Sus siunakkoon

Luin aamulla lehtijutun, jossa kerrottiin, että suurpetojen laittomasta metsästyksestä epäillyt henkilöt arvostelivat poliisin kuulusteluissa viranomaisia ja kaatolupien määrää. Erityisesti sudet ja ilves olivat aiheuttaneet närää.

Tapaus toi mieleeni yli kymmenen vuoden takaisen keskipohjalaisen Perhon susijutun, jonka pohjalta kirjoitin aiheesta silloin tuoreeltaan tavalla, joka ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Ja siksi kopioin hiukan muokaten ja näkökulmaa vähän laventaen sen oleellisen sanoman tähän toivoen, että sillä olisi vaikutusta kaikkien suomalaisten asenteisiin. 

Uskon nimittäin kaikkien asiaa vähänkin pohtivien ymmärtävän sen, että sekä taannoinen Perhon että nyt tutkittavan oleva Savon tapaus osoittavat erityisesti suteen kohdistuvan petovihan olevan Suomen salomailla yleisesti hyväksytty katsantokanta, jonka pitää aisoissa vain lain kouran pelko.

Siksi on selvää, että mikäli susi syö Suomessa yhdenkin lapsen, ei ihmisten susivihaa pysty suitsimaan millään, vaan kaikki Suomen sudet eläintarhojen asukkeja lukuun ottamatta tulevat lahdatuksi. Aivan varmasti.

* * *

Tästä syystä suosittelen viranomaisia ja erityisesti luontoväkeä huolehtimaan siitä, että asutuskeskuksissa säännöllisesti näyttäytyvät sudet tapetaan laillisesti. Kuten myös uhkaavasti käyttäytyneet tai vaikka vain ihmistä rohkeasti lähestyneet sudet. 

Mikäli nämä keinot eivät riitä pitämään susikantaa sen kokoisena, että riski ihmislapsen saaliiksi jäämisestä on olematon, on myös susien suojelijoiden syytä vaatia lisää metsästyslupia. Sekä vastapainoksi susien laittomasta tappamisesta kovempia rangaistuksia. 

Tämä tarkoittaisi susipopulaation pitämistä suhteellisen pienenä. Tästä ei synny itse susipopulaatiolle sen suurempaa perinnöllistä vahinkoa, koska itärajan takaa maahamme virtaa jatkuvasti lisää suden geenejä. Näin ollen Suomessa ei ole geneettisesti eristäytynyttä susipopulaatiota kuten Ruotsissa, missä eristys on aiheuttanut pedoille ajoittain geneettisiä ongelmia.

* * *

Metsästäjille haluan puolestaan sanoa, että susi lisääntyy sen mukaan, paljonko sillä on ruokaa eli metsissä hirvieläimiä. Ja siksi juuri heillä - ainoina ihmisinä - on valta ja mahdollisuus huolehtia susien elinolosuhteista maassamme. 

Erityisen idioottimaista tässä suhteessa on hirvieläinten talviruokinta, joka pitää erityisesti kauris- ja peurakantoja epäluonnollisen suurena. Ja on sitä kautta tarjonnut susille mahdollisuuden nopeaan lisääntymiseen - ja sitä kautta saattanut metsästyskoiria susien suuhun. 

Turha koirien runsaista menetyksistä on susia syyttää niin kauan, kun perimmäinen syyllinen katsoo vastaan peilistä, mikäli sattuu sellaiseen vilkaisemaan. 

* * *

Tällä kirjoituksella toivon osoittavani, että kiistan molemmilla osapuolilla - ympäristöväellä ja maaseudun metsästävillä asukkailla - olisi susiasian suhteen paljon parannettavaa. Ja toivoisin sen esilletuomisella edes hiukan lisääväni ymmärrystä susikiistan eri osapuolten välille ja siten edesauttavani suomalaisen susikannan säilymistä ihmisten rinnalla. 

Sillä sen pitäisi olla kaikille suomalaisille selvää, että ilman sutta Suomen luonto olisi paljon köyhempi ja maamme kurjempi paikka elää. Ainakin ihmiselle, joka edes kerran eläessään tahtoisi nähdä villin suden. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saalistajista ja niiden vaikutuksesta
Ylämaan koirasusivalitukset lisäävät ammuttavien susien määrää
Susi on hyötyeläin