sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Venäjä ja Suomi - perheväkivallan sisarukset

Venäjä on säätänyt perheväkivaltaan liittyen uuden lain, jonka pelätään viestittävän väkivaltaisille miehille, että vaimon pahoinpitely olisi hyväksyttävää. Iltalehti kertoi, että uuden lain mukaan "puolison tai lasten hakkaamisesta, josta aiheutuu mustelmia mutta ei verenvuotoa tai luunmurtumia, voi saada 15 päivää vankeutta, yhdyskuntapalvelua tai vain sakon, mikäli asia ei tapahdu useammin kuin kerran vuodessa."

Laki on herättänyt maailmanlaajuista hämmästystä. Ja aamulla lukemani uutisen mukaan "perheväkivallasta tehdyt ilmoitukset ovat merkittävästi kasvaneet Venäjän neljänneksi suurimmassa kaupungissa Jekaterinburgissa sen jälkeen, kun perheväkivalta poistettiin maan rikoslaista".

Onko Venäjä siis vajonnut täydellisen perhepoliittisen barbarian tilaan? Siihen viittaa ainakin Komsomoskaja pravdassa julkaistu kolumni, jossa naisia kehotettiin olemaan ylpeitä, jos mies mätkii heitä. Sellaista tekstiä ei soisi näkevänsä ikinä Suomessa.

Onneksi meillä kaikki on toisin. Vai onko?

Googlasin pikaisesti hakusanoilla "tuomittiin vaimon pahoinpitelystä" ja löysin maksumuurin takana olevia juttuja, mutta myös sellaisia, joita pääsi lukemaan. Esimerkiksi MTV3 kertoi Ilta-Sanomiin viitaten, että Turun apulaiskaupunginjohtaja tuomittiin taannoin liikuntarajoitteisen vaimonsa mustelmiin johtaneesta pahoinpitelystä 30 päiväsakkoon.

Savon Sanomat puolestaan kertoi kuopiolaismiehen toistuvista vaimoon kohdistuneista pahoinpitelyistä - kuristamisista, hiuksista repimisistä ja lasiesineillä heittelyistä. Lisäksi mies oli väärinkäyttänyt perheenjäsentensä luottokortteja ja ottanut vippejä heidän nimiinsä. Koko vyyhden oikeus katsoi kolmen kuukauden ehdollisen tuomion arvoiseksi.

Nämä kaksi tapausta riittivät vakuuttamaan minut siitä, että jos Venäjä on lainmuutostensa jälkeen perheväkivallan barbaarivaltio, on Suomi ollut sitä jo pitkään. Asian varmistamiseksi tarkistin, mitä rikoslakimme sanoo pahoinpitelystä.

"Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Eli kyllä. Edellä mainitsemani tapaukset on tuomittu lain mukaisesti. Eikä Venäjällä säädetty uusi laki poikkea oleellisesti suomalaisen rikolain vastaavasta kohdasta.

Kysymys meille suomalaisille siis kuuluu, että jos pidämme Venäjän uutta lakia barbaarisena, niin mitä meidän tulisi tehdä omalle väkivaltaan liittyvälle lainsäädännöllemme? Tulisiko sen rangaistusasteikkoa kiristää oleellisesti nykyisestä, vai olemmeko tyytyväisiä vallitsevaan asiantilaan.

Mikäli ensimmäistä, tulisi meidän aloittaa poliittinen prosessi rikoslain väkivaltarangaistusten koventamiseksi. Jos taas jälkimmäistä, on meidän turha moittia myöskään Venäjää naisiin kohdistuvan väkivallan hyväksymisestä.

Lopuksi totean, että lieväkin perheväkivalta on yksi vahingollisimmista rikollisuuden muodoista. Siitä kärsivät Suomessakin lukemattomat naiset - nykyisin myös miehet. Ja sen olemassaolo myrkyttää koko perheen elämän tavalla, joka usein näkyy vielä seuraavassakin sukupolvessa. Siksi asia on kaikkea muuta kuin yhdentekevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä ympärileikkaukseen kuollut egyptiläistyttö kertoo?
Sukulaiseni on alkoholisti
Ratkaistaanko talousongelmat laillistamalla perheväkivalta?






4 kommenttia:

  1. Proffa, protestoin! Olet kirjoittanut artikkelisi otsikon vailla kunnon perusteita, melkein parin yksityistapauksen pohjalta. Suomen ja Venäjän vertaamiseen tarvitaan kunnon pohjatiedot. Hiihtolomako tuon löysäilyn aiheutti? ;-))
    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta. Perustuihan kirjoitus myös Suomen lakiin. Sen sijaan käsitys Venäjästä perustui pelkkään Iltalehden uutisointiin.

      Töissä olin niin perjantaina ja töihin menen myös maanantaina.

      Poista
  2. Perheväkivalta on yksiselitteisesti tuomittava asia, tekipä sitä niin parisuhteen mies-, nais- tai mies/naisparin toinen osapuoli. Meidän on helppo tuomita, kuten syytäkin on, isokokoinen mies, joka on pahoinpidellyt vaimonsa sairaalakuntoon. Onko meidän yhtä helppo tuomita voimakasrakenteinen vaimo, joka on pahoinpidellyt heiveröisen miehensä sairaalakuntoon?

    Me voimme naureskella kuten taannoinen hälytyskeskuspäivystäjä (joka sivumennen sanoen oli tuolloin 28-vuotis naispoliisi): "Otat sä naiselta pataan?" Jos tilanne olisi ollut niinpäin, että 60-kiloinen nainen olisi tehnyt ilmoituksen väkivaltaisesta 60-kiloisesta miehestään, olisiko naureskeltu tilanteen olevan silloinkin "tasan"?

    Edelleen, parisuhdeväkivaltaan syyllistyneitä miehiä auttamaan pyrkivissä "Lyömätön linja"- ja "Jussi"-projekteissa on huolestuttavan usein tullut esiin tapauskertomuksia, että nyrkki oli toki heilahtanut, mutta nainen oli pahimmillaan jopa kahden tunnin ajan yhä raivokkaammin provosoinut miestä siihen. Nyrkin lopulta heilahdettua nainen oli ilahtuneena rientänyt tekemään ilmoitusta väkivaltamiehestään.

    Vielä karmeampia ovat tapaukset, joissa nainen on rynnännyt miehensä päälle aseenaan keittiöveitsi, jonka mies on riistänyt itselleen aiheuttaen näin naiselle mustelmia ranteeseen. Nämä mustelmat kelpaavat käräjäoikeudessa todisteeksi miehen väkivaltaisuudesta, miehen ja hänen tuttaviensa todistuskertomukset naisen väkivaltaisuudesta sen sijaan eivät.

    En todellakaan halua minkäänlaisessa parisuhteessa esiintyvän minkäänlaista väkivaltaa. Sen sijaan haluan mitä suurimmassa määrin kaiken, toistan, kaiken parisuhdeväkivallan selvitettäväksi juuriaan myöten ja oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumisen kaikille osapuolile. Niin mies-, nais- ja ennen kaikkea lapsiosapuolille!

    VastaaPoista
  3. Mä en usko että kovemmat rangaistukset ennaltaehkäisevät rikollisuutta ja lisäksi kovemmista rangaistuksista tulee yhteiskunnalle vahinkoa monessa muodossa. Tutkimuksetkaan eivät tietääkseni tue kovempien rangaistusten tehoa.

    Minä haluaisin ehdollisten rangaistusten tilalle rangaistuksia, jotka oikeasti tuntuisivat jollain tavalla, mutta eivät syrjäyttäisi tuomittua tai muuten kohtuuttomasti vaikeuttaisi hänen tilannetta, koska osa oikeasti parantaa tapansa. Lisäksi rangaistuksista ei saa koitua liikaa kustannuksia.

    Ehdollisten tilalle voisi esimerkiksi määrätä jalkapannalla valvottua kotiarestia tai vaikka lyhyt vankeusrangaistus, jonka voisi suorittaa haluamanaan ajankohtana vaikka viikonloppuisin tai kesälomalla. Yhdyskuntapalvelus viikonloppuisin voisi olla myös järkevä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!