Ruotsin eiliset tapahtumat tuskin tulivat yllätyksenä kenellekään aikaansa seuraavalle ja älyllisesti rehelliselle ihmiselle. Tapahtuihan Tukholmassa
terrori-iskun yritys jo vuonna 2010, maassa vallitsee monin paikoin lähes krooninen turvattomuus ja poliisin valmiustila oli kohollaan myös ennen eilistä.
Vaikka kaikki muslimit eivät olekaan terroristeja eivätkä kaikki terroristit ole muslimeja, tosiasia on, että terrorismi on oleellinen osa sellaisten maiden elämää, joissa on suuri muslimiväestö. Siitä syystä suurin osa terroriteoista tapahtuu
islamilaisissa maissa ja maailman yleisin terrorismin kohde on muslimi.
Länsimaissa eniten huomiota saavat kuitenkin Euroopassa ja Amerikassa tapahtuvat terrori-iskut, joiden kohteena ovat muut kuin muslimit. Myös ne tapahtuvat lähes aina maissa, joissa on suuri muslimiväestö.
Eilinen tapahtuma ei tarvitse sen kummempia selittelyjä. Drottningsgatanin kuorma-autokuski oli
tämänhetkisten tietojen mukaan uzbekistanilainen ISIS:istä kiinnostunut maahanmuuttaja. Jäljet siis johtivat odotetulle sylttytehtaalle.
* * *
Aamulla herättyäni päätin katsoa erilaisia iskuun liittyviä kommentteja suomalaisesta mediasta. Niistä ensimmäisenä osui silmiini
Ruotsin pääministerin kannanotto.
Hänen mukaansa "jos kyse on terrori-iskusta, silloin terrorismin tavoitteena on horjuttaa demokratiaa. Viestimme tulee aina olemaan selvä: ette tule koskaan voittamaan."
Mitäpä muutakaan
Ruotsin pääministeri olisi voinut sanoa? Kysehän on maasta, josta demokratia on hävinnyt kauan sitten, vaikka valtaapitävät edelleen teeskentelevät, että se olisi edelleen olemassa.
Osoituksena ruotsalaisen demokratian puutteista ovat sekä sikäläinen vaalijärjestelmä että vaalituloksen halveksiminen parlamentissa.
Tarkoitan tässä vaalijärjestelmän puutteella kansalaisilta vietyä vapautta valita itse ehdokkaansa (listavaali) ja vaalisalaisuuden puuttumista (puoluelistojen näkyvä valinta äänestyspaikalla).
Vaalituloksen halveksumisella
tarkoitan puolestaan sitä, että parlamentissa muut puolueet ovat jopa kieltäytyneet puhumasta yhden kansalaisten valitseman puolueen edustajien kanssa. Sellaista äänestäjien halveksimista en ole havainnut esiintyneen yhdessäkään aidosti demokraattisessa maassa.
* * *
Ilta-Sanomien kommentaattori Seppo Varjus lähti puolestaan peitsi tanassa kieltämään suomalaisia ottamasta oppia Ruotsin tapahtumista. Hänen mukaansa "Suomestakin löytyy tahoja, jotka varmasti yrittävät ottaa kaiken hyödyn Ruotsin uhreista ja tuskasta politiikassa ja kaduilla. Järjen ihmiset kavahtavat sellaista kiihkoilua. Jos muualta tulleisiin suhtaudutaan entistä kylmemmin ja torjuvammin Suomessa se ei todellakaan vähennä terrori-iskujen vaaraa."
Järjellisen maahanmuuttopolitiikan sijaan hän totesi, että "viranomaiset voivat aivan perustellusti pyytää lisää valtuuksia tällaisten tekojen ehkäisemiseen täälläkin. Siihenkään ei pidä suhtautua hysteerisesti."
Lisäksi hän yhdisti uusruotsalaisen kuorma-autoilijan suomalaisiin koulusurmaajiin, ikään kuin niillä olisi jotain tekemistä maailmanlaajuisen ja yhtenäisestä ideologiasta ponnistavan terrorismin kanssa. Rinnastus olisi huvittava, ellei molemmissa tapauksissa olisi kyse kuolemanvakavasta asiasta.
Kommenttinsa perusteella Varjus olettaa, että lisäämällä Suomen muslimiväestöä ja hyysäämällä heitä entistäkin enemmän, voidaan maassamme välttää Tukholman (Pariisin, Lontoon, Madridin, Brysselin, Pietarin jne...) tapahtumat. Näkemys on paitsi älyllisesti epärehellinen niin myös käsittämättömän sinisilmäinen.
Eihän missään muualla maailmassa ole otettu muslimimaahanmuuttajia vastaan yhtä avosydämisesti ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtivasti kuin Ruotsissa. Ja silti lopputuloksena oli islaminuskoinen kuorma-autoilija.
Totean myös, että Drottningsgatanin kuorma-autoilijan realisoima uhka Ruotsissa on otettava tosissaan myös Suomen poliitikkojen ja virkamiesten piirissä. On analysoitava teon taustat ja tehtävä siitä loogiset johtopäätökset. Minun nähdäkseni se tarkoittaa Suomen koko pakolaispolitiikan uudelleenajattelua siten, ettemme saa inhimillisen hyvyyden vastineeksi islamilaisia kuorma-autoilijoita myös Helsingin kaduille.
Tämä ei ole rasismia eikä terroriteolla ratsastamista, vaan poliittista viisautta. Kuten muistamme, on tosiasioiden tunnustaminen kaiken viisauden alku. Presidentti Paasikiven ajatuksen soisi tulevan tunnustetuksi myös Ruotsissa.
* * *
Antero Mukka puolestaan totesi kommentissaan, että "vaikkei tahtoisi, ajautuu väistämättä ajattelemaan, koska tuo sama saapuu meille. Mikä muka tekisi Suomesta immuunin tai täysin epätodennäköisen kohteen ääriliikkeiden iskuille?"
Hänen mukaansa "pelon ja vihan lietsojille ei pidä antaa yliotetta. Meillä on suomalaisina yhä hyvä mahdollisuus vahvistaa yhteenkuuluvuutta, ottaa oppia omista ja toisten virheistä sekä torjua yhteiskuntarauhaa koetteleva marginalisoitumiskehitys. Ottamalla mukaan nekin, jotka ovat vaarassa tippua kelkasta."
Ei siis sanaakaan siitä sylttytehtaasta, josta suurin osa nykyaikaista terrorismia nousee. Ei myöskään havaintoa siitä, ettei islamilainen terrorismi nouse vähäosaisuudesta.
Päin vastoin, merkittävimmät viime vuosien terroristeista
ovat pikemminkin olleet yhteiskunnan menestyjiä. Siis miljonäärejä, tohtoreita, yliopistossa opiskelleita tai ainakin työpaikan omaavia.
Tosiasiat tunnustamalla sokea reettakin näkee, ettei nykyaikainen terrorismi tai ainakaan sen tekijät sikiä syrjäytyneisyydestä tai osattomuudesta, vaan oman kulttuurinsa yhteisöllisyydestä ja sen luomasta aatteellisesta kiihkosta. Tuhannen taalan kysymys on siis se, ymmärtävätkö eurooppalaiset poliitikot tämän ja osaavatko tehdä siitä oikeat johtopäätökset.
Ehkäpä kunnallisvaalien äänestäjät osaavat neuvoa siinä?
* * *
Helsingin Sanomien pääkirjoittaja nosti puolestaan esille aivan oleellisen huomion. Hänen mukaansa "vielä muutama kuukausi sitten turvallisuudesta vastaavat viranomaiset kertoivat Suomessa, että terrorismin uhka on kasvanut Euroopassa, mutta Suomi on kuitenkin epätodennäköinen kohde.
Yksi perustelu tulkinnalle oli se, että Suomi ei ole ollut samalla aktiivinen Lähi-idässä ISISin-vastaisissa aseellisissa operaatioissa kuin monet Länsi-Euroopan maat. Islamistien uhkailuissa Suomea ei juuri ole mainittu, joten on oletettu, että Suomessa terrori-iskujen pelkoon ei ole aihetta."
Myös tämä huomio osoittaa suoraan sylttytehtaalle. Nykyaikaisen terrorismin takana eivät ole jollain tavalla järjelliset syyt, vaan puhtaasti aatteellinen kiihko. Sellaisena sitä vastaan on myös oikeutettua puolustautua.
Minun näkemykseni mukaisesti tuon puolustautumisen ensimmäisessä linjassa tulee olla turvallisuutta ylläpitävä maahanmuuttopolitiikka. Siis sellainen, joka ei lisää terrorismiin liittyvien riskitekijöiden määrää Suomessa. Näin siksi, että nykyaikaista terrorismia esiintyy erityisesti sellaisia maissa, joissa asuu paljon islaminuskoisia.
* * *
Lopuksi otan vielä esille Heikki Porkan
Oikeassa Mediassa esittämän ensikommentin tapahtuneeseen. Hän kysyi ilmeisen retorisesti, että "jatketaanko ajatusten maailmassa vai tehtäisiinkö jotain järkevää?"
Yhtenä toimenpiteenä Porkka ehdotti, että ministeri "Risikko voisi tietysti avata suunsa ja sanoa, että on velvoittanut virkamiehensä viikonlopuksi töihin valmistelemaan pikaisesti lakia uskonnollisten toimijoiden ulkomaisen rahoittamisen kieltämiseksi, jotta salafististen radikalisoitumispaikkojen määrä ei Suomessa lisäänny."
Porkan näkemys on oikean suuntainen. Jos ja kun tosiasiat kerran osoittavat että nykyaikainen terrorismi on seurausta aatteellisesta fundamentalismista, on sellaisen aatteen levittämisen tukemista ulkomaisella rahalla syytä rajoittaa, vaikka varsinaiseen sanavapauden rajoittamiseen ei tule sortua. Sellaisen haittapuolet kun ovat suuremmat kuin mahdollinen hyöty.
Tarkennuksena edelliseen on kuitenkin lisättävä se, ettei sananvapaus koske esimerkiksi rikoksiin kehottamista tai kanssaihmisten aiheetonta mustamaalaamista. Mutta sen tulee sallia kuitenkin kaikenlaisten aatteiden, politiikan, talouselämän, elämäntapojen ja uskontojen kritiikki. Näin myös keskustelu islamin opin roolista nykyaikaisen terrorismin taustalla kuuluu sananvapauteen.
* * *
Yhteenvetona kaikesta edellä huomioimastani on todettava, että Ruotsin kuorma-autoepisodille on oma looginen ja tosiasioiden tukema selityksensä, jota asiaa kommentoivat henkilöt ovat pääsääntöisesti kiertäneet kuin kissa kuumaa puuroa. Tämä on tyhmää, sillä vain tosiasiat tunnustamalla ja niiden mukaan toimimalla voimme välttyä Tukholman tapahtumasarjan uusinnalta Helsingissä.
Siksi tarvitsemme monitahoista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa muslimeihin liittyvä terrorismiriski on huomioitu tehokkaalla tavalla. Sen tavan löytämiseksi tarvitaan hyviä ehdotuksia ja niistä syvällistä julkista keskustelua.
Omalta osaltani tarjoan lähtökohdaksi islaminuskoisten määrän rajoittamista Suomessa, ääriajattelua tukevan epämääräisen ulkomaisen rahoituksen tarkkailua ja tarvittaessa rajoittamista sekä terrorismiin taipuvaisten kulttuurien länsimaihin sopimattomiin käytäntöihin vaikuttamista.
Näistä viimeinen tarkoittaa kaikille Suomessa asuville ryhmille vaatimusta sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja uskonnonvapaudesta myös omien perheiden jäsenille, kaikenlaisten kulttuuriperusteisten erivapauksien poistamista sekä samojen yhteiskunnallisten velvollisuuksien asettamista. Siis myös muslimeille.
Samojen vaatimusten asettaminen niin muslimeille kuin muillekin ei tarkoita rasismin tai syrjinnän hyväksymistä saati uskonnonvapauden kieltämistä. Sen sijaan se tarkoittaa islaminuskoistenkin kannustamista sellaisiin toimintatapoihin ja ajatuksiin, joiden seurauksena myös he voivat halutessaan menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä ja sitä kautta tukea sen kehittymistä yhä paremmaksi paikaksi elää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Tekstit
