keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mitä meidän tulee oppia keskustan uudesta noususta?

Ylen uusin mielipidetiedustelu osoittaa keskustan nousseen Suomen kannatetuimmaksi puolueeksi. Tämä voidaan lukea erityisesti puheenjohtaja Juha Sipilän ansioksi, joka on ohjannut puolueen vahvalle asialinjalle käytännössä kaikissa viime aikoina esille nousseissa asioissa.

Sen sijaan kovana pelimiehenä tunnettu perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on epäonnistunut kanavoimaan kansalaisten viimeaikaisen tyytymättömyyden oman puolueensa lisäkannatukseksi. Uskoisin tämän johtuvan Soinin harrastamasta halpahintaisten irtopisteiden keruusta, räkyttämisestä, joka ei ole saanut tuekseen samanlaista asialinjaa kuin kilpaileva oppositiopuolue.

Mitä tästä opimme?

Ainakin sen, että pelkällä epäkohtien arvostelulla saavutettavalla suosiolla on rajansa - jopa sellaisessa tilanteessa, jossa hallitus on tehnyt käytännöllisesti katsottuna kaikki mahdolliset virheet. Ja niitähän riittää niin EU-tason kuin kotimaan politiikassakin. Ehkäpä Soinin joukkojen kannattaisi harkita linjansa muuttamista...

Ehkä vielä tärkeämpää on se, että viime kädessä asialinjalla ja vakavasti otettavien vaihtoehtojen esittämisellä voi kääntää uuteen kukoistukseen jopa syöksykierteessä olevan puolueen kannatuksen. Tämä on Sipilän keskusta osoittanut meille suorastaan rautalangasta vääntäen.

Ehkä tärkein opetus on kuitenkin se, minkä me vanhemmat äänestäjät olemme vuosien mittaan huomanneet ja minkä poliitikot tietävät meitäkin paremmin. Nimittäin sen, että äänestäjän muisti on lyhyt: kansa ei näytä muistavan keskustan takinkäännöstä esimerkiksi EU-politiikassa, jossa edellinen puheenjohtaja Matti Vanhanen yhteistuumin Jyrki Kataisen kanssa oli ennen vaaleja ajamassa rahallista tukea Kreikalle. Ja vaalien jälkeen keskusta ryhtyi vastustamaan sitä. Puolue oli myös korviaan myöden sotkeutunut lainvastaiseen taloudellisten tukijoidensa salaamiseen, vaikka oli itse ollut päättämässä asiasta.

Vanha sanonta "kepu pettää aina" on syntynyt juuri keskustan oivallisesta kyvystä sanoa yhtä ja tehdä toista. Puoluetta äänestäessään vaalikarja ei siis voi tietää mitä hänen antamastaan äänestä seuraa, mikäli puolue sen avulla pääsee valtaan. Ehkä yllättävintä koko asiassa on se, että jopa kaksi puolueen entistä puheenjohtajaa on ilmaissut asian ihan suoraan.

Edelle kirjoittamani jälkeen jään itsekseni ihmettelemään, onko nykyisen keskustan gallupkannatuksen taustalla ihmisten luja usko siitä, että Sipilän johdolla puolue lopulta muuttaa tämän ikiaikaisen linjansa? Vai eivätkö he vain muista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Katainen valehteli Himas-kohussa?
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Kesksutan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa.



3 kommenttia:

  1. Sipilän nousuhan oli täysin ennustettavissa. Kun Sipilä valittiin Keskustan puheenjohtajaksi, politiikan toimittajat todistivat lähes yhteen ääneen, että Keskusta teki suuren munauksen, kun valitsi politiikan ulkopuolelta tulleen amatöörin puheenjohtajakseen. Jos se ei ollut varma merkki siitä, että miehen suosio tulee nousemaan korkealle, niin mikä on.

