Tälle outoudelle on nyt kuitenkin tulossa loppu, sillä Petteri Orpon (kok) esitys siitä, että rikoksentekijä voi vankeusrangaistusta suorittaessaan olla ensikertalainen ainoastaan kerran, lähti lausuntokierrokselle tällä viikolla. Sen tavoitteena on muuttaa ehdonalaisen vapauttamisen järjestelmää siten, että se on yleisesti hyväksyttävä ja ymmärrettävä sekä uskottava ja oikeudenmukainen.
Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti laki tulee muutetuksi, vai tuleeko lainkaan. Sille löytyy nimittäin myös vastustajia - muuallakin kuin sarjarikollisten joukossa. Esimerkiksi vuonna 2018 aie pidentää ensikertalaisuuden palauttamiseen vaadittavaa aikaa kolmesta viiteen vuoteen kohtasi kovaa vastustusta.
Iltalehden tuolloisen jutun mukaan "seitsemän asiantuntijan antamassa lausunnossa lakiesitykseen suhtaudutaan avoimen kriittisesti, neljässä siihen suhtaudutaan positiivisesti ja neljässä lakiesityksen sisältöä ei kommentoida esimerkiksi siksi, ettei esitys kosketa tuomioistuinten toimivaltaa".
Esille tuotiin muun muassa epäily siitä, ettei uudistuksella olisi juurikaan ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Lisäksi arveltiin, että sen aiheuttamiin kustannuksiin tarvittavat parin miljoonan euron rahat olisi parempi käyttää mieluummin lisäämään tuomioistuinten tai vankien kuntouttamisen resursseja.
Orpon hallituksen esityksessä muutos olisi siis radikaalimpi kuin aiemmassa esityksessä ja siksi myös lausuntokierrokselta lienee odotettavissa mielenkiintoista kritiikkiä. Tosiasia kuitenkin on, että demokraattisen valtion lainsäädännön keskeinen tehtävä on muuntaa kansalaisten yleinen oikeuskäsitys muodolliseksi oikeusjärjestykseksi.
Siten tässä asiassa on oleellista vain se, että esitys rikoksentekijän ensikertalaisuuden palauttamisen poistaminen täyttää juuri tämän tavoitteen. Lisäksi se muuttaa Suomen lainsäädännön vastaamaan paremmin muiden maiden ehdonalaisten vankien vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä, mikä ei liene merkityksetön asia sekään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paras olisi, jos rikoksen uusiaja määrättäs vanhainkotiin vuodepotilaaksi..
VastaaPoistaEikö Suomen perustuslaki kiellä epätavallisen ja julman rangaistuksen?
PoistaHienoa, että Suomesta vihdoinkin alkaa löytymään järkeä.
VastaaPoistaVastustamme! Vastustamme ehdottomasti tällaista lakimuutosta, koska se on kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien vastainen. Kysykää vaikka Suomen ev.lut. kirkolta.
VastaaPoistaKuusi vuotta sitten 2,5 miljoonaa oli olevinaan iso summa valtion lisämenoissa.Seuraavasta vuodesta alkaen ei 2,5 miljardia lisää menoja ei ollut mitään eikä piisantkaa.
VastaaPoistaEikö helpompaa olis muuttaa termi "ensikertalainen" vaikka "muutamakertalaiseksi" niiin taas olis laki ja kansan oikeustaju linjassa
VastaaPoistaJos nyt oikein muistan, niin kuuluisa surmanluotien ampujakin muuttui jossain vaiheessa ensikertalaiseksi pihtiputaan tapauksen lusittuaan. Surmasi vielä uudestaan.
VastaaPoistaPasanen muuttui ensikertalaiseksi oltuaan vapaana 15 vuotta, jonka jälkeen ryyppyputken aikana hän kuristi entisen vaimonsa hengiltä. Ex-vaimo ryyppäsi myös pasasen kanssa tuolloin.
PoistaOikeastaan aika tyypillinen suomalainen henkirikos.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno_Pasanen
Juristeristit ovat kulttuurisessa vallanjaossamme eräänlaisessa pakkoraossa, kun historiallisesti ottaen uskonnollinen ja maallinen valta ovat säännönmukaisesti yhtä ja samaa -- papit ja ruhtinaat ovat kilpailleet keskenään samasta maagisesta vallasta. Lakien rusnailijat taas ovat erityisosaajia -- erityisoperaattoreita, hahhah -- joiden on saatava lakeihin kirjatuksi oma puumerkkinsä ennenkuin Esko on tyytyväinen.
VastaaPoistaLuin hiljattain muutaman juristeriaa historian kannalta koskettelevan kirjan, ja yksi asia jonka opin oli se, että juristeristit kokevat valtaelämyksiä silloin kun ovat kehittäneet itselleen kokonaisen asiantuntija-tiedonalueen, jossa mikään heitä ylempi vallan mahti ei pysty heidän viisauttaan sivuuttamaan.
Yhteiskuntatieteilijät sitten antavat heille oman asiantuntemuksensa käyttöön -- esimerkiksi nuo tilastot rikollisten taipumuksista rikosten uusimiseen. Ne eivät itsessään sisällä mitään totuuksia, ja niihin vetoaminen on pelkästään yhden ammattikunnan tapa omia itselleen tulkintaoikeudet, koska tämäkin työ sementoi heidän auktoriteettiaan.
Yleensä ottaen tehokkain vivutus on kuitenkin juristerian omaksuma normimoraali, jonka mukaisesti mitään ei kuvata tai selitetä yhteisövoimien vaikutuksena, vaan keskiössä on aina yksilö ja yksilön teot. Todellista tietoa antavat sosiologiset tulkinnat olisivat vaarallisia, koska ne liian räikeästi toisivat esiin juristeristien ammattikunnan vallanhimot ja tekopyhyyden.