Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuorma-auto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuorma-auto. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. lokakuuta 2021

Kuorma-auto jyräsi taiteilija Lars Vilksin yli

Ruotsalainen taiteilija Lars Vilks on kuollut onnettomuudessa, jossa väärällä kaistalla ajanut kuorma-auto ajoi hänen autoansa päin. Kolarin seurauksena molemmat ajoneuvot syttyivät tuleen tappaen sekä Vilksin että kaksi häntä suojellutta poliisia. Suojelun tarve johtui siitä, että muslimit ovat toistuvasti yrittäneet saada taiteilijan hengiltä.  

Virallisten tietojen mukaan syytä kuorma-auton ajamiselle vastaantulijoiden kaistalla ei ole tiedossa. Se saattaa selvitä, kunhan sairaalaan viety kuorma-autonkuljettaja saadaan kuulusteluihin. Siten toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, ettei tapahtuma olisi pelkkä viaton vahinko. 

Joka tapausessa lienee selvää, että islamilaisessa maailmassa tunnetaan - tai on siis jo tunnettu - suurta mielihyvä tapahtuneen johdosta, koska Vilks on toiminut todellisen vapaan taiteen puolesta, jossa saa kritisoida myös kaikenlaisia uskontoja. Yhtä selvää on, että kynnys tällaisen vapaan taiteen harjoittamiseen nousee aivan oleellisesti myös länsimaissa, mikäli kuorma-auton todetaan ajautumisen sijaan siirtyneen vastaantulijoiden kaistalle tarkoituksella - tai sellaisesta jää edes varteenotettava epäilys. Suomessa on toki jo aiemmin ajauduttu Vilksin suhteen ennakkosensuurin tielle.

Tämä kaikki tarkoittaisi sitä, että länsimaisen taiteen- ja sananvapauden tila heikkenisi entisestään muuallakin kuin Suomessa. Mutta ei mennä tässä nyt kuitenkaan sen enempiin johtopäätöksiin, vaan jäädään odottelemaan mihin lopputuloksiin poliisitutkinta johtaa. Ja palataan aiheeseen sen jälkeen.

JK kello 21.43. Kirjoituksessani on virhe sitä osin, että väärälle kaistalle ajautunut ajoneuvo oli Vilksiä kuljettanut henkilöauto eikä siihen törmännyt kuorma-auto. Tätä kirjoitettaessa poliisi ei ole havainnut tapauksessa rikokseen liittyvää. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä
Mihin he uskovat, mitä he haluavat, mihin he pyrkivät ja milloin he lopettavat?

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Kohti eurooppalaista liittovaltiota

Eilen Suomi päätti hyväksyä EU:n elvytyspaketin eduskunnan yli kahden kolmasosan enemmistön päätöksellä. Määräenemmistö tarvittiin, koska päätökseen sisältyi merkittävä toimivallan siirto EU:lle.

Näin Suomi on omasta puolestaan astunut yhden askeleen eteenpäin tiellä eurooppalaiseen liittovaltioon. Mutta samalla tuo liittovaltio - mikäli kaikki muutkin jäsenmaat toimivat kuten Suomi - on kävellyt yli omien virallisten päätöstensä siirtämällä joidenkin jäsenmaiden taloudellista vastuuta toisille. 

Nähtäväksi jää, mikä on Suomen kohtalo liittovaltion osana. Ensi alkuun se on tietenkin ennen kaikkea maksajan rooli, kuten elvytyspaketin maksu-/rahanjako osoittaa. Meiltähän virtaa muihin jäsenmaihin miljardikaupalla riihikuivaa rahaa plus vielä mahdollisesti joskus laukeavia takauksia muille maille.  

Pidemmällä tähtäimellä vaarana on, että Suomesta tulee ajan myötä EU:n luontoreservaatti, jonka metsien sitomalla hiilinielulla voidaan kuitata eteläisempien maiden kivihiilen käyttö. Tämän edellytyksenä on suomalaisesta metsien museoiminen eli niiden taloudellisen hyödyntämisen sisältävästä monikäytöstä luopuminen. 

