tiistai 26. toukokuuta 2015

Salaperäinen raiskaaja palaa kaduille Espoossa

Oikeus päätti antaa ehdonalaisen tuomion salaperäiselle miehelle, joka oli tehnyt seksuaalista väkivaltaa 14-vuotiaalle tytölle. Raiskaus tapahtui espoolaisella urheilukentällä Leppävaaran lähistöllä.

On jotenkin surullista, että sen enempää Helsingin Sanomat kuin MTV3:kaan eivät kerro enempää tästä salaperäisestä seksuaaliväkivallantekijästä. Sen sijaan MV??!!-lehti kertoo jopa tekijän nimen (Abbas Amin) ja oikeuden diaarinumeron.

Itseäni ei enää hämmästytä valtamedian tapa salata raiskaukasen tekijä, koska siihen on jo totuttu. Sen sijaan minusta olisi poliittisen päätöksenteon ja yleisen rikosriskeihin liittyvän tietoisuuden kannalta hyvä, jos olisi uutisoitu raiskaajan etninen tausta.

Tai jos meillä edes tilastoitaisiin rikoksentekijät heidän etnisen taustansa mukaisesti. Eilisen MOT:n mukaan näin ei tehdä, vaan tilastoissa Suomessa syntynyt ulkomaalaistaustainen lasketaan suurpiirteisesti kantaväestöön kuuluvaksi. Ajan myötä tällainen käytäntö johtaa maahanmuuttoon liittyvien riskien hämärtymiseen.

Toinen seikka, joka tässä(kin tapauksessa) hämmästyttää on oikeuslaitoksemme käyttämä rangaistusasteikko. Alaikäiseen kohdistuneesta seksuaalisesta väkivallanteosta huolimatta raiskaaja pääsee ehdonalaiseen vapauteen jatkamaan taipumuksiaan. Näinkö suomalainen oikeuslaitos arvelee suojelevansa maamme naisia?

Ihan tiedoksi oikeuden tuomareille muistutan, että seksuaalirikoksissa uusimisriski on varsin korkea, mutta vankiloissa annettavan kuntoutusohjelman avulla se on saatu puolitettua. Jättäessään salaperäisen raiskaajan vapaalle jalalle ja ilman vankilassa annettavaa kuntoutusta on oikeuslaitoksemme siis tullut maksimoineeksi tuomitun suomalaisille naisille aiheuttaman seksuaalirikosriskin.

Riskin suuruutta voi hahmotella olettaen seksuaalirikollisten kiinnijäämiseen johtavan uusimisriskin olevan ilman kuntoutusta 20 prosenttia. Kiinnijäämisriskiksi voidaan taas olettaa ylivarovaisesti sama 20 prosenttia (yksi viidestä). Näitä lukuja katsellessaan ei voi tulla kuin siihen johtopäätökseen, että salaperäisen seksuaalirikollisen todellisen rikoksen uusimisriskin täytyy olla järkyttävän suuri vaikka hänen henkilökohtainen kiinnijäämisriskinsä olisikin korkeampi kuin niillä raiskaajilla, jotka eivät ole poliisin tiedossa.

Tämä riski on siis se "lahja", jonka oikeuden tuomarit tahtoivat lahjoittaa espoolaisille naisille ja nuorille tytöille Leppävaaran-Karakallion alueella. Ellei salaperäinen raiskaaja sitten päätä muuttaa toisaalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdigadir muuttui jälleen tuntemattomaksi
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä
Pitäisikö joukkoraiskaajiksi epäiltyjen kuvat ja nimet julkaista lehdistössä vai ei?

4 kommenttia:

  1. "Ajan myötä tällainen käytäntö johtaa maahanmuuttoon liittyvien riskien hämärtymiseen." - Pakko kysyä että etkö sitten luule sen olevan nimenomainen tarkoituskin??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan, mutta saattaa kyllä ollakin.

      Poista
  2. Vaikka MV-lehti ei kaikilta osin ole mitään laatulukemista, on annettava tunnustus siitä että lehti kertoo monista uutisista olennaisia ja yhteiskuntaan vaikuttavia seikkoja jotka maan muu media jättää kertomatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MV-lehden arvo on siinä, että se pakottaa valtamediaa kohti informaatioyhteiskuntaa.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!