    Aivan vastaavasti kuin ne poliitikot, joita politiikan toimittajat innolla suitsuttavat, tulevat varmuudella tekemään suuren luokan munauksia ja jättämään jälkeensä suuria tai vielä suurempia katastrofeja.

    Monilta osin olen samaa mieltä siitä, mitä kirjoitat, mutta yhdessä kohdassa ajat mielestäni pahasti karille. Äänestäjän muisti ei ole niin lyhyt, kuin poliitikot luulevat ja toivovat. Vanhanen kyllä oli innolla ajamassa tukea Kreikalle, mutta hänellä ei ollut takanaan puolueensa tukea. Se sitten näkyi selvästi vaaleissa. Sipilä on valinnut toisen linjan ja niinpä vanhat keskustalaiset palailevat takaisin puolueen kannattajiksi.

    Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että Soini osaa sanoa, mitä ei pidä tehdä, mutta ei osaa sanoa, mitä pitää tehdä. Puolue on kyllä onnistunut keräämään ja kasvattamaan joukon lupaavia tulokkaita. Onnistuuko Soini organisoimaan heidät riittävän yhtenäiseksi porukaksi ja delegoimaan valtaa ja vastuuta ja kehittämään uskottavan ohjelman jää nähtäväksi. Se alkaa olla puolueelle kohtalon kysymys. Eihän sillä ollut paljoakaan väliä niin kauan kun hallituksen hapuilu ajoi äänestäjiä opposition puolelle ja Keskustasta ei ollut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Nyt on kuitenkin toisin.

    Mitä sitten opimme tästä? Ilmeisesti kotityöt kannattaa tehdä kunnolla, liikaa hötkyilyä kannattaa välttää ja järjen käyttö on sittenkin pitkän päälle kannattavaa.

    VastaaPoista
  2. "Puoluetta äänestäessään vaalikarja ei siis voi tietää mitä hänen antamastaan äänestä seuraa, mikäli puolue sen avulla pääsee valtaan."

    Eikös tämä ole ongelma yleisemminkin. Vihreät ja ydinvoima on yleisimmin esitetty yhtälö tässä kontekstissa.

    Mielestäni syyllinen on vaalitapa, joka ei suosi sitoutumista vaaleja ennen suoritettuihin puheisiin. Kun vaalit on käyty ja numerot on pöydällä, alkaa vallanhimoinen peli, jossa kaikki arvot on myytävänä. Äänestäjä tavallaan unohdetaan neljäksi vuodeksi. Hampaaton media ja eduskunnassa puolueiden ryhmäkuri pitävät huolen että hallituksen kaatuminen on käytännössä mahdotonta.

    Eli siis kirjoitukseesi: keskustan haukkuminen epäluotettavaksi on muiden puolueiden turhaa kehumista. On vain huonoja, korruptoituneita puolueita.

    Itse äänestän uusiutumisen puolesta - mitä se kulloinkin tarkoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki olet oikeassa puolueiden korruptoituneisuudestä tässä suhteessa. Näen kuitenkin tässä suhteessa viime vaalien jälkeen kaksi poikkeusta: Urpilainen hommasi ainakin jonkinlaiset lainatakuut (eri asia sitten mitä niillä tehdään) ja Soini kieltäytyi koko tukipakettihallitukseen menosta viime vaalien jälkeen. Yhtä hyvin molemmat olisivat vain voineet unohtaa lupauksensa.

      Omituista tässä suhteessa on Soinin moittiminen vastuuntunnon puuttumisesta mediassa. Ja tätä en sano jonkinlaisena Soinifanina: minusta vanhan väsähtäneen miehen pitäisi jo ymmärtää jättää puolueensa nuoremmille. Jos ja kun hän ei enää jaksa perehtyä asiakysymyksiin, kuten eilisestä Ylen keskustelusta saattoi päätellä, voisi hän asettua kunnioitetun emerituksen paikalle ja jättää puolueen operatiiviset asiat esimerkiksi Sampo Terholle tai Jussi Niinistölle.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!