Tähän suuntaan vaikuttaa toteutuessaan myös valtiovarainministeriön eilinen polttoaineiden hinnan korotusehdotus. Sen mukaan dieselin verotusta nostettaisiin 26 senttiä litralta, mikä kasvattaisi vientiteollisuuden kuljetusten kustannuksia noin 26 miljoonaa euroa vuodessa. 

Ehdotuksen mukaan tätä voidaan kompensoida raskaalle kuorma-autoliikenteelle, mutta se ei muuta sitä, että suomalainen yhteiskunnan näkymä teollisuudelle muuttuu aiempaa epävarmemmaksi. Eli sijoittajia aiempaa vähemmän houkuttelevaksi. Siten kehityksen jatkuessa nyt nähtyyn suuntaan kohdistuu Suomeen yhä vähemmän teollisia investointeja. 

Käytännössä dieselveron nostaminen vaikuttaa ensimmäisenä sisämaan ja rannikoiden väliseen kiinnostavuuteen sijoittajien parissa ensin mainitun seudun tappioksi eli sinne kohdistuvien investointihalujen katoamisena. Samoin vaikutus tulee näkyviin välittömästi puutavaran kuljetuksissa nollarajan siirtyessä lähemmäs rannikkoseutuja.

Tässä tilanteessa tuntuu varsin huonosti perustellulta nähdä valopilkkuja Suomen tulevaisuudessa. Ehkä kuitenkin sen verran, että talouden pohjan pettäessä voimme toivoa sosiaaliturvan varassa elävien elintasopakolaisten siirtyvän kohti liittovation eteläisiä tai läntisiä osia, mikäli sieltä löytyy tulevaisuudessa parempia etuuksia jaettavaksi kuin vähitellen kuihtuvasta Suomesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Minne menet, Euroopan Unioni?
Lajityypillistä käytöstä

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kuorma-autovaras ja arvailukielto

Iltalehti ja Yle kertoivat, että Saksassa mies oli varastanut rekan ja ajanut sillä päin muita autoja. Hiukan oudoksi asian teki se, että Iltalehden mukaan "viranomaiset ovat myös pyytäneet, että ihmiset eivät lähtisi arvailemaan teon motiivia sosiaalisessa mediassa". Jätetään siis spekuloimatta.

Yle ei tietenkään ole sosiaalinen media vaan verorahoitteinen valtamedia. Niinpä se mainitsi Frankfurter Neue Presse -lehden kertoneen, että "lukuisat onnettomuuspaikalle sattuneet sivulliset olisivat kuulleet loukkaantuneen epäillyn puhuneen arabiaa ja sanoneen useita kertoja ´Allah´".

Lisäksi Yle mainitsi, että "Saksassa on tehty viime vuosina lukuisia siviileihin kohdistuneita iskuja, joista äärijärjestö Isis on ottanut vastuun". Tämä siis maamme verorahoitteisen median mukaan.

Todettakoon lopuksi - ilman arvailuja teon motiivista - että tekijää on kuvailtu kolmikymppiseksi mieheksi, jolla on tummat hiukset ja parta. Lisäksi tiedämme, ettei hän sanonut poliisille sanaakaan tapahtuman jälkeen.

Tämä siis odotellessa Saksan viranomaisilta lupaa spekuloida sitä, miksi kyseinen mies varasti rekan ja ajoi muiden autojen päälle sillä seurauksella, että 16 ihmistä loukkaantui. Onneksi kukaan ei tätä kirjoitettaessa saatavilla olevien tietojen mukaan kuitenkaan kuollut, vaikka yhden uhrin tilaa onkin kuvattu kriittiseksi.

* * *

Mitenkään edellä kuvattuun tapaukseen liittymättä muistutan lopuksi vielä eilisestä kirjoituksestani, jossa totesin, että Turkista on alkanut etnisesti edistyksellinen ihmisvirta kohti Kreikkaa. Ja että Pariisissa tapahtunut puukotustragedia oli kuin olikin terrori-isku.

Nähtäväksi jää, millä tavoin Suomi reagoi näihin tapahtumiin oman EU:n puheenjohtajuuskautensa loppuaikana - etenkin kun muistamme kirkkaasti sen, että ministeri Ohisalon mukaan "turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Pakolaispolitiikassa on siirryttävä suojelemaan eurooppalaista elämäntapaa
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Ruotsin kuorma-autoiskusta on otettava opiksi

Ruotsin eiliset tapahtumat tuskin tulivat yllätyksenä kenellekään aikaansa seuraavalle ja älyllisesti rehelliselle ihmiselle. Tapahtuihan Tukholmassa terrori-iskun yritys jo vuonna 2010, maassa vallitsee monin paikoin lähes krooninen turvattomuus ja poliisin valmiustila oli kohollaan myös ennen eilistä.

Vaikka kaikki muslimit eivät olekaan terroristeja eivätkä kaikki terroristit ole muslimeja, tosiasia on, että terrorismi on oleellinen osa sellaisten maiden elämää, joissa on suuri muslimiväestö. Siitä syystä suurin osa terroriteoista tapahtuu islamilaisissa maissa ja maailman yleisin terrorismin kohde on muslimi.

Länsimaissa eniten huomiota saavat kuitenkin Euroopassa ja Amerikassa tapahtuvat terrori-iskut, joiden kohteena ovat muut kuin muslimit. Myös ne tapahtuvat lähes aina maissa, joissa on suuri muslimiväestö.

Eilinen tapahtuma ei tarvitse sen kummempia selittelyjä. Drottningsgatanin kuorma-autokuski oli tämänhetkisten tietojen mukaan uzbekistanilainen ISIS:istä kiinnostunut maahanmuuttaja. Jäljet siis johtivat odotetulle sylttytehtaalle.

* * *

Aamulla herättyäni päätin katsoa erilaisia iskuun liittyviä kommentteja suomalaisesta mediasta. Niistä ensimmäisenä osui silmiini Ruotsin pääministerin kannanotto.

Hänen mukaansa "jos kyse on terrori-iskusta, silloin terrorismin tavoitteena on horjuttaa demokratiaa. Viestimme tulee aina olemaan selvä: ette tule koskaan voittamaan."

Mitäpä muutakaan Ruotsin pääministeri olisi voinut sanoa? Kysehän on maasta, josta demokratia on hävinnyt kauan sitten, vaikka valtaapitävät edelleen teeskentelevät, että se olisi edelleen olemassa.

Osoituksena ruotsalaisen demokratian puutteista ovat sekä sikäläinen vaalijärjestelmä että vaalituloksen halveksiminen parlamentissa. Tarkoitan tässä vaalijärjestelmän puutteella kansalaisilta vietyä vapautta valita itse ehdokkaansa (listavaali) ja vaalisalaisuuden puuttumista (puoluelistojen näkyvä valinta äänestyspaikalla).

Vaalituloksen halveksumisella tarkoitan puolestaan sitä, että parlamentissa muut puolueet ovat jopa kieltäytyneet puhumasta yhden kansalaisten valitseman puolueen edustajien kanssa. Sellaista äänestäjien halveksimista en ole havainnut esiintyneen yhdessäkään aidosti demokraattisessa maassa.

* * *

Ilta-Sanomien kommentaattori Seppo Varjus lähti puolestaan peitsi tanassa kieltämään suomalaisia ottamasta oppia Ruotsin tapahtumista. Hänen mukaansa "Suomestakin löytyy tahoja, jotka varmasti yrittävät ottaa kaiken hyödyn Ruotsin uhreista ja tuskasta politiikassa ja kaduilla. Järjen ihmiset kavahtavat sellaista kiihkoilua. Jos muualta tulleisiin suhtaudutaan entistä kylmemmin ja torjuvammin Suomessa se ei todellakaan vähennä terrori-iskujen vaaraa."

Järjellisen maahanmuuttopolitiikan sijaan hän totesi, että "viranomaiset voivat aivan perustellusti pyytää lisää valtuuksia tällaisten tekojen ehkäisemiseen täälläkin. Siihenkään ei pidä suhtautua hysteerisesti."

Lisäksi hän yhdisti uusruotsalaisen kuorma-autoilijan suomalaisiin koulusurmaajiin, ikään kuin niillä olisi jotain tekemistä maailmanlaajuisen ja yhtenäisestä ideologiasta ponnistavan terrorismin kanssa. Rinnastus olisi huvittava, ellei molemmissa tapauksissa olisi kyse kuolemanvakavasta asiasta.

Kommenttinsa perusteella Varjus olettaa, että lisäämällä Suomen muslimiväestöä ja hyysäämällä heitä entistäkin enemmän, voidaan maassamme välttää Tukholman (Pariisin, Lontoon, Madridin, Brysselin, Pietarin jne...) tapahtumat. Näkemys on paitsi älyllisesti epärehellinen niin myös käsittämättömän sinisilmäinen.

Eihän missään muualla maailmassa ole otettu muslimimaahanmuuttajia vastaan yhtä avosydämisesti ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtivasti kuin Ruotsissa. Ja silti lopputuloksena oli islaminuskoinen kuorma-autoilija.

Totean myös, että Drottningsgatanin kuorma-autoilijan realisoima uhka Ruotsissa on otettava tosissaan myös Suomen poliitikkojen ja virkamiesten piirissä. On analysoitava teon taustat ja tehtävä siitä loogiset johtopäätökset. Minun nähdäkseni se tarkoittaa Suomen koko pakolaispolitiikan uudelleenajattelua siten, ettemme saa inhimillisen hyvyyden vastineeksi islamilaisia kuorma-autoilijoita myös Helsingin kaduille.

Tämä ei ole rasismia eikä terroriteolla ratsastamista, vaan poliittista viisautta. Kuten muistamme, on tosiasioiden tunnustaminen kaiken viisauden alku. Presidentti Paasikiven ajatuksen soisi tulevan tunnustetuksi myös Ruotsissa.

* * *

Antero Mukka puolestaan totesi kommentissaan, että "vaikkei tahtoisi, ajautuu väistämättä ajattelemaan, koska tuo sama saapuu meille. Mikä muka tekisi Suomesta immuunin tai täysin epätodennäköisen kohteen ääriliikkeiden iskuille?"

Hänen mukaansa "pelon ja vihan lietsojille ei pidä antaa yliotetta. Meillä on suomalaisina yhä hyvä mahdollisuus vahvistaa yhteenkuuluvuutta, ottaa oppia omista ja toisten virheistä sekä torjua yhteiskuntarauhaa koetteleva marginalisoitumiskehitys. Ottamalla mukaan nekin, jotka ovat vaarassa tippua kelkasta."

Ei siis sanaakaan siitä sylttytehtaasta, josta suurin osa nykyaikaista terrorismia nousee. Ei myöskään havaintoa siitä, ettei islamilainen terrorismi nouse vähäosaisuudesta.

Päin vastoin, merkittävimmät viime vuosien terroristeista ovat pikemminkin olleet yhteiskunnan menestyjiä. Siis miljonäärejä, tohtoreita, yliopistossa opiskelleita tai ainakin työpaikan omaavia.

Tosiasiat tunnustamalla sokea reettakin näkee, ettei nykyaikainen terrorismi tai ainakaan sen tekijät sikiä syrjäytyneisyydestä tai osattomuudesta, vaan oman kulttuurinsa yhteisöllisyydestä ja sen luomasta aatteellisesta kiihkosta. Tuhannen taalan kysymys on siis se, ymmärtävätkö eurooppalaiset poliitikot tämän ja osaavatko tehdä siitä oikeat johtopäätökset.

Ehkäpä kunnallisvaalien äänestäjät osaavat neuvoa siinä?

* * *

Helsingin Sanomien pääkirjoittaja nosti puolestaan esille aivan oleellisen huomion. Hänen mukaansa "vielä muutama kuukausi sitten turvallisuudesta vastaavat viranomaiset kertoivat Suomessa, että terrorismin uhka on kasvanut Euroopassa, mutta Suomi on kuitenkin epätodennäköinen kohde.

Yksi perustelu tulkinnalle oli se, että Suomi ei ole ollut samalla aktiivinen Lähi-idässä ISISin-vastaisissa aseellisissa operaatioissa kuin monet Länsi-Euroopan maat. Islamistien uhkailuissa Suomea ei juuri ole mainittu, joten on oletettu, että Suomessa terrori-iskujen pelkoon ei ole aihetta."

Myös tämä huomio osoittaa suoraan sylttytehtaalle. Nykyaikaisen terrorismin takana eivät ole jollain tavalla järjelliset syyt, vaan puhtaasti aatteellinen kiihko. Sellaisena sitä vastaan on myös oikeutettua puolustautua.

Minun näkemykseni mukaisesti tuon puolustautumisen ensimmäisessä linjassa tulee olla turvallisuutta ylläpitävä maahanmuuttopolitiikka. Siis sellainen, joka ei lisää terrorismiin liittyvien riskitekijöiden määrää Suomessa. Näin siksi, että nykyaikaista terrorismia esiintyy erityisesti sellaisia maissa, joissa asuu paljon islaminuskoisia.

* * *

Lopuksi otan vielä esille Heikki Porkan Oikeassa Mediassa esittämän ensikommentin tapahtuneeseen. Hän kysyi ilmeisen retorisesti, että "jatketaanko ajatusten maailmassa vai tehtäisiinkö jotain järkevää?"

Yhtenä toimenpiteenä Porkka ehdotti, että ministeri "Risikko voisi tietysti avata suunsa ja sanoa, että on velvoittanut virkamiehensä viikonlopuksi töihin valmistelemaan pikaisesti lakia uskonnollisten toimijoiden ulkomaisen rahoittamisen kieltämiseksi, jotta salafististen radikalisoitumispaikkojen määrä ei Suomessa lisäänny."

Porkan näkemys on oikean suuntainen. Jos ja kun tosiasiat kerran osoittavat että nykyaikainen terrorismi on seurausta aatteellisesta fundamentalismista, on sellaisen aatteen levittämisen tukemista ulkomaisella rahalla syytä rajoittaa, vaikka varsinaiseen sanavapauden rajoittamiseen ei tule sortua. Sellaisen haittapuolet kun ovat suuremmat kuin mahdollinen hyöty.

Tarkennuksena edelliseen on kuitenkin lisättävä se, ettei sananvapaus koske esimerkiksi rikoksiin kehottamista tai kanssaihmisten aiheetonta mustamaalaamista. Mutta sen tulee sallia kuitenkin kaikenlaisten aatteiden, politiikan, talouselämän, elämäntapojen ja uskontojen kritiikki. Näin myös keskustelu islamin opin roolista nykyaikaisen terrorismin taustalla kuuluu sananvapauteen.

* * *

Yhteenvetona kaikesta edellä huomioimastani on todettava, että Ruotsin kuorma-autoepisodille on oma looginen ja tosiasioiden tukema selityksensä, jota asiaa kommentoivat henkilöt ovat pääsääntöisesti kiertäneet kuin kissa kuumaa puuroa. Tämä on tyhmää, sillä vain tosiasiat tunnustamalla ja niiden mukaan toimimalla voimme välttyä Tukholman tapahtumasarjan uusinnalta Helsingissä.

Siksi tarvitsemme monitahoista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa muslimeihin liittyvä terrorismiriski on huomioitu tehokkaalla tavalla. Sen tavan löytämiseksi tarvitaan hyviä ehdotuksia ja niistä syvällistä julkista keskustelua.

Omalta osaltani tarjoan lähtökohdaksi islaminuskoisten määrän rajoittamista Suomessa, ääriajattelua tukevan epämääräisen ulkomaisen rahoituksen tarkkailua ja tarvittaessa rajoittamista sekä terrorismiin taipuvaisten kulttuurien länsimaihin sopimattomiin käytäntöihin vaikuttamista.

Näistä viimeinen tarkoittaa kaikille Suomessa asuville ryhmille vaatimusta sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja uskonnonvapaudesta myös omien perheiden jäsenille, kaikenlaisten kulttuuriperusteisten erivapauksien poistamista sekä samojen yhteiskunnallisten velvollisuuksien asettamista. Siis myös muslimeille.

Samojen vaatimusten asettaminen niin muslimeille kuin muillekin ei tarkoita rasismin tai syrjinnän hyväksymistä saati uskonnonvapauden kieltämistä. Sen sijaan se tarkoittaa islaminuskoistenkin kannustamista sellaisiin toimintatapoihin ja ajatuksiin, joiden seurauksena myös he voivat halutessaan menestyä suomalaisessa yhteiskunnassa ja työelämässä ja sitä kautta tukea sen kehittymistä yhä paremmaksi paikaksi elää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?







Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!