Tukevasti tiellä kohti surkastumista

Kansanedustaja Pekka Aittakumpu vaihtoi Keskustan eduskuntaryhmästä Perussuomalaisiin. Syyksi hän kertoi sen, "että en ole pystynyt viemään Keskustassa asioita eteenpäin, joiden johdosta minut on eduskuntaan äänestetty". 

Tarkalleen ottaen - edelleen hänen oman kertomansa mukaan - "olen jo pidempään kokenut, että olen saanut enemmän vastakaikua ajatuksilleni perussuomalaisten keskuudessa, koskivat ne sitten Yleä, elokapinaa, sateenkaari-ideologiaa tai suomen kielen, kulttuurin ja ylipäänsä suomalaisen elämäntavan puolustamista". 

Minun nähdäkseni Aittakumpu sanoitti näillä kommenteillaan syyt sille, miksi Keskusta on vajonnut kannatukseltaan enintään keskisuureksi puolueeksi. Se ei ole enää pitkään aikaan ajanut niitä asioita, joita sen perinteinen - varsin arvokonservatiivinen - kannattajakunta pitää tärkeinä. Ja joita Aittakumpu yhtenä viimeisistä keskustalaisista uskalsi tuoda esiin (esimerkki, toinen). 

Kaltaiselleni politiikan seuraajalle jää siten nähtäväksi se, kuinka suuren osan Keskustan kannattajista Aittakumpu vie mennessään Perussuomalaisten kannattajiksi. Ja kuinka suurella joukolla hänen kannattajansa hyväksyvät seuraavissa vaaleissa poliittisen loikkauksen.

* * *

Eilisen päivän toinen sisäpoliittinen uutinen - tai oikeammin epäuutinen - oli se, että Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja Minja Koskela rajasi puolueensa SDP:n ja Vihreiden laitavasemmistolaiseksi apupuolueeksi linjaamalla yhteistyön Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa mahdottomaksi. 

Samalla hän täsmensi puolueensa vastuutonta linjaa kertomalla, että hänen Vasemmistoliittonsa haluaisi jatkaa Marinin hallituksen aikasta jakopolitiikkaa perumalla suurimman osan Petteri Orpon (kok) hallituksen tekemistä säästötoimista ja tiukentamalla entisestään verotusta muun muassa säätämällä omaisuusveron. Tämä siis maassa, josta parhaita veronmaksajia on jo muutenkin virrannut kevyemmän verotuksen maihin.  

Nähtäväksi siis jää, miten Koskela onnistuu puolueensa puheenjohtajana. Selvää kuitenkin lienee ainakin se, ettei puolue hänen linjauksillaan saa ensimmäistäkään uutta äänestäjää punavihreän blokin ulkopuolelta - ja hyvä niin!

Kaiken kaikkiaan edellä käsittelemäni eilisen päivän uutiset vahvistavat sitä käsitystä, että Keskusta ja Vasemmistoliitto ovat tukevasti tiellä kohti pienpuolueiksi surkastumista. Ja vieläpä ihan omilla poliittisilla päätöksillään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voiko kirjoittaja, väitöskirjatutkija ja feministi olla näin tyhmä?
Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut
Työoikeus laittomasti maassa oleville

Ylen hallituksen puheenjohtajan epäasialliset puhelut

Yksi tärkeimmistä Yleisradion olemassaolon perusteista on poliittisesti neutraalin uutisoinnin tarve suomalaisessa yhteiskunnassa. Jostain syystä tätä ei ole kuitenkaan ymmärretty verorahoitteisessa mediassamme, vaan sen toimituskunta on varsin usein sortunut esittelemään omia yhteiskunnallisia - arvoliberaaleja ja vasemmistolaisia - näkemyksiään (esimerkki ja toinen) . 

Tämän seurauksena esimerkiksi allekirjoittanut on alkanut epäillä Yleen tarpeellisuutta nykyisessä muodossaan ja koossaan. Viehän sen pyörittäminen vuosittain yli puoli miljardia euroa valtion kansalaisiltaan keräämää varallisuutta. Siis noin sata euroa jokaista suomalaista kohti. 

Petteri Orpon (kok) hallitus on tunnetusti tekemässä Suomen kroonisesti alijäämäiseen budjettiin monenlaisia leikkauksia. Se näkyy tietenkin erityisesti vähätuloisten ihmisten arjessa, eikä ole merkityksetöntä myöskään esimerkiksi keskiluokkaisten ihmisten terveydenhuollossa tai lasten koulutuksessa. 

Näistä syistä on erinomaista, että hallitus on asettanut poliittisen työryhmän pohtimaan Ylen rahoituksen tulevaisuutta. Ja sikäli kuin omasta kokemuksestani tiedän, hankkivat tällaiset työryhmät tarvitsemaansa asiantuntijatietoa pyytämällä sitä erilaisilta tahoilta, kuten aiheeseen perehtyneiltä tutkijoilta. 

Ylen hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen ei kuitenkaan ole malttanut odottaa mahdollista kutsua, vaan on katsonut asiakseen ryhtyä painostamaan työryhmän jäseniä omilla yhteydenotoillaan. Ensin ryhmän varajäsen, kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk), kertoi saaneensa Apuselta puhelun, jossa oli kritisoitu hänen sosiaalisessa mediassa esittämäänsä positiivista suhtautumista valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) viestiin sekä hänen ehdotustaan Ylen budjetin leikkaamisesta. 

Myöhemmin kävi ilmi myös, että Apunen oli jo aiemmin ollut yhteyksissä toiseenkin työryhmän jäseneen, kansanedustaja Joakim Vigeliukseen (ps). Tämä tapahtui syksyllä, jolloin Apunen "alkoi poikkeuksellisen suorasukaiseen sävyyn tivata, miksi perussuomalaiset ovat niin ´Yle-vihamielisiä´ ja arvosteli PS:n esittämien Yle-leikkausten suuruutta". Vigelius oli juuri sitä ennen tullut nimitetyksi työryhmään.

Nähtäväksi jää, miten tämä kaikki vaikuttaa - vai vaikuttaako mitenkään - työryhmän linjauksiin. Yleisellä tasolla on kuitenkin selvää, että 1) Ylen budjetti ei voi olla erityisasemassa silloin, kun pohditaan tavalliselle suomalaiselle kohdistettavan verotaakan kokonaissuuruutta eikä 2) yhtiön toimituskunnan krooninen kyvyttömyys täyttää sen olemassaolen tärkeimmän perusteen vaatimuksia päivittäisessä toiminnassaan ainakaan oikeuta Ylestä kansalaisille koituvan verotaakaan säilyttämistä entisellään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen johto on saatettava vastuuseen eilen nähdystä performanssista
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

Työoikeus laittomasti maassa oleville

Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) halut saivat jälleen eilen yhden pienen täyttymyksen kun hallitus esitti, että turvapaikanhakijat ja laittomasti maassa oleskelevat saisivat työssäteko-oikeuden ilman karenssiaikaa. Näin he voisivat helpommin muuntautua turvapaikanhakijoista työperäisiksi maahanmuuttajiksi.

Suurimpien oppositiopuolueiden kansanedustajista Jussi Halla-aho (ps) totesi, että laittomasti maassa olevien työnteko-oikeus "ei kannusta kyseistä henkilöä poistumaan maasta". Heikki Vestman (kok) huomautti, että "hallitus leikkii tässä nappikauppaa ja leikin säännöt perustuvat ideologiaan, eivät kansalliseen tarpeeseen".

Janne Sankelokin (kok) oli huomannut, että päätöksellä voi olla "rapauttavaa vaikutusta turvapaikkajärjestelmäämme" ja Riikka Purra (ps) piti esitystä huonosti valmisteltuna ja häntä säesti Mari Rantanen (ps) toteamalla, että "kuinka te kehtaatte tuoda tällaisen esityksen, jossa ei ole minkään näköisiä vaikutusarvioita siitä, kuinka moni näistä tuhannesta olisi menossa töihin".

Ministeri Ohisalo ei kuitenkin lotkauttanut korvaansakaan kritiikistä, vaan kertoi muutoksen olevan väliaikainen ja ettei se hänen mielestään lisäisi Suomen vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa. Häntä säesti Pekka Aittakumpu (kepu) kertomalla, ettei uudistus estäisi maastapoistamista.

Nyt nähty näytelmä oli kelvoton. Ei opposition kommenttien vaan hallituksen toimintatapojen suhteen. Näin siksi, että huonosti valmisteltujen esitysten tuominen eduskuntaan saattoi olla ymmärrettävää siinä akuutissa kriisissä, jonka aikana koronaviruksen nopeaa leviämistä pyrittiin estämään, mutta se ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää elintasopakolaisliikehdinnän kaltaisessa kroonisessa ongelmassa.

Siksi tämä näytelmä on nähtävä ennen kaikkea sisäministeri Ohisalon henkilökohtaisten halujen edistämisenä, jonka muut hallituksen jäsenet - erityisesti Keskustan ja SDP:n puoluekirjaa kantavat - ovat siunanneet ministeriauton takapenkin käyttöoikeuden jatkamiseksi. Samalla se vastaa kysymykseeni siitä, että "myöntääkö sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) jossain vaiheessa, että hän on ollut turhan sinisilmäinen turvapaikanhakijoiden suhteen".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Fanatismia eduskunnassa
Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä