuutto ja sen seurauksena tapahtunut yhteiskuntien kehitysmaalaistuminen lisääntyneine huume-, väkivalta- ja seksuaalirikollisuuksineen. 

Kansalliskonservatiivit ovat etenemässä erityisesti Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Hollannissa ja Puolassa. Siis juuri niissä maissa, joista valitaan eniten edustajia europarlamenttiin.

Suomessa Ylen tuore eurovaaligallup ei tuottanut suurempia yllätyksiä. Sen huomionarvoisin seikka oli se, että Ylen edellisessä kyselyssä mitattu Perussuomalaisten tolkuton notkahdus ja Keskustan suuri nousu olivat varsin todennäköisesti mittausvirheitä ja nyt puolueet palasivat lähemmäs todellista kannatustaan 16,5 ja 11,9 prosentin kannatuksillaan.

Muuten galluptulos ei tarjonnut suuria yllätyksiä. Kokoomus oli edelleen kärjessä ja Suomen sosialidemokraattinen puolue toisena. Niiden jälkeen tulivat Perussuomalaiset, Keskusta, Vasemmistoliitto ja Vihreät. Sekä niiden perässä muutama pienpuolue, joista yksikään ei nyt mitatuilla kannatuksilla saisi paikkaa europarlamenttiin.

Ylen kyselyn mielenkiintoisinta antia olivatkin juuri puolueiden ennakoidut paikkaluvut. Suurista puolueista Kokoomus yltäisi sen mukaan neljään paikkaan ja SDP sekä Perussuomalaiset kolmeen. 

Näistä laskelmista toteutuu lähes varmasti Kokoomuksen paikkaluku. Sen sijaan SDP:n ja Perussuomalaisten paikkaluku on riippuvainen puolueiden kannattajien äänestysaktiivisuudesta. 

Eli mikäli SDP:n kannattajat ovat muiden kannattajia aktiivisempia äänestäjiä, voi puolue saada vielä neljännenkin europarlamenttipaikan. Perussuomalaisten osalta kannattajien laimeaksi jäävä äänestysinto taas tarkoittaisi kolmannen paikan siirtymistä jollekin toiselle puolueelle - todennäköisimmin juuri SDP:lle tai Vihreille - ellei se sitten menisi RKP:lle tai Kristillisdemokraateille.

Siksi erityisesti Perussuomalaisten kannattajien kannattaa käydä äänestämässä sunnuntaina, mikäli he katsovat SDP:n, Vihreiden tai RKP:n europolitiikan olevan suomalaiselle yhteiskunnalle haitallista! Toki äänestää kannattaa kaikkien muidenkin, mutta juuri Perussuomalaisten kannattajakunnan äänestysaktiivisuudella on näissä vaaleissa poikkeuksellisen suuri merkitys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Suomalainen albania- tai marokkolaki?
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka

Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys

Kuten arvoisa lukijani tietää, järjestetään huomenna eduskuntavaalit, joiden tuloksesta riippuu moni asia - eikä vähiten Suomen talouden tulevaisuus. Ja siksi suomalaisten on jälleen syytä ilmaista näkemyksensä maan asioista. 

Aktiivisuutta tarvitaan siitä huolimatta - tai ehkäpä juuri siksi - että maamme tilanteen vakavuus on saanut ihmiset äänestämään runsain joukoin jo ennakkoon. Näin siitä syystä, että noissa äänissä - vaikka tulokset ovatkin periaatteessa julkisuudelta salassa - muhii melkoinen yllätys, josta mediamme ovat vaienneet täysin. 

On nimittäin käynyt ilmi, että ennakkoäänistä on vuotanut julkisuuteen tilastollisesti merkittävä osa, jonka perusteella jo äänestäneiden joukossa on ollut erityisen paljon ihmisiä, joiden nimet viittaavat Lähi-Itään tai Afrikan sarveen. Siis henkilöitä, joiden tiedetään suosivan etujaan järkähtämättä ajavia - lähinnä vasemmistolaisia - ehdokkaita. 

