Antti Lindtman ja Minja Koskela pärjäsivät parhaiten gallup-pornokilpailussa

Luin tänä aamuna pikkujutun kyselystä, jonka mukaan Antti Lindtman (sd) ja Minja Koskela (vas) ovat Suomen suosituimmat pääministeriehdokkaat. Uutissuomalaisen julkaisema juttu ei maininnut muita ehdokkaita, mutta kertoi Lidtmanin suosion laskeneen kuusi prosenttiyksikköä tammikuisesta mittauksesta ja olevan nyt 15 prosenttia. Koskelaa kannatti kymmenen prosenttia vastaajista. 

Nähdäkseni juttu oli eräänlaista gallup-pornoa, jolla ei ole minkäänlaista todellista merkitystä. Mainituksi tuli kaksi poliitikkoa, joista Lindtman keräsi taakseen noin kaksi kolmasosaa puolueensa kannatuksesta ja Koskela käytännössä kaikki oman laitavasemmistolaisen puolueensa fanittajat, vaikka hänestä ei pienpuolueen edustajana voi mitenkään tulla pääministeriä. 

Muutos on myös melkoinen verrattuna Maaseudun tulevaisuuden vajaat pari kuukautta sitten tekemään vastaavaan kyselyyn. Silloinkin Lindman oli ykkönen, mutta kakkossijasta kisasivat tasapäisesti Antti Kaikkonen (kepu) ja Riikka Purra (ps) perässään Petteri Orpo (kok). 

* * *

Näin suuret heilahtelut poliitikkojen kannatuksessa eivät liene todellisia, vaan kertovat vastausten heijastelevan viimeisimpiä poliittisia tapahtumia ja niistä kertovien uutisten sävyä. Tilanne on aivan toinen kuin vaalipäivänä, jolloin ihmiset – ainakin toivottavasti – pohtivat vakavasti sitä, kenelle antaisivat vallan suomalaisten asioiden hoitamiseen seuraavan neljän vuoden ajaksi. 

Silloinkaan he tuskin miettivät ensisijaisesti pääministerin henkilöä, vaan pikemminkin puolueiden poliittisia linjoja, joita nämä ovat pyrkineet tuomaan vaalikarjan tietoon vaalikampanjoissaan ja erilaisissa vaalikeskusteluissa. Pääministeri puolestaan valitaan siten, että eniten ääniä saaneen puolueen ehdokas pyrkii sopimaan halukkaiden puolueiden kanssa seuraavan neljän vuoden aikana toteutettavasta politiikasta ja valtaan nousevat ne, joiden kanssa se onnistuu. 

* * *

Siksi juuri nyt vaikuttaa siltä, että Suomen seuraava pääministeri on Antti Lindtman, jonka hallituksen politiikkaan tulee vaikuttamaan paljon laitavasemmiston ja Keskustan ensi kevään vaaleissa saama äänisaalis suhteessa Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannatukseen. Todennäköistä nimittäin on, että mikäli ensin mainitut saavat yhdessä demareiden kanssa selkeän enemmistön eduskuntaan, tulee maata hallitsemaan ja nykyisen hallituksen toimien seurauksena tervehtymään lähtenyttä taloutta tärvelemään perinteistä jakopolitiikkaa harjoittava punamultahallitus. 

Samalla maamme maahanmuuttopolitiikkaan tehtyjä uudistuksia tullaan vesittämään, verotusta jälleen kiristämään ja valtion velkaantumista sekä rahan valumista pois Suomesta kiihdyttämään. Lopputuloksena edessämme siintää mahdollinen joutuminen Euroopan Unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen. 

Siksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen pohtisi pääministerin henkilön sijaan äänestämisen vaikutusta koko yhteiskuntaan. Ja tekisi sen mukaisesti päätöksensä siitä, kenelle antaa tukensa vaalipäivänä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön

Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa

Demareiden ja kepulaisten vaihtoehdot

Suomalaiset metsäyritykset palkittiin vastuullisuudesta

Helsingin sanomat kertoi mielipidekyselystä, jonka mukaan suomalaisten selvän enemmistön mielestä metsien hakkuita tulisi vähentää ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä mieltä oli 53 prosenttia kyselyyn vastanneista. Erimielisiä oli vain 33 prosenttia, joten ero oli varsin selvä.

Sen sijaan pääkaupunkiseudun mahtilehti ei katsonut tarpeelliseksi mainita, että Kansainvälisten yritysten vastuullisuutta arvioiva EcoVadis on juuri nimennyt maamme metsäyhtiöistä UPM:n korkeimmalle Platinum-tasolle neljässä kategoriassa eli ympäristövastuussa, työelämän käytännöissä ja ihmisoikeuksissa, toiminnan eettisyydessä sekä kestävän kehityksen mukaisessa hankintaketjussa.

UPM:n saavuttamalle Platinum-tasolle ylsi vain prosentti noin 90 000 arvioidusta globaalista yrityksestä. Olisi siis voinut kuvitella, että saavutus olisi ollut edes pikku-uutisen arvoinen maan laajalevikkisimmässä sanomalehdessä. 

Mutta ei siinä kaikki. Kävi nimittäin myöskin niin, että samainen EcoVadis palkitsi toisenkin suomalaisen metsäyhtiön - Metsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren - platinatason tunnuksella yhtiön tekemästä vastuullisuustyöstä. Yhtiö arvioitiin erityisen korkealle nimenomaisesti ympäristöasioihin liittyen. Myöskään tätä saavutusta HS ei ole pitänyt uutisoinnin arvoisena.

En tietenkään tiedä miksi HS on valinnut metsäteollisuutemme saamille tunnustuksille sellaisen vaikenemisen linjan kuin on valinnut. Selvää kuitenkin on, että poimimalla tarkoitushakuisesti julkaistavia metsäuutisia lehti voi muokata lukijakuntansa mielipiteitä maamme metsätaloudesta. 

Eikä siksi ole kovin suuri ihme, että muunkin valtamedian metsäuutisoinnin ollessa pääkaupunkiseudun valtalehden kanssa samansuuntaista, haluaa suomalaisten enemmistö edellä linkitetyn mielipidetiedustelun mukaan heikentää vihreään kultaan perustuvan taloudellisen toiminnan edellytyksiä maassamme. 

Sitä en tosin tiedä, olisiko kyselyn vastaus ollut samanlainen, jos olisi tiedusteltu haluavatko vastaajat heikentää metsäteollisuutemme toimintaedellytyksiä. Tai onko HS:n tai muun valtamedian toimituskunta ymmärtänyt, että heidän mielipiteenmuokkauksellaan saattaa olla valtava merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja sitä kautta myös heidän omalle tulevaisuudelleen. Mutta ehkä sillä ei ole ainakaan erkkomedian väelle kovin suurta merkitystä. 

Tähän viittaa se, että samalla kun HS jätti kertomatta suomalaisyritysten vastuullisen toiminnan saamasta tunnustuksesta se katsoi tarpeelliseksi julkaista mielipidekirjoituksen, jonka mukaan jo "noin kolme vuosikymmentä sitten oli selvää, että ilmasto lämpenee...se on aluksi viattoman huomaamaton, mutta kehityttyään huomatuksi muutos saattaa olla jo peruuttamaton... Jättimuutos pysähtyy itsestään vasta, kun kaikki jäätiköt ovat sulaneet ja metsät palaneet." 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta
Metsästä jalostuu rahaa