lauantai 31. lokakuuta 2020

Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi

Uusimmassa Nature-lehdessä julkaistiin mallinnustutkimus, jossa vertailtiin biodiversiteetin säilyttämiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien elinympäristöjen ennallistamistoimenpiteiden tehokkuutta. Siis sellaisten toimenpiteiden kuin esimerkiksi metsien palauttaminen alkuperäisen kaltaisiksi tai raivattujen turvepeltojen palauttaminen soiksi. 

Tutkimuksen päätulos oli se, että kohdistamalla ennallistamis- ja sen jälkeiset suojelutoimenpiteet vain yhden tavoitteen suhteen jää toinen tavoite heikoille ja kustannukset kasvavat. Esimerkiksi ennallistamalla 15 prosenttia alkuperäisestä luoteestaan muokatusta maasta siten, että maksimoidaan ilmastonmuutoksen torjuntavaikutus saadaan vain 65 prosentin biodiversiteettihyöty verrattuna siihen, että olisi maksimoitu jälkimmäistä. Jos vastaavasti pyrittäisiin minimoimaan kustannuksia, saavutettaisiin vain 34 prosenttia monimuotoisuuden ja 39 prosenttia ilmastonmuutoksen torjunnan maksimaalisesta hyödystä. 

Jos kuitenkin nuo 15 prosenttia valittaisiin siten, että optimoitaisiin sekä biodiversiteetti- että ilmastohyödyt ja maksimoitaisiin kustannustehokkuus, saavutettaisiin 91 prosenttia monimuotoisuuden ja 82 prosenttia ilmastonmuutoksen teoreettisesta maksimihyödystä. Toisin sanoen pelkkä ennallistetun maan pinta-ala on kovin huono mittari eli ohjenuora ympäristön suojelutoimille – minkä demonstroi ehkä parhaiten se, että saman pinta-alan ennallistamisen vaikutus lajien sukupuuttoriskiin vaihtelee kuusinkertaisesti riippuen siitä, millä kriteerillä nuo alueet on valittu. 

Tutkimus osoitti, että myös kustannustehokkuuden suhteen voidaan saavuttaa valtavia säästöjä. Verrattuna globaalisti optimoituihin toimenpiteisiin, saavutettaisiin vain 28 prosentin biodiversiteetti- ja 29 prosentin ilmastonmuutoshyöty ennallistamalla maittain 15 prosenttia muuhun tarkoituksiin muokatuista maa-aloista – mutta kustannukset kasvaisivat peräti 52 prosenttia. Vastaavasti ennallistamistoimien suuntaaminen tasaisesti kaikkiin luontotyyppeihin vähentäisi optimaaliseen ratkaisuun verrattuna 67 prosenttia biodiversiteetti- ja 49 prosenttia ilmastohyötyjä, mutta lisäisi kustannuksia 92 prosenttia. 

Edellä kirjoittamaani - ja etenkin tuota viimeisen kappaleen alkuosaa on syytä verrata EU:n ja Suomen hallituksen suunnitelmiin ympäristön suojelutoimista. Nehän lähtevät siitä, että jokainen maa suojelisi keskimäärin 30 prosenttia pinta-alastaan. 

Nature-tutkimuksen mukaan näin saavutettaisiin siis vain hiukan yli neljännes siitä, mitä samalla pinta-alalla olisi saavutettavissa, mikäli suojelutavoitteet toteutettaisiin globaalisti järkevästi. Lisäksi kustannukset olisivat puolet suuremmat. 

Joku ilkeä voisikin sanoa, että ovatpa EU:n/Suomen tavoitteet melkoista - ellei suorastaan äärimmäistä - typeryyttä. Eikä pelkästään ilkeä vaan ihan kuka tahansa ajattelukykyinen.

Kysymys tässä tilanteessa kuuluukin, että minkälaisista kohteista biodiversiteetti- ja ilmastonmuutosvaikutusta sitten pitäisi lähteä tavoittelemaan, jotta saavutettaisiin globaalisti mahdollisimman hyvä lopputulos? 

Vastaus tähän kysymykseen annettiin edellä referoimassani tutkimuksessa. Vieläpä kartan muodossa. Siinä ennallistamisen kannalta merkittävimmät alueet on merkitty lämpimillä väreillä, seuraavaksi parhaat kylmillä väreillä ja käytännössä tarpeettomat ilman värejä. 


Tässä kohtaa jäin miettimään, että onko tätä kirjoitusta enää tarpeen jatkaa, koska käsitykseni mukaan tätä blogia lukevan henkilöt ovat itsekin kykeneviä tekemään johtopäätöksiä. Koska kuitenkin toivon, että tämä merkintä luettaisiin myös maamme hallituksessa tai ainakin sen liepeillä, väännettäköön varmuuden vuoksi vielä rautalangasta. 

Suomeksi sanottuna tässä käsittelemäni tutkimusten valossa Suomen taloudellisesti kannattavien metsien ja peltojen ennallistamistoimet kannattaisi jättää minimiin ja sen sijaan ottaa niistä irti se tuotto minkä tuotannollisesti kestävästi saa ja ohjata osa näin syntyvästä tulovirrasta karttaan punaisella tai keltaisella merkittyjen alueiden suojelutoimenpiteisiin. Raha toki virtaisi Suomesta ulkomaille - mikä tuntuu lähtökohtaisesti epäreilulta - mutta tuo rahavirta kompensoituisi korkojen kera meillä tämän takia suojelematta jäävien maa-alueiden tuotannolla ja niiden sadon jatkojalostuksella. Loppusaldo olisi siten voitto sekä luonnon monimuotoisuudelle, ilmastonmuutoksen torjunnalle että meille Pohjantähden alla asuville. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi media vaikenee kasvihuonepäästöistä?
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

7 kommenttia:

  1. Tyttöset tykkää askarella pienesti. Heistä on kiva määräillä. He kiusaavat suomalaisia kaikenlaisilla älyttömillä päähänpistoilla kuvitellen olevansa hyviä ihmisiä.

    Näiden hyväkkäiden takia maksamme liikkumisesta perseemme ruvelle. Suomessa autoja on vähemmän kuin yhdessä suuressa ulkomaisessa kaupungissa, kuten Delhissä. Silti näiden linttaotsien mielestä meidän ympäristötekomme ovat ratkaisevia.

    Me pelastamme maailman. Juomme kokiksen paperipillillä, syömme kasviksia samalla, kun muualla kipataan roskalavat suoraan jokiin ja meriin ja vedetään hyvällä ruokahalulla naudan filettä.

    Meidän tytöille on kuitenkin tärkeintä se tunne, että on nipottanut onnistuneesti. Mieli palaa kouluaikoihin, jolloin sai kokea olevansa jotain, kun opettaja ojensi koepaperin, jossa loisti puhdas kymppi tai jopa 10+. Näille pitäisi lahjoittaa sinne työpöydille maapallot, joissa Suomen koko näkyy todellisena toisin kuin karttakirjoissa.

    VastaaPoista
  2. Olisi todella hyvä, jos käytetyt menetelmät edistäisivät tavoitteen saavuttamista ja mielellään vielä tehokkaasti.

    Samoin muissakin ilmastotoimissa. Suomi tuottaa yhden promillen maailman kasvihuonepäästöistä ja Suomi voisi helpostikin vähentää tuon promillensa tekemällä ilmastotoimensa saastuttavissa maissa. Vaikkapa kehitysyhteistyönä. Yhteinenhän tämä maapallomme on. Ilmastotoimetkin toki kannattaa tehdä kustannustehokkaasti.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa järkevältä ja kestävältä joten nykyhallitus tuskin tekee mitään tuon suuntaista.

    VastaaPoista
  4. Teoria on teoriaa ja käytäntö on käytäntöä. Ensinnäkään instituutiomme ja hallitus niiden etunenässä ei halua lähteä ohjailemaan jalojen ja villien kehitysmaiden maankäyttöä, koska se ei ole poliittisesti korrektia. Toisekseen, Suomen ulkomaille siirtämät, ”korvamerkityt” rahat päätyvät vähintään mutkan kautta kehitysmaiden eliitin statussymboleihin ja sen vallassa pysymistä varmistaviin aseisiin.

    Kuinka moni antaisi juopolle naapurilleen rahaa, jotta hän voisi viikonloppuna hankkia uuden, vähän sähköä kuluttavan jääkaapin? Näin voi toimia korkeintaan oma hallituksemme, kuten se tekikin jo EU:n koronapaketin kanssa. Olisikohan muuten Trump toiminut samoin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti lienet oikeassa. Eikä koko maailma muutenkaan taida osallistua näihin ympäristötalkoisiin.

      Poista
  5. Miksi yleensä pitää tulhata rahaa ennallistamiseen, jos pellon jättää hoitamatta, niin taatusti 20v päästä se kasvaa pusikkoa ja myöheemmin metikköä ..

    -jpt-

    VastaaPoista
  6. Ennen niin korkeatasoiset luonnon ihmeita selvittelevat julkaisut ovat muuttuneet poliittisiksi agendasanomiksi. Prof. on varmastikin asian havainnut, mutta jaksaa kuitenkin analysoida numeerisia tuloksia, joita aviisit tarjoilevat. Jaksoin lukea seuraavaalle riville ensimmaisista lukemista. Varmaan jotain oleellista blogin lopussa saattoi olla. Ehka vìittaus hesarin samantyyppiseen tulemaan, joka on maksumuurin takana ja kasittelee aivan toista asiaa.

    Trump voittaa ja kausiflunssa jatkuu! Ajetaan nailla.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!