Tämä ennakoi suurta muutosta, sillä aiemmissa vaaleissahan maahanmuuttajien äänestysaktiivisuus on jäänyt varsin pieneksi. Mutta koska peräti kolme neljästä edellä mainitun taustan omaavasta äänioikeutetusta on jo nyt käynyt antamassa äänensä - ja heidän määränsä Suomessa on ylipäätään ennennäkemättömän korkea - saattaa huomisillan ääntenlaskennassa odottaa melkoinen yllätys, jonka seurauksena vaalivoittoonsa uskovan Purran naama kalpenee, pääministeriydestä haaveilevan Orpon hymy hyytyy ja jopa EU-virkaan tähtäävän Marinin silmiin valahtaa karvas kyynel. 

Tähän viittaa erityisesti se, että luotettavalta tietolähteeltä saamani tiedon mukaan olisi tähän mennessä lasketuista ennakkoäänistä mennyt leijonan osa vasemmiston maahanmuuttajataustaisille ehdokkaille. Sen seurauksena esimerkiksi Helsingin Eiraan juuri muuttanut Suldan Said Ahmeed (vas) olisi saamassa pelkästään ennakkoääniä riittävästi siihen, että hänen paikkansa seuraavassa eduskunnassa on käytännössä varmistunut. 

Samoin on tietolähteeni mukaan käymässä myös Varsinais-Suomessa, missä Turun Ruissalosta kotoisin oleva Adbullahi Suldaan (vas) on saanut niin merkittävän ennakkoäänien määrän, että se jättää puheenjohtaja Li Anderssonin (vas) ja Johannes Yrttiahon (vas) kilpailemaan keskenään puolueelle todennäköisesti tulevasta toisesta kansanedustajan paikasta - ellei Suldaanin äänimäärä sitten lisää Vasemmistoliiton saamien edustajien kokonaissaalista vaaleissa ja jätä siten Perussuomalaisia yhtä paikkaa ennakoitua pienemmäksi ryhmäksi.

Tämä kaikki herättää mielenkiintoisen kysymyksen siitä, kuinka suuri tulee olemaan maahanmuuttajien edustus kotoisessa parlamentissamme tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Mikäli kantaväestön äänestysaktiivisuus jää alhaiseksi - ja maahanmuuttajat jatkossakin käyvät innokkaasti uurnilla - voisivat vierasperäiset parlamentaarikot maahanmuuttajaväestön kasvaessa nousta piankin suurten puolueidemme kokoiseksi puolueita läpileikkaavaksi vaikuttajaksi päätöksenteossamme. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neiti huhtikuu
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Geenieditoitu kotka

TV:n katselu lisää ja liikunta vähentää dementiariskiä

Helsingin sanomissa kerrottiin, että kolmannes suomalaislapsista liikkuu tarpeeksi. Toisin sanoen kaksi kolmannesta liikkuu liian vähän. 

Myös sukupuolten välillä oli oleellinen ero, sillä kaikista pojista suosituksen mukaisesti liikkui 43 prosenttia, kun tytöistä näin teki vain 24 prosenttia. Nähtäväksi jää, miten tämä näkyy myöhemmin näiden tulevien aikuisten elämässä.

Toisaalta kovin paljon ei ole kehumista aikuistenkaan liikkumisessa. THL:n mukaan he kyllä saavat tarpeellista arjen liikettä päivittäisistä kotiaskareista kuten siivoamisesta ja kodin kunnostustöistä, mutta peräti 26 prosenttia miehistä ja 30 prosenttia naisista ei harrasta vapaa-ajallaan lainkaan liikuntaa. Nähtäväksi siis jää myös se, miten liikunnan puuttuminen vaikuttaa nykyisten aikuisten vanhuuteen. 

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea tutkimusta, jossa oli selvitetty TV:n katselun ja tietokoneajan vaikutusta yli 60-vuotiaisiin ihmisiin. Sen taustana oli tieto, jonka mukaan passiivinen elämäntapa liittyy sydän- ja verisuoni- sekä aineenvaihduntasairauksiin sekä ennenaikaiseen kuolleisuuteen, mutta sen sijaan sen vaikutukset dementiaan ovat epäselviä. 

Tutkimukseen tarkasteltiin 146 651 UK Biobankin 60-vuotiasta tai vanhempaa ihmistä, joilla ei oltu havaittu dementiaa ennen tutkimuksen aloittamista. Osallistujat ilmoittivat itse, kuinka paljon aikaa he käyttivät kahteen istumiseen liittyvään aktiviteettiin - televisio-ohjelmien katseluun ja tietokoneen käyttöön - sekä aikaan, jonka he käyttivät fyysiseen aktiivisuuteen. 

Keskimäärin lähes 12 vuoden seurannan jälkeen 3 507 osallistujaa sai dementiadiagnoosin. Tutkijat poistivat tuloksistaan lihavuuden, alkoholin kulutuksen ja työnteon tyypin vaikutuksen, koska on vaikutusta asiaan. Mutta sen jälkeenkin he havaitsivat yhteyden televisio-ohjelmien katselun ja dementian ilmaantumisriskin kasvun välillä. Tämä riski pieneni hieman korkealla fyysisen aktiivisuuden tasolla. 

Lisäksi he havaitsivat, että tietokoneella vietetty aika vähensi hiukan dementian ilmaantumisriskiä, Myös tätä vaikutusta lisäsi - mutta vain hiukan - korkea fyysinen aktiivisuus. 

Toisin sanoen tutkimustulokset viittasivat vahvasti siihen, että passiivinen TV:n katselu lisää dementiariskiä enemmän kuin tietokoneen käytön kaltainen hiukan enemmän aktiivisuutta vaativa ajankäyttö. Ja joka tapauksessa liikunta vähentää molemmissa tapauksissa ennenaikaisen höperöitymisen riskiä, joskin vain vähän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Ponsse ja menestyksen salaisuus

Ylen toimittaja ja USA:n rasistinen poliisiväkivalta

Yhdysvalloissa viisi mustaa poliisia hakkasi kuoliaaksi tummaihoisen Tyre Nicholsin. Otsikoihin tämä vastenmielinen väkivallanteko nousi näyttävästi siksi, että se tallentui videolle. 

USA:ssa on ollut joitakin mielenosoituksia - huomatkaa ilmaisu - "rasistisen poliisiväkivallan" vastustamiseksi. Tapauksesta ei kuitenkaan ole syntynyt samanlaista väkivaltaisten mellakoiden sumaa kuin kävi aiemmin esimerkiksi George Floyd -nimisen pikkurikollisen tultua poliisin tappamaksi. 

Yleisradio julkaisi tästä syystä analyysin siitä, miksi poliisiväkivalta ei tällä kertaa johtanut samanlaisiin seurauksiin kuin aiemmin. Siinä haastatellun afroamerikkalaisen mukaan "mitään ei tule tapahtumaan, koska Nicholsin pahoinpidelleet poliisit olivat mustia... sillä ei pitäisi olla merkitystä, mutta niin se vain on. Tulet näkemään sen."

Tähän näkemykseen minun on helppo yhtyä, koska myös itse ensimmäistä kertaa tapauksesta luettuani tein saman johtopäätöksen. Tästä huolimatta Ylen toimittaja oli epäileväinen ja kirjoitti, että "ystäväni oli oikeassa. Mielenosoitukset jäivät pieniksi ja ne pysyivät laajalti rauhallisina. Oliko hän oikeassa syyn suhteen? Se on kiperämpi kysymys."

Niinpä hän listasi muita mahdollisia selityksiä mustien väkivallan puuttumiselle. Niitä olivat nopea syytteiden nostaminen poliiseja vastaan ja tapetun miehen vanhempien vetoomus väkivallan välttämiseksi. Hän ei kuitenkaan kertonut, että nyt nähty väkivalta oli sekä täysin yletöntä että tarkoituksetonta toisin kuin - ainakin osin - George Floydin tapauksessa. 

En kiistä, ettei näillä syillä olisi saattanut olla jotain vaikutusta, mutta pääasiallisia tekijöitä mielenosoittajien rauhallisuuteen ne eivät varmasti olleet. Ja siksi on syytä kysyä, miksi Suomessa toimiva suomalainen toimittaja halusi tuoda niitä esille. 

Vastausta en tietenkään tiedä, mutta toivottavasti kyse ei ollut jonkinlaisesta mustan valkoiseksi pesemisestä. Eli huomion pois vetämisestä pääasiasta, joka on USA:n mustan väestön ja poliittisen vasemmiston taipuvaisuus ryhtyä väkivaltaiseksi silloin, kun tapahtuu väkivallanteko, jossa aiheuttajana on valkoinen poliisi ja uhrina musta rikollinen.  

Meille ei myöskään ole kerrottu puheena olevan mustan henkilön rikostaustasta, mutta sellaisen olemassaoloon viittaa se, että hän pyrki pakenemaan jalan sen jälkeen, kun poliisi oli pysäyttänyt hänen autonsa. Juuri se lienee ollut virhe, joka maksoi myös hänen henkensä.

Oli viiden mustan poliisin silmittömän väkivallan syynä mikä tahansa, on selvää, että USA:ssa tapausta tullaan hyödyntämään poliittisesti. Erityisesti sikäläinen vasemmisto näkee "rasistisen poliisiväkivallan" keinoksi kerätä ääniä maan mustalta vähemmistöltä - vaikka tässä tapauksessa ei varsinaista rotujen välistä rasismia tai väkivaltaa ollutkaan. 

Kyse ei ole siitä, etteikö musta väestönosa jo nyt kannattaisi poliittista vasemmistoa, mutta ongelmana on sen alhainen äänestysaktiivisuus. Ja siksi tämä tapaus sopii erinomaisesti demokraattien äärilaidan oman kannatuksen edistämiseen. 

Eikä heihin päin kallellaan oleva amerikkalainen lehdistö sen enempää kuin sitä seurailevat suomalaismediatkaan jätä tapausta käyttämättä vaikuttaakseen ihmisten asenteisiin ja sitä kautta yhteiskunnalliseen kehitykseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n henkirikokset rajussa nousussa
Raskaana olevat mustat naiset kuolevat valkoisen miehen takia
Mustan miehen arvo on nyt määritetty

Äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti

Eero Paloheimo, tekniikan tohtori ja entinen vihreä poliitikko, ehdotti mielipidekirjoituksessa vaalitulosten hylkäämistä, mikäli äänestysaktiivisuus jää alle 50 prosentin. Ajatusta hän perusteli äskettäisillä aluevaaleilla, joissa nähdyn kansalaisten passiivisuuden hän arveli johtuneen siitä, ettei uudella hallintoportaalla ollut kansalaisten hyväksyntää. 

Paloheimo on oikeassa siinä, että alhainen äänestysaktiivisuus johtaa demokratian vääristymiseen. Sen seurauksenahan yhteiskunnallisiin ratkaisuihin vaikuttavat vain niiden näkemykset, jotka vaivautuvat äänestämään. 

Toisaalta voidaan kysyä, että mikäli henkilö jättää äänestämättä, hän antaa tarkoituksellisesti vallan niille, jotka sen tekevät. Sitä paitsi kukaan ei tiedä, miksi niin moni jätti käymättä vaaliuurnilla: oliko se Paloheimon väittämää protestia järjestelmää vastaan, vaikeutta valita omaa ehdokastaan vai - ja tämä on tärkeä huomata - silkkaa laiskuutta. 

Oma näkemykseni on, ettei äänestysaktiivisuudelle pidä panna rajoja, koska elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa laiskuutta ei ole kriminalisoitu. Siksi äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti järjestelmää vastaan. 

Sen sijaan sellaiseksi voitaisiin katsoa tyhjän tai muuten hylättäväksi tulevan äänen antaminen. Sitä ei voi tulkita laiskuudesta johtavaksi, joten sen painoarvo olisi aivan toinen kuin äänestämättä jättäminen. 

Ja mikäli hylättävien äänten määrä kasvaisi kymmeniin prosentteihin, olisi poliittisen eliitin vaikea väittää vaalitulosta oikeutetuksi. Ja sen myötä paine järjestelmän korjaamiseen tai johonkin muuhun kansalaisia tyydyttävään muutokseen kasvaisi kestämättömän suureksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaalien tuloksesta
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki