Jatkaako Vihreät taistolaisella linjalla vai säilyykö siinä vivahdus liberaalia ympäristöpuoluetta?

Suomessa ympäristöpuolueen imagoa kantava puolue eli Vihreät valitsee tänä viikonloppuna itselleen johtohenkilöt. Samalla se linjaa tulevaisuutensa joko osana äärivasemmistoa tai vaihtoehtoisesti moniäänisempänä ympäristöliikkeenä.  

Taustana tälle viikonlopulle on Vihreiden joidenkin vanhempien - lähinnä miespuolisten - jäsenten puolueen nykylinjaa kohtaan nostama kritiikki kunnallisvaalien odotettua heikommasta menestyksestä. Liikkeen viime aikojen nopeasta marxilaistumisesta kertoivat esimerkiksi Pekka Saurin kritiikistään saamat kommentit, joissa häntä syytettiin - sinänsä erinomaisesti nykyvihreiden äärivasemmistolaisuutta kuvaavasti - oikeistolaisuudesta.

Sauri ihmetteli asiaa todeten, että "on se nyt melkoista, jos tuosta muuttuu oikeistolaiseksi. Jokaisen vastuullisen puolueen pitäisi huolehtia sekä menoista että tuloista." Niinpä hän haluasi suunnata puolueen linjaa kohti Suomesta puuttuvaa liberaalia demokraatiaa, joka pyrkisi yhdistämään pohjoismaisen hyvinvointimallin, elinkeinoelämän, yrittäjyyden ja ympäristönsuojelun. 

Vastassa ovat kuitenkin puoluetta hallitsevat ajatusmaailmaltaan 1970-luvun sosialistiseen totalitarismiin pyrkineitä taistolaisia lähellä olevat naiset puheenjohtaja Maria Ohisalon ja ministeri Krista Mikkosen johdolla. Eivätkä yksin he, vaan vieläkin vasemmistoradikaalimpaa politiikkaa ajavat nuoret kuten kovassa nousussa ollut Iiris Suomela. Oman lusikkansa soppaan tuovat lisäksi varsinaisen puolueen ulkopuoliset painostustahot kuten ympäristöjärjestöt.

Edessä on siten jännittävä viikonloppu, sillä sen päätökset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen - ja jo sitä ennen nykyisen hallituksen politiikkaan. Ja sitä kautta linjautuu osaltaan myös se, kuinka raskaan velkataakan hallitus jättää tuleville sukupolville.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Satiiri Vihreiden alamäen syistä

Helsingin sanomat ja Yle ruotivat syitä vihreiden vaalitappiolle. Ja molemmissa medioissa henki oli puolueen alamäkeä parhain päin selitteleminen - Ylen tapauksessa jopa siten, että yritetään kääntää musta valkoiseksi kyseenalaistamalla puolueen siirtyminen kauas vasemmalle poliittiselta keskiviivalta.

Suurmedioidemme ruotimisen taustalla on ainakin osin vihreiden veteraanipoliitikkojen oma pohdiskelu. Siitä esimerkkinä puoluetta aikanaan perustamassa ollut Pekka Sauri kirjoitti Twitterissä, että "Vihreiden vaalitappion lyhyt analyysi: vasemmalta ei löydy tilaa eikä äänestäjiä. Suomesta puuttuu liberaali kaupunkilaispuolue, joka yhdistää pohjoismaisen hyvinvointimallin, yrittäjyyden ja ympäristönsuojelun. Vihreät voisivat yhä olla se puolue."

Osuvimman luonnehdinnan Vihreiden vaalitappion syistä taisi kuitenkin kirjoittaa Simo Ralli Maaseudun tulevaisuudessa julkaistussa satiirissaan. Siinä hän ehdotti betoniliitto-nimisen todellisen ympäristöpuolueen perustamista ja sen puoluetoimiston sijoittamista Paltamoon. 

Puolueen linjan mukaan raidejokerin matkalippuihin tulisi sisällyttää kolmen euron ympäristöntuhomaksu, koska radan alle on jäänyt tammihiiriesiintymä. Uusiin betonirakennuksiin taas pitäisi niiden rakentamiseen syntyvän hiilidioksidin korvaamiseksi määrätä 100 euron vuosittainen ilmastontuhoamisvero neliömetriä kohti. 

Niissä kaupungeissa, joissa on toimiva julkinen liikenne, puolue vaatisi oman auton käyttökieltoa pois lukien ulkopaikkakunnille siirtyminen. Tosin kiellolta voisi välttyä maksamalla viiden euron kilometrimaksun. Tämä maksun avulla kerättäisiin varat asfalttikatujen saattamiseksi tulevaisuudessa takaisin luonnon tilaan.

Betoniliitto vaatisi myös Helsingin Jätkäsaaren alueen rakentamisen keskeyttämistä, koska sen oman selvityksen mukaan alueesta tulee liian ankara paikka ihmiselle asua. Siten rakennukset pitää purkaa, alue tasata ja istuttaa tilalle metsä. Näin Jätkäsaaresta tulisi helsinkiläisten hengähdyspaikka, jossa voisi nähdä kauniin rakentamattoman rannan ja tulevaisuudessa vaikkapa tammihiiren jälkiä.

Suosittelen kaikille vihreille poliitikoille koko edelle linkittämäni satiirin lukemista, jotta he ymmärtäisivät minkälaiselta heidän politiikkansa näyttää maaseudulta katsottuna. Tämän tehtyään heidän kannattaisi pohtia myös sitä, miltä näyttävät tavalliselle työtä tekevälle ja veroja maksavalle suomalaiselle vihreä maahanmuutto-, tasa-arvo-, teollisuus-, yritys- ja yksilönvapauspolitiikka. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?
Vihreiden kannatuksessa on noin neljännes ilmaa