keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Maailman nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy selvisi

Viime torstain Nature-lehdessä Jeremy Nathans Johns Hopkins Medical Schoolista kirjoitti auki sen, minkä luultavasti jokainen vähänkään ajattelukykyinen ihminen ymmärtää. Taustana oli saman lehden aikaisemmassa numerossa ollut kirjoitus, jossa pohdittiin millä tavoin ruuan saisi riittämään Egyptin kasvavalle väestölle.

Koska tämä lyhyt kirjoitus oli nykymaailmassa liiankin valaiseva käännän Nathanin tekstin arvoisien lukijoideni arvioitavaksi. Olkaapa siis hyvät.

”Egyptin populaatio on enemmän kuin kolminkertaistunut 50 vuodessa ja sen odotetaan ylittävän 150 miljoonan ihmisen rajan vuonna 2050. Tämä populaation kasvunopeus näyttäisi olevan kestämätöntä huomioiden, että vain viisi prosenttia Egyptin maa-alasta on sopivaa viljelyyn ja että lähes kaikki käytettävissä oleva maa on jo peltona. Huolimatta tästä intensiivisestä maankäytöstä Egyptiin tuodaan 40 % sen tarvitsemasta ruuasta.

Nähdäkseni ongelmana ei ole niinkään se, että Egypti tuottaisi liian vähän ruokaa kuin se, että se on kotimaa liian monelle ihmiselle. Suunnitelmat ruuan tuotannon ja sen kulutuksen välisen aukon sulkemiseksi – mukaan lukien puhtaan veden pumppaaminen Saharan alta ja suolan poistaminen merivedestä – ovat epäkäytännöllisiä ja liian kalliita. Minun nähdäkseni ruuantuotannon lisäämisen sijaan olisi parempi laskea syntyvyyttä, jotta saavutettaisiin tasapaino ruuantuotannon ja kulutuksen välillä.”

Kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan, että mitä pitäisi päätellä siitä kun maailman ehkä arvostetuimmassa tiedelehdessä julkaistaan edelle kääntämäni kaltainen itsestäänselvyys vastauksena lehden toimituksen tekemälle artikkelille. Pohdintani jälkeen ymmärsin liiankin selvästi, että maailmassa vallitsevan nälän, hädän ja kurjuuden perimmäinen syy ei ole pahuus eikä yhteiskunnallinen vääryys. Sen sijaan ne johtuvat yksinkertaisesti kautta länsimaisten yhteiskuntien läpi - jopa tiedeyhteisöön - levinneestä pohjattomasta älyllisestä epärehellisyydestä.

Valitettavasti pelkään, että älyllisen epärehellisyyden korjaaminen osoittautuu vieläkin vaikeammaksi kuin yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden, epätasaisesti jakautuneiden luonnonvarojen tai ihmisryhmien välisten perinnöllisten tai kulttuuristen erojen tasoittaminen. Näin siksi, että juuri tuo älyllinen epärehellisyys ruokkii itse itseään ja ehkäisee loogisten ratkaisujen löytämistä mitä erilaisimpiin ongelmiin. Päivä päivältä ja sukupolvi sukupolvelta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

6 kommenttia:

  1. Itse sanoisin (tai en usko), että kyse ei ole älyllisestä epärehellisyydestä, vaan poliittisesta korrektiudesta. Moni tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta kun rahoitus on julkista ja "väärien" mielipiteiden kertojalle ei rahoitusta suoda, niin on vain ikäänkuin älyllisesti antauduttava.

    VastaaPoista
  2. Huokaus.

    Ihminen tuhoaa nykyisen itsensä, nykyisen kulttuurinsa, sen laitokset ja mahdollisesti lajinsakin lähimmän vuosisadan kuluessa. Alusta joudutaan aloittamaan jos joitakin henkiin jää.

    Muusta en ole nähnyt vakuuttavaa esitystä. Uumoilin tälläistä jo n. 1960 jutellessni erään tulevan luonnontieteiden professorin kanssa, pidin sitä todennäköisenä tutustuttuani Linkolan ajatuksiin 70-luvulla, hänhän nojasi ihmisen psyyken lainalaisuuksiin ja käsitykseni kiteytyi vuosisadan loppua kohti liki varmuudeksi. Zu viel, zu spät.

    Syitä tuskin kannattaa eritellä, niitä riittää aina kunkin persoonallisuuden mukaa. Tärkein kai on tuo yksinkertainen tarve ratkaista nokan eteen tulevat työt sitä mukaa kuin ne tulevat, ne kun "eivät odota"! hh

    VastaaPoista
  3. Kiitos Professori tästäkin hyvästä ja ajankohtaisesta kirjoituksestasi.

    Afrikka, noin teoriassa, pystyisi joidenkin väittämien mukaan helposti ruokkimaan koko maapallon väestön.

    Otan esimerkiksi Etelä-Sudanin. On vielä viljavampaa aluetta kuin mitä Euroopassa on Ukraina, Afrikan mittapuulla vielä parempaa aluetta kuin Zimbabwe.

    Osuit kuitenkin asian ytimeen siinä, kun huomautit väestön liikakasvusta.

    Ei esimerkiksi joku Nigeria pysty elättämään yli satamiljoonaista väestöään ilman merkittäviä ympäristohaittoja.

    Suosittelen tutustumaan Mo Ibrahim Foundationin sivustoon, siellä on todella paljon todella mielenkiintoista asiaa Afrikasta.
    Mo Ibrahim Foundation

    VastaaPoista
  4. Niin. Eikö tiedeihmisten pitäisi olla niitä pelottomia totuuden etsijöitä? Tuokin tutkija tuntuu tietävän, mistä kiikastaa, muttei uskalla sanoa ääneen. Mitä hän oikein pelkää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoihan hän. Tai siis kirjoitti Natureen. Hänen arvostelemansa juttu ei ollut normaali julkaisu, vaan toimituksen tekemä katsaus.

      Poista
  5. Yle tänään:

    "Maailmanpankilta tukea Afganistanille"

    "Maailmanpankin mukaan merkittävä osa tuesta käytetään Pakistanista ja Iranista Afganistaniin palautettavien pakolaisten auttamiseen.
    Pakistan ja Iran ovat palauttaneet Afganistaniin 800 000 pakolaista."

    https://yle.fi/uutiset/3-9668218

    Toisaalta inhimmillistä, että ihmisiä autetaan mutta ovatko he alunperin vaihtaneet maata nälän vai sodan vuoksi vai ovatko ns. elintasopakolaisia?
    Arvuuttelen vielä, että onko oma maa eli Afganistan ollut kykenemätön ruokkimaan kaikkia kansalaisiaan (?) ja siksi lähdetty muualle?

    Maailmanpankin ja muiden vastaavien tuki pitkässä juoksussa ei kuitenkaan ole ratkaisu vaan se on syntyvyyden säännöstely.

    Samaan hengenvetoon voi kysyä, että täytyykö meidän täällä Suomessa tukea turvapaikanhakijoita jos muut palauttaa sadoissa tuhansissa!

    Vastaus on: Ei tarvitse vaan afgaanit palautukseen!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!