Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta

Helsingin sanomat kertoi mielipidekyselystä, jonka mukaan suomalaisten selvän enemmistön mielestä metsien hakkuita tulisi vähentää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä mieltä oli 53 prosenttia kyselyyn vastanneista. Erimielisiä oli vain 33 prosenttia, joten ero oli varsin selvä.

Sen sijaan pääkaupunkiseudun mahtilehti ei katsonut tarpeelliseksi mainita, että Kansainvälisten yritysten vastuullisuutta arvioiva EcoVadis on juuri nimennyt maamme metsäyhtiöistä UPM:n korkeimmalle Platinum-tasolle neljässä kategoriassa eli ympäristövastuussa, työelämän käytännöissä ja ihmisoikeuksissa, toiminnan eettisyydessä sekä kestävän kehityksen mukaisessa hankintaketjussa.

UPM:n saavuttamalle Platinum-tasolle ylsi vain prosentti noin 90 000 arvioidusta globaalista yrityksestä. Olisi siis voinut kuvitella, että saavutus olisi ollut edes pikku-uutisen arvoinen maan laajalevikkisimmässä sanomalehdessä. 

Mutta ei siinä kaikki. Kävi nimittäin myöskin niin, että samainen EcoVadis palkitsi toisenkin suomalaisen metsäyhtiön - Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren - platinatason tunnuksella yhtiön tekemästä vastuullisuustyöstä. Yhtiö arvioitiin erityisen korkealle nimenomaisesti ympäristöasioihin liittyen. Myöskään tätä saavutusta HS ei ole pitänyt uutisoinnin arvoisena.

En tietenkään tiedä miksi HS on valinnut metsäteollisuutemme saamille tunnustuksille sellaisen vaikenemisen linjan kuin on valinnut. Selvää kuitenkin on, että poimimalla tarkoitushakuisesti julkaistavia metsäuutisia lehti voi muokata lukijakuntansa mielipiteitä maamme metsätaloudesta. 

Eikä siksi ole kovin suuri ihme, että muunkin valtamedian metsäuutisoinnin ollessa pääkaupunkiseudun valtalehden kanssa samansuuntaista, haluaa suomalaisten enemmistö edellä linkitetyn mielipidetiedustelun mukaan heikentää vihreään kultaan perustuvan taloudellisen toiminnan edellytyksiä maassamme. 

Sitä en tosin tiedä, olisiko kyselyn vastaus ollut samanlainen, jos olisi tiedusteltu haluavatko vastaajat heikentää metsäteollisuutemme toimintaedellytyksiä. Tai onko HS:n tai muun valtamedian toimituskunta ymmärtänyt, että heidän mielipiteenmuokkauksellaan saattaa olla valtava merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja sitä kautta myös heidän omalle tulevaisuudelleen. Mutta ehkä sillä ei ole ainakaan erkkomedian väelle kovin suurta merkitystä. 

Tähän viittaa se, että samalla kun HS jätti kertomatta suomalaisyritysten vastuullisen toiminnan saamasta tunnustuksesta se katsoi tarpeelliseksi julkaista mielipidekirjoituksen, jonka mukaan jo "noin kolme vuosikymmentä sitten oli selvää, että ilmasto lämpenee...se on aluksi viattoman huomaamaton, mutta kehityttyään huomatuksi muutos saattaa olla jo peruuttamaton... Jättimuutos pysähtyy itsestään vasta, kun kaikki jäätiköt ovat sulaneet ja metsät palaneet." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta
Metsästä jalostuu rahaa

Äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti

Eero Paloheimo, tekniikan tohtori ja entinen vihreä poliitikko, ehdotti mielipidekirjoituksessa vaalitulosten hylkäämistä, mikäli äänestysaktiivisuus jää alle 50 prosentin. Ajatusta hän perusteli äskettäisillä aluevaaleilla, joissa nähdyn kansalaisten passiivisuuden hän arveli johtuneen siitä, ettei uudella hallintoportaalla ollut kansalaisten hyväksyntää. 

Paloheimo on oikeassa siinä, että alhainen äänestysaktiivisuus johtaa demokratian vääristymiseen. Sen seurauksenahan yhteiskunnallisiin ratkaisuihin vaikuttavat vain niiden näkemykset, jotka vaivautuvat äänestämään. 

Toisaalta voidaan kysyä, että mikäli henkilö jättää äänestämättä, hän antaa tarkoituksellisesti vallan niille, jotka sen tekevät. Sitä paitsi kukaan ei tiedä, miksi niin moni jätti käymättä vaaliuurnilla: oliko se Paloheimon väittämää protestia järjestelmää vastaan, vaikeutta valita omaa ehdokastaan vai - ja tämä on tärkeä huomata - silkkaa laiskuutta. 

Oma näkemykseni on, ettei äänestysaktiivisuudelle pidä panna rajoja, koska elämme vapaassa yhteiskunnassa, jossa laiskuutta ei ole kriminalisoitu. Siksi äänestämättä jättäminen ei ole validi protesti järjestelmää vastaan. 

Sen sijaan sellaiseksi voitaisiin katsoa tyhjän tai muuten hylättäväksi tulevan äänen antaminen. Sitä ei voi tulkita laiskuudesta johtavaksi, joten sen painoarvo olisi aivan toinen kuin äänestämättä jättäminen. 

Ja mikäli hylättävien äänten määrä kasvaisi kymmeniin prosentteihin, olisi poliittisen eliitin vaikea väittää vaalitulosta oikeutetuksi. Ja sen myötä paine järjestelmän korjaamiseen tai johonkin muuhun kansalaisia tyydyttävään muutokseen kasvaisi kestämättömän suureksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aluevaalien tuloksesta
Äänikoikeus vaati ihmishenkiä, mutta sen käyttäminen ei kiinnosta
Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki

Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki

Vihreällä puolueella ei mene hyvin. Tilanne on uusi puolueelle, joka on ollut myötätuulessa käytännöllisesti katsoen koko olemassaolonsa ajan.

Eero Paloheimo on ollut merkittävä toimija ja ajattelija vihreässä puolueessa. Nyt hän on päättänyt lähteä - tosin jo toista kertaa. Ensimmäinen kertahan liittyi vihreistä eronneen ja lyhytikäiseksi jääneen Ekologisen puolueen perustamiseen. Eronsa syyksi Paloheimo mainitsi maahanmuuton. Onko entinen vihreä siis kääntänyt takkinsa ja unohtanut ympäristöasiat.

No ei varsinaisesti. Monikulttuurikriittisiä kannanottoja Paloheimolla on ollut jo pitkään (esimerkki). Koulutettuna miehenä Paloheimo on myös ajat sitten ymmärtänyt, että maailman ympäristökatastrofin (ja sen puoleen myös Afrikan elintaso-ongelmien) tärkein syy on liiallinen väestönkasvu. Niinpä hän on vaatinut nykyisen kehitysapupolitiikan täyskäännöstä siten, että sen tavoitteeksi pitäisi asettaa väestökatastrofin torjuminen.

Tämä ei sovi nykyisen vihreän puolueen linjaan, sillä väestöräjähdyksen torjunnan sijaan puolue on toiminut nykyisen hallituksen lojaalina jäsenenä, joka on nostanut perinteistä hyödyttömäksi jo ajat sitten havaittua kehitysapua, jonka merkittävin aikaansaannos on ollut lapsikuolleisuuden alentaminen. Ja sen seurauksena väestöräjähdyksen pahentaminen.

Vihreä liitto on myös takertunut hyödyttömiin ratkaisuihin ympäristön tilan kohottamiseksi, esimerkkinä paljon puhuttanut jätevesilaki, joka on kallis ja tehoton. Tai niin sanottu vihreä verouudistus, jonka seurauksena suomalainen maailman tehokkain lämmön ja sähkön yhteistuotanto vaarantuu. Myös turvetuotanto sai erityiskohtelun siitä huolimatta, ettei sitä voi laskea sen enempää ympäristöystävälliseksi kuin uusiutuvaksi energiaksi. Niin, ja vihreillä on ohjelmassaan tunnetusti iso rooli seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten aseman kohottamisella sekä humanitaaristen maahanmuuttajien määrän nostamisella. Ja kuluuhan puolueen johdon aikaa myös turkistarhauksen vastustamiseen ja hallituksen jäsenenä myös ydinvoiman lisäämiseen näennäisestä vastustuksesta huolimatta.

Paloheimo siis mitä ilmeisimmin turhautui koko Vihreän liiton politiikkaan, jota hän pitänee näpertelynä samaan aikaan kun maailma on hänen oman näkemyksensä mukaan ajautumassa kohti tuhoa.

En ota tässä kantaa siihen, onko Paloheimo enemmän oikeassa kuin puolueensa nykylinja. Sen sijaan väitän, että tässä on Vihreillä edessään todellinen kohtalon kysymys: kadottaako puolue keskuudestaan loogisesti ajattelevat ja ympäristöstä tosiasioiden pohjalta huolissaan olevat jäsenet ja kannattajat. Vai onnistuuko se sittenkin säilyttämään heidät edelleen saman sateenvarjoan alla kuin puhtaammin vaihtoehtoihmiset. Etenkin kun myös jälkimmäisten suosiosta on kilpailemassa kovasti vihertynyt ja perinteiset kannattajansa hylännyt vasemmistoliitto.

Niin tai näin. Